Danilyn M. Enriguellä, 14, on yllään musta virttynyt Hard Rock Café -paita ja siniset farkut. Hän työskentelee ruudin hajuisessa ilotulitepajassa jatkuvassa räjähdysvaarassa.

Filippiineillä lapsityö on suuri ongelma. Lapset eivät työskentele suurissa tehtaissa liukuhihnojen äärellä. Valtaosa pienistä käsistä tekee töitä kodeissa ja perheyrityksissä. Yksi vaarallisimmista töistä – kaivoslouhinnan ja prostituution ohella – on ilotuliteteollisuus.

Bulacanissa, lähellä Filippiinien pääkaupunkia Manilaa on kuuma lauantaipäivä. Danilyn on tauolla. Hän on viimeistellyt Five Star -raketteja aamusta alkaen ja jatkaa vielä muutaman tunnin illalla.

”Tiedän, että työni on vaarallista, ja minä päivänä tahansa raketit voivat räjähtää silmilleni.”

Pelko ei ole aiheeton. Yksi huolimattomasti heitetty tupakantumppi tai aamukasteesta ruudin sekaan tiivistynyt vesi saattaa aiheuttaa räjähdyksen. Pelkästään Bulacanissa räjähdyksissä kuolee useita lapsia vuosittain.

Danilyn toimii lapsityöläisten järjestön puheenjohtajana ja jakaa tietoa lasten oikeuksista toisille lapsille. Hän on ruohonjuuritason valistaja, joka tekee töitä yhdessä kansalaisjärjestöjen ja YK:n kanssa. Kaikkien yhteisenä tarkoituksena on saada lapset pois vaarallisimmista töistä.

Lapsityö on laissa kiellettyä ja Unicefin lasten oikeudet ovat alueella hyvin tiedossa. Miksi ilotulitteita sitten teetetään lapsilla? Työ on henkisesti liian vaativaa ja fyysisesti vaarallista. Kaiken lisäksi se haittaa koulunkäyntiä.

Danilyn tietää omakohtaisesti, miksi kaikki ei aina mene parhaalla mahdollisella tavalla. Köyhyys työntää lapset töihin. ”Perheessämme ei ole äitiä. Minun täytyy vanhimpana lapsena työskennellä, jotta saamme rahaa elämiseen.”

Tällä hetkellä Danilyn on lukion ensimmäisellä luokalla. Takana on seitsemän vuotta peruskoulua, ja edessä vielä kaksi vuotta lukiota. Lukion lukuvuosimaksu on noin 15 000 pesoa, reilut 300 euroa.

Työnteko mahdollistaa sen, että Danilyn selviytyy koulumaksuista. Päivät venyvät säännöllisesti pitkiksi. Ennen kouluunlähtöä hän auttaa perhettään aamutoimissa. Koulun jälkeen hän tulee kotiin ja lepää tunnin. Illalla hän jatkaa työntekoa ilotulitepajoissa tai uudessa työpaikassa, yleensä kello neljästä aina kahdeksaan saakka.

Viime aikoina hengenvaarallisen työn vaihtoehdoksi on kehitetty kudontaa, johon Danilynkin osallistuu. Lapset tekevät kylän aikuisten kanssa kuteista pieniä eteismattoja.

”Haluan, että minusta tulee jonain päivänä opettaja. Toivon, että voin auttaa ja opastaa lapsia parempaan tulevaisuuteen.”