Israelin parlamentin knessetin jäsen Eisam Machoul saapuu sovittuun tapaamiseen Nasaretissa kolme tuntia myöhässä. Syy on ymmärrettävä: Machoul on käynyt palestiinalaisalueella Ramallahissa ja joutunut odottamaan ja vastailemaan kysymyksiin tuntikausia Israelin armeijan tarkastuspisteessä.

Machoul edustaa parlamentissa Demokraattista rintamaa. Puolue toimii aktiivisesti itsenäisen palestiinalaisvaltion puolesta ja Israelin miehityspolitiikkaa vastaan. Toistaiseksi pienen oppositiopuolueen mielestä Israel on ajautunut täydelliseen poliittiseen umpikujaan.

”Tullessaan valtaan Sharon lupasi tuoda israelilaisille rauhan ja turvallisuuden sadassa päivässä. Mutta tässä olemme nyt. Viimeisten kuukausien aikana yhä useammat ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että Sharon tuhoaa kaiken, myös Israelin yhteiskunnan”, sanoo Machoul.

”Tilanne on täysin kestämätön. Sharonin likud-puolue ilmoittaa uusista toimenpiteistä palestiinalaisia vastaan ja seuraavana päivänä työväenpuolue siunaa päätökset. Työväenpuolue ei edusta mitään todellista vaihtoehtoa. Katsotaan vaikka tilastoja. Suurimmat palestiinalaisten teurastukset on tehty työväenpuolueen hallituskausilla.”
 

Rauhanliike nousee

Israelin rauhanliikkeen aktiivi Saleem Murad jakaa parlamenttiedustaja Machoulin näkemykset maan poliittisesta tilanteesta. Hänen mielestään Israel on muuttumassa fasistiseksi valtioksi ja tässä kehityksessä oppositio ja maan sisäinen arabivähemmistö ovat ensimmäiset uhrit.

”Rauhanaktivisteja pidätetään, parlamentti on antanut turvallisuuspalvelulle oikeuden kiduttaa palestiinalaisvankeja kaikilla keinoilla ja poliittinen toiminta yliopistoissa on kielletty ”, kertoo Saleem Murad.

Israelin toistaiseksi pieni oppositio ja rauhanliike ovat alkaneet saada uutta kannatusta koston kierteen syventyessä ja turvattomuuden lisääntyessä.

”Kaksisataa reserviläistä on kieltäytynyt palvelemasta miehitetyillä alueilla ja sadat lukiolaiset ovat lähettäneet Sharonille kirjeen, jossa he jo etukäteen kieltäytyvät asepalveluksesta. Viimeisimmässä mielenosoituksessa rauhan puolesta oli jo 15 000 ihmistä”, kertoo Murad.

Israelin rauhanliike on hyödyntänyt aseistakieltäytymisen lisäksi myös muita kansalaistottelemattomuuden muotoja.

”Rauhanaktivistit ovat purkaneet Israelin tarkastuspisteitä ja rakentaneet uudelleen palestiinalaisten taloja, jotka Israelin armeija on tuhonnut. Yritämme myös etsiä yhteyksiä Länsirannan ja Gazan palestiinalaisiin” sanoo Saleem Murad.

”Arabivähemmistöä syrjitään”

Israelin rauhanliikkeen voimavarana on se, että siinä toimii sekä juutalaisia että arabeja. Rauhanopposition keskeisenä paikkana pidettävässä Haifan yliopistossa Pohjois-Israelissa opiskelee 13 000 opiskelijaa, joista peräti 18 prosenttia kuuluu maan arabivähemmistöön. Osuus on korkein kaikista Israelin yliopistoista.

”Haifan yliopisto syrjii meitä Israelin sisällä asuvia palestiinalaisia tehokkaasti, niin kuin muutkin Israelin instituutiot. Mutta täällä paine on erityisen voimakas johtuen siitä, että yliopistossa toimii monia poliittisia aktivisteja”, sanoo yliopistossa opiskeleva nuori nainen Khulood Badawi.

Badawi on johtanut vuodesta 1999 lähtien Israelin arabiopiskelijoiden komiteaa ja joutunut sen vuoksi Israelin yhteiskunnan hyökkäyksen kohteeksi.

”Meiltä on viety sananvapaus ja oikeus toteuttaa rauhanomaisia poliittisia tempauksia. Maaliskuussa 2000 arabiopiskelijoiden komitea anoi lupaa muistaa maaliskuun 30. päivää, niin sanottua maapäivää, mutta yliopisto kieltäytyi. Käytimme kaikki hallinnolliset keinot ennen kuin päätimme muistaa päivää ilman lupaa. Järjestimme mielenosoituksen ja symposiumin. Mielenosoituksessa juutalaiset opiskelijat hyökkäsivät kimppuumme ja haavoittivat monia mielenosoittajia. Lopulta yliopiston hallinto vaati poliisia pidättämään useita palestiinalaisaktivisteja ja arabiopiskelijoiden komiteaa kiellettiin toteuttamasta mitään poliittisia toimintoja”, kertoo Badawi.

Badawin mukaan Israelin yliopistot yrittävät jatkuvasti eri keinoilla estää palestiinalaisvähemmistöön kuuluvia nuoria hankkimasta korkeakoulutusta. Tavoitteena on, että poliittisten aktivistien määrä pysyy pienenä.

”Me yritämme nostaa Israelin palestiinalaisvähemmistön kulttuurista, sosiaalista ja koulutustasoa. Haluamme saavuttaa demokratian ja sananvapauden, kokoontumis- ja toimintavapauden kaikissa Israelin yliopistoissa. Kamppailemme sen puolesta, että palestiinalaiset saavat elää omalla maallaan”, sanoo Khulood Badawi.

Palestiinalaiset eri linjoilla

Israelin arabivähemmistö ja rauhanliike ovat palestiinalaisten parhaita liittolaisia, mutta samalla joidenkin palestiinalaisryhmien toiminta vaikeuttaa rauhanliikkeen työtä. Israelin siviilejä vastaan suoritetut iskut vähentävät sympatioita palestiinalaisia kohtaan kaikkein tehokkaimmin.

Palestiinan vapautuksen kansanrintaman PFLP:n päämajassa ei ymmärretä, miksi palestiinalaiset eivät saisi iskeä israelilaisia vastaan, kun Israelin armeija jatkuvasti kohdistaa hyökkäyksensä palestiinalaisiin siviileihin.

”Kun satoja koteja tuhotaan, sitä ei pidetä väkivaltana”, ihmettelee Ahmed Abu Ramadan.

”Me olemme antaneet mahdollisuuden rauhanprosesseille, mutta koska ne eivät ole onnistuneet, on turha olettaa ihmisten enää luopuvan taistelusta miehittäjiä vastaan ja odottelevan ihmeen tapahtumista ’katsotaan nyt ’-asenteella.”

Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n ylimpään johtoon kuuluva Hanna Amireh muistuttaa, että itsemurhapommitusten aalto Israelissa alkoi Ariel Sharonin valtaannousun jälkeen, kun Israel yritti kukistaa palestiinalaisten kansannousun. Silti hän tuomitsee jyrkästi israelilaisia vastaan suoritetut iskut ja vakuuttaa, että samaa mieltä on palestiinalaisten selvä enemmistö.

”Neuvottelutie on ainoa ratkaisu. Olemme intifadan militarisointia vastaan. Emme halua itsemurhaiskuja, koska ne vain yhdistävät Israelin kansaa ja se ei ole tavoitteemme”, sanoo Amireh.

Palestiinalaisten kansannousun intifadan alkamisen jälkeen kaikki yhteistyö israelilaisten ja palestiinalaisten instituutioiden välillä on tyrehtynyt. Puhutaan jopa, että palestiinalaiset olisivat kieltäneet suhteiden ”normalisoimisen” israelilaisten kanssa.

Hanna Amireh on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Palestiinan tilanteeseen ainoa ratkaisu on israelilaisten ja palestiinalaisten yhteistoiminta. Amireh on rakentamassa kolmen poliittisen liikkeen yhteisohjelmaa, jonka tarkoituksena on avata pysyvä keskusteluyhteys Israelin rauhanliikkeen ja opposition kanssa.

”Intifada-liikkeellä ei ole yhteistä poliittista ohjelmaa. Olen kriittinen intifada-liikkeen johtoa kohtaan. Mielestäni pitäisi olla jatkuva vuoropuhelu Israelin yhteiskunnan kanssa ja lopettaa iskut Israelissa. Me ehdotimme tätä, mutta Hamas halusi lykätä iskujen lopettamista”, kertoo Hanna Amireh.

”Samaan aikaan Hamas haluaa olla presidentti Arafatin partneri. He eivät suostuneet sopimukseen meidän kanssamme, mutta lopettivat väkivaltaiset iskut, kun Arafat itse määräsi”, sanoo Amireh.

Hanna Amirehin mielestä sekä Israelin että palestiinalaisten kiihkoilijat ovat syypäitä väkivallan kierteeseen: ”Molempien osapuolten äärioikeisto on nyt todellisuudessa ylimmät ystävät.”