Ihmiskunta on aina uneksinut toisenlaisesta maailmasta. Yksi visioista on globaali demokratia. Monet näkevät sen välineenä, jonka avulla planeetan valtaisi täydellinen harmonia ja valtiot eläisivät ristiriidattomasti keskenään.
Tämä ja muut globaalia demokratiaa koskevat harhaluulot ovat yleisiä. Globaaleilla demokratiajärjestelyillä ei koskaan tulla pääsemään siihen, että maailman kansoilla olisi yksi yhteinen ääni ja näkemys siitä, miten yhteiset asiat pitää hoitaa. Moinen ajatus on itse asiassa pelottava. Moniäänisyys kun kuuluu ihmiseloon, ja demokratiaan.
Globaalilla demokratialla ei myöskään pystytä korvaamaan ihmisten välistä oikeata keskustelua ja paikallista osallistumista. Ei liene järkevää viedä päätöksiä kovin kauas kansalaisista, joita ne koskevat.
Globaalin demokratian hahmotelmille on kuitenkin kysyntää. Nykyistä maailmanjärjestelmää kun ei voi kutsua kovin demokraattiseksi. YK:ssa asioista päättävät vielä turvallisuusneuvostossa vakituisesti istuvat toisen maailmansodan voittajavaltiot. Taloudellisen – ja sitä kautta poliittisen – vallan keskiössä on seitsemän teollisuusmaata. Kehitysmaiden politiikkaa ohjaavat epädemokraattisesti toimivat kansainväliset rahoituslaitokset ja Maailman kauppajärjestö.
Tulevaisuuden globaalin hallintomallin ei soisi enää perustuvan epädemokraattiseen dollari ja ääni -periaatteeseen. Myös kehitysmaiden ja kansalaisyhteiskuntien osallistumista olisi parannettava huomattavasti nykyisestä.
Maailmanparlamentti on ajatuksena kiehtova, mutta sen tehtäväkenttää ei kannata paisuttaa liiaksi, jotta päätöksenteko ei karkaa liian kauaksi tavallisesta ihmisestä. Ehkä olisi syytä pohtia, voitaisiinko globaali päätöksenteko demokratisoida siten, että maailmanlaajuinen päätöksenteko vähenee
.