Koskaan aikaisemmin kansainvälistä kauppa- ja talousoikeutta ei ole pidetty kansainvälisen oikeuden valtavirtaan kuuluvana. Nyt pidetään! Syy on seitsenvuotiaan Maailman kauppajärjestön WTO:n riitojenratkaisujärjestelmässä, joka on ennen näkemättömän tehokas pysyvine valituselimineen ja tehokkaine taloudellisine sanktioineen. Rikkaimmillakaan mailla ei ole varaa olla tottelematta WTO-tuomioistuinta; lasku saattaa olla 150 miljoonaa dollaria vuodessa.
Ihmisoikeus- ja ympäristöpuolella ei pystytä samaan. Jopa kansainvälinen tuomioistuin (International Court of Justice) jää toiseksi täytäntöönpanon tehokkuudessa, vaikka senkin ratkaisut ovat riitapukareita oikeudellisesti sitovia. Rahalla saa!
Mitä jos WTO:n pysyvä valituselin katsoo läpi sormiensa sitä, että lasten ja nuorten naisten täytyy ommella jalkapalloja seitsemän päivää viikossa hikipajassa nälkäpalkalla, jotta firma voi käydä vapaasti kansainvälistä pallokauppaa? Tai sitä että monikansallisen yrityksen turvamiehet pamputtavat ammattiyhdistysaktivistia, joka työkseen viljelee eurooppalaisille banaaneja yhtiön plantaasilla? Tai mitä jos yritys X alkaa käydä kauppaa otsonikerrosta ohentavilla aineilla, vaarallisilla ongelmajätteillä tai norsunluulla, ja se on WTO:n mielestä ihan jees?
Hui! Monet kansainvälisen oikeuden tutkijat ja kansalaisjärjestöt pelkäävät ihan oikeasti, että WTO-lain kourassa ihmisoikeus- ja ympäristössopimuksista tulee vessapaperia tai kaupan teknisiä esteitä. Jopa YK:n ihmisoikeuselimet ovat tehtailleet aiheesta päätöslauselmia: kansainvälisen kaupan pelisääntöjen on otettava huomioon olemassaolevat ihmisoikeus- ja ympäristösopimukset! Vapaakaupalla on oltava lailliset rajansa!
Eikö kauppasopimuksia tule soveltaa muut tärkeät kansainväliset sopimukset huomioon ottavalla tavalla? Ihmisoikeussopimukset ovat kuuluneet kansainvälisen oikeuden valtavirtaan toisesta maailmansodasta lähtien, ja ympäristösopimukset ovat syntyneet maailman ympäristöheräämisen myötä viimeisten 30 vuoden aikana. Luulisi niiden kuuluvan kansainvälisen oikeuden ytimeen, vaikka niiden täytäntöönpanosysteemit eivät olekaan yhtä tehokkaita kuin suuren ja mahtavan WTO:n. Sitä paitsi suuri osa WTO:n jäsenvaltioista on ratifioinut keskeisimmät ihmisoikeus- ja ympäristösopimukset, ja WTO:n perustamissopimuksen johdanto-osassa puhutaan kestävästä kehityksestä.
No, eipäs mennä asioiden edelle. WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä ei ole vielä ottanut virallisesti kantaa WTO-sopimusten ja kansainvälisten ihmisoikeus- ja ympäristösopimusten väliseen suhteeseen, mutta riitojenkäsittelyjärjestelmän kansallista lainsäädäntöä koskevat ratkaisut eivät ole osoittaneet suurta ymmärrystä ympäristön ja ihmisten suojelulle. WTO ei ylipäänsä ole ottanut huomioon vapaasti kaupattavien tavaroiden koko valmistusprosessia ja elinkaarta, vaan se on tuijottanut yksittäisiä tuotteita.
Kaiken kukkuraksi WTO:n riitojenratkaisujärjestelmää on syytetty eristäytyneisyydestä, avoimuuden ja läpinäkyvyyden puutteesta, sumeasta kielenkäytöstä ja diplomatian keinojen käyttämisestä oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa. Myös riitojenratkaisijoiden (pelkkiä kauppa- ja talousoikeuden asiantuntijoita) valintamenettely, kansalaisjärjestöjen sulkeminen pois asioiden käsittelyprosessista ja WTO-sihteeristön rooli kauppariitojen ratkaisemisessa ovat arveluttaneet monia tutkijoita ja kansalaisjärjestöjä.
No, kävi miten kävi, niin WTO ei ole maailman korkein oikeus. Jos WTO päättää olla kunnioittamatta monenkeskisten ympäristösopimusten vapaakauppaa rajoittavia määräyksiä tai ihmisoikeussopimuksia, niin se ei tarkoita, että WTO-sopimuksilla sinänsä olisi korkeampi asema kansainvälisten sopimusten hierarkiassa kuin muilla sopimuksilla. WTO:n pysyvä valituselin on vain kauppa- ja talousoikeudellinen elin, ei muuta.
Silti ihmetyttää: Kuka panee rajat vapaalle kaupalle, jos WTO ei sitä tee?
Kirjoittaja on tammisaarelainen toimittaja ja oikeustieteen kandidaatti, joka toimi 1980- ja 1990-luvuilla ihmisoikeus-, kehitysyhteistyö- ja ympäristöjärjestöissä. Hän teki viime talvena KYO:lle tilausselvityksen ”The Legal Status of International Conventions and Treaties on Human Rights and Environment in relation to the WTO process”. Selvitystä saa pyynnöstä sähköpostitse tekijältä osoitteesta Mustavuori@sanamaa.inet.fi.