Islamilaisen mytologian mukaan profeetta Soleiman, raamatun kuningas Salomo, eli 900 vuotta. Salomon valtakunta oli suuri ja armeija vahva. Jumala oli antanut Salomolle yliluonnollisia kykyjä ja alistanut hänen palvelukseensa ”djinnit” eli henkiolennot. Hän pystyi puhuman eläinten ja kasvien kanssa ja määräämään tuulta puhaltamaan.
Kertomus Salomon kuolemasta on mielenkiintoinen. Valtavan imperiumin hallitsija kuoli seisaaltaan. Hän tuijotti kaukaisuuteen terassillaan päiväkausia. Alamaiset eivät uskaltaneet häiritä herraa. He huomasivat Salomon kuolleen vasta, kun pieni mato oli syönyt hänen keppinsä ontoksi ja kuningas kaatui.
Salomon keppi symboloi islamilaisessa mytologiasta maallista yhteyttä ja riippuvuutta. Pieni vaivainen mato syö sen hitaasti ontoksi. Kuningasta palvelevat djinni-henget, luonnon voimat eivät aavista Salomonin kuolemaa pitkään aikaan. Kuninkaan on ensin kaaduttava fyysisesti.
Kommunismin lopullisen antautumisen jälkeen lännen kapitalisteilla oli tarve selittää itselleen yllättävä voitto, analysoida ja rationalisoida loputtomalta näyttävän kylmän sodan loppuminen. Ilmassa oli pettymystä siitä, ettei yhtään ohjusta ollut tarvinnut laukaista. Fukujama puhui historian loppumisesta ja Huntington heimosotien paluusta, kulttuurien törmäyksestä. Viime vuoden syyskuun tapahtumat nostivat nämä keskustelut pintaan. Erityisesti länsimaissa tapahtumia on pidetty islamin ja kristillisen maailmaan törmäyksenä. On puhuttu maailmojen sodasta ja jopa ristiretkestä. Bush sanoi, että iskut olivat vapautta ja demokratiaa vastaan. Länsi oli vihdoinkin löytänyt seuraavan vihollisen. Uusi uhka antoi heti valtuudet aseistautua ja heittää varastossa vanhenevat pommit jonnekin riittävän kauas ja riittävän mitättömään.
Kaikki kommentit syyskuun tapahtumista viittaavat siihen, että uhka on ulkoinen. Iskuja vertailtiin jopa Pearl Harboriin hyökkäykseen. Puhuttiin hyökkäyksestä ja vastahyökkäyksestä. Puhuttiin sodasta. Liikutettiin armeijaa ja julistettiin poikkeustila. Länsimaiden tiedotusvälineissä julkaistuissa mielipiteissä puhuttiin kahden eri maailman törmäyksestä.
Todellisuudessa amerikkalainen roskakulttuuri on jo valloittanut maailman. Kuala Lumpurista Moskovaan ja Ceylonista Tokioon nuoret kuuntelevat samoja Madonnan ja Britney Spearsin biisejä, pukeutuvat samoihin Levis-farkuihin, katsovat samoja saippuaoopperoita ja klikkaavat samoille webbisivuille. Fukujamalainen historian loppuminen on tässä suhteessa lähellä totuutta. Maailmoja ei siis ole todellakaan olemassa. Ihmiskunnan kulttuurinen monimuotoisuus ei ole ollut koskaan näin olematon.
Viime vuoden syyskuun tapahtumat ja seuraukset ovat todellisuudessa yhden ja vain yhden järjestelmän kääntyminen itseään vastaan. Bin Laden ja Taliban ovat molemmat Yhdysvaltojen ja CIA:n luomia ja kouluttamia. Myös Saddam on Amerikan vanhaa liittolainen.
Seisaaltaan kuolleen Salomon metafora on hämmästyttävän osuva Amerikan ja syyskuun tapahtumien suhteen. Ilmojen voimia, tuulia hallitseva jättiläinen, valtias, imperiumi on kehittynyt tieteellisesti niin, että ymmärtää kasveja ja eläimiä. Se on levinnyt maailmanlaajuisesti mutta kuollut seisten. Maallisuuden symbolit, joita vastaan myös aktivistit hyökkäsivät ennen syyskuuta, globalisaation taloudelliset ja militaristiset elementit, ovat kuin keppi, jolla tämä ruumis nojaa maahan.
Syyskuun 11. oli globaalikapitalismin rakentaman järjestelmän epätoimivuuden manifestaatio. Sairaus, joka tulee omasta kehosta, omista soluista. Jopa selityksiin käytetty terminologia muistuttaa enemmän lääketiedettä kuin sotatiedettä. Puhutaan soluista jotka ovat levittäytyneet ympäri maailmaa. Nukkuvista soluista ja itsemurhaiskuista. Juuri samat asiat tapahtuvat syöpää sairastavalle keholle. Se miten ongelma hoidetaan näyttää äärettömän alkeelliselta. Ratkaisu muistuttaa enemmän amputaatiota kuin sädehoitoa. Puhumattakaan siitä, että sairauden syiden etsimiseen ja poistamiseen ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota. Monissa arabimaissa on vallassa amerikkalaisten ja brittien nukkehallinto ja demokratia on estetty usein jopa väkisin. Lähi-idän ratkaisun Yhdysvallat on estänyt veto-oikeudellaan lukemattomat kerrat. Kehitysmaista riistetään sekä luonnonvarat että ihmisresurssit. Köyhän maan nuorukaisen elämä on todellakin vailla toivoa. Hän on lännen silmissä arvoton kuin mato… mato joka syö hitaasti, todella hitaasti – kepin, johon kuninkaan ruumis nojaa.