Mongella on kulkenut pitkän tien Viktoria-järvellä sijaitsevalta saarelta kansainvälisiin kokoussaleihin ja takaisin. Lapsuutensa maisemiin palannut rautarouva ajaa nykyisin kotiseutunsa asioita samalla peräänantamattomuudella, jolla hän on taistellut naisten oikeuksien puolesta.
”On hirveän tärkeää löytää asioita, joiden puolesta voisi vaikka kuolla. Minulle tasa-arvo ja ihmisarvo ovat kaikki kaikessa. Niiden suhteen en salli minkäänlaisia kompromisseja,” Mongella sanoo.
1980-luvulla Mongella vastasi ministerinä naisiin liittyvistä asioista maansa hallituksessa. Yksi Mongellan poliittisen uran huippukohtia oli se, kun hän vuonna 1995 toimi neljännen kansainvälisen naisten konferenssin puheenjohtajana Pekingissä. Ennen kokousta häntä huolestutti yhteisen vision luominen ja kokouksen jälkeen se, mitä Kiinassa tehdyille aloitteille tapahtuu osanottajien palattua koteihinsa. Tuleeko konferenssista vain yksittäinen tapahtuma, vai onko se alku maailmanlaajuiselle prosessille?
Gertrude Mongella oli yksi pääpuhujista ulkomisteriön Afrikka 2002 -tapahtuman avajaisissa Kaapelitehtaalla Helsingissä.
Huolet osoittautuivat turhiksi. Mongella puhuu hyvästä yhteishengestä ja vallankumouksesta, josta ei ole paluuta. Mama Pekingiksi kutsuttu nainen odottaa mielenkiinnolla vuotta 2005, jolloin tarkastellaan, miten hyvin kokouksen tavoitteet ovat toteutuneet.
Pekingin kotitehtävät
”Tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin eri maat tekevät kotitehtävänsä. Kaikki eivät tietenkään voi saada kiitettäviä arvosanoja – yhdet ovat pärjänneet paremmin terveydenhuollon, toiset lainsäädännön kehittämisessä. Jokainen maa tenttii eri aiheita. Tansanian kotiläksyksi tuli parantaa naisten koulutusta, terveyttä ja taloutta. Koko Afrikan tehtäväksi tuli luoda puitteet rauhalle.”
Entinen puheenjohtaja on ottanut haasteet vakavasti. Konferenssin innoittamana Mongella perusti AWA (Advocacy for Women in Africa) -kansalaisjärjestön, joka keskittyy rauhankasvatukseen ja konfliktien ehkäisyyn sekä naisten poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistamiseen. Järjestön tehtävänä on myös varmistaa, että Pekingin toimintaohjelma pannaan käyntiin Afrikan eri maissa.
Järjestön toimistolla on vapaaehtoistöissä nuoria tyttöjä, joiden koulunkäynti on jäänyt kesken aikaisen avioliiton ja lasten saannin takia. Vapaaehtoiset oppivat käyttämään tietokoneita ja puhumaan englantia. Näiden nuorten naisten kanssa keskustellessaan Mongella on tajunnut, kuinka vaikeaa uuden elämän aloittaminen on.
”Tytöt kaipaavat valtavasti toista mahdollisuutta. Afrikkalaiset naiset saavat elämässään vain yhden mahdollisuuden. Jos he eivät onnistu heti, niin toista tilaisuutta ei tule”.
Myös miehet ovat häviäjiä
Afrikkalaiset naiset eivät ole ainoita häviäjiä: ”Myös miehet ovat hävinneet. Esimerkiksi lisääntymisterveydestä keskusteltaessa miehet on unohdettu miltei kokonaan. Aina vain puhutaan rintasyövästä, mutta miesten eturauhassyöpä ja impotenssi ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle.”
Mongella kiittää tasa-arvokäsityksistään isäänsä, joka kasvatti tyttärensä ja poikansa samalla lailla. Isä oli ammatiltaan tavallinen puuseppä, mutta hänellä oli hyvin edistyksellisiä mielipiteitä. Mongella ei ole koskaan voinut käsittää, mistä hän oli ne saanut. Perheenpään ajatukset olivat samanlaisia kuin nykyajan gender-käsitykset.
Isä vastusti naisia alistavia perinteitä, eikä hyväksynyt sitä, että leskien oli jätettävä kotinsa aviomiehensä kuoltua, vaan teki kaikkensa, jotta lähiseutujen naiset saivat jäädä taloihinsa.
Myös Mongella toivoo, että perinteisiä tapoja vaalittaisiin valikoidusti: ”Tansanialaisessa kulttuurissa naisia pidetään edelleen ujoina koti-ihmisinä ja perinteiden vaalijoina. Olisi paljon tärkeämpää korostaa positiivisia piirteitä, sillä niitäkin on. Ennen kaikki miehet suojelivat naisia – myös tuntemattomia – väkivallalta, eikä naisille uskallettu tehdä mitään. Nykyään on toisin.”
Mongella toimii nykyään myös CCM (Chama Cha Mapindazi) – puolueen kansanedustajana.