Pikku-Liisa hoivaa nukkeaan, keittelee ruokaa ja tiskaa tiskit leikkimökissä. Pikku-Lasse puolestaan hurjastelee pikkuautoillaan, rakentaa majaa ja pelaa tietokoneella. Isona Liisa huoltaa perhettään, Lasse johtaa yritystään. Määräytyikö kaikki jo syntymässä?

Arkikielessä ihmiset määritellään naisiksi ja miehiksi tiettyjen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Biologia ei kuitenkaan lopullisesti määrää naisten ja miesten käyttäytymistä tai heidän yhteiskunnallista asemaansa. Fysiikka ei estä miehiä hoitamasta vauvoja tai naisia johtamasta yritystä.

Biologiaa enemmän naisten ja miesten toimintamalleja määrittää sosiaalinen sukupuoli, josta suomessakin käytetään usein englanninkielistä termiä ‘gender’. Käytännössä gender kertoo siitä, mitä naisena tai miehenä oleminen merkitsee tietyssä yhteisössä. Se pitää sisällään yhteisön naisiin ja miehiin kohdistamat odotukset ja roolien rajat. Roolien muotoutumiseen vaikuttavat muun muassa sosiaaliset, taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät sekä henkilön ikä, luokka ja etninen tausta. Koska roolien takana on monia tekijöitä, vaihtelevat ne kulttuurista toiseen. Esimerkiksi polttopuiden tekeminen on Suomessa perinteisesti miesten työ kun taas Tansaniassa puiden keruusta huolehtivat naiset.
 

Huomio rakenteelliseen epätasa-arvoon

Kehityskeskusteluun gender nousi 1980-luvun puolivälissä. Lopullisen läpimurron termi teki 1990-luvulla, jolloin se syrjäytti aikaisemmin käytössä olleen ‘naiset ja kehitys’ (Women in Development, WID) -käsitteen. ”Huomattiin, että jos puhutaan vain naisista, jää sukupuolten välinen eriarvoisuus huomaamatta. Gender-termin avulla haluttiin nostaa valtarakenteet esiin ja siten tehokkaammin parantaa naisten asemaa. Sukupuolten erilaisen aseman huomiotta jättäminen aiheutti kehitysyhteistyöhankkeissa myös epäonnistumisia”, kuvailee ulkoministeriön tasa-arvo-neuvonantaja Päivi Mattila.

‘Gender ja kehitys’ (Gender and Development, GAD) -näkökulmassa painopiste siirtyikin naisista sukupuolirooleihin ja yksilöiden toiminnan taustalla oleviin sosiaalisiin käytäntöihin. Idea on, että esimerkiksi yhteisön työnjakoa sekä poliittisia ja taloudellisia rakenteita analysoidaan sukupuolen näkökulmasta. ”Saadun tiedon perusteella voidaan sitten määrittää toimenpiteet, joiden avulla mahdollinen sukupuolten välinen eriarvoisuus voidaan poistaa. Yleensä naiset ovat rakenteellisesti heikommassa asemassa ja sen takia juuri heidän asemaansa pyritään parantamaan. Mutta työssä tarvitaan sekä miehiä että naisia”, Mattila selittää.

Gender-näkökulmassa erotetaan toisistaan yksilön käytännölliset ja strategiset tarpeet. Käytännöllisinä tarpeina pidetään esimerkiksi veden ja ravinnon tarvetta ja niihin vastaaminen ei yleensä muuta kulttuurista työnjakoa tai horjuta vallitsevia valtasuhteita. Strategiset tarpeet puolestaan liittyvät yhteiskunnalliseen vallanjakoon ja sellaisia ovat esimerkiksi samapalkkaisuus ja oikeus omistaa maata. Näiden ongelmien ratkaisut edellyttävät sukupuoliroolien muutoksia ja parhaimmillaan lisäävät sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Unohtuivatko naiset?

Vaikka GAD-näkökulman lähtökohtana onkin naisten aseman kohentaminen, koskee gender-näkökulma yhtä lailla miehiä. ”Ei tämä ole mikään nollasummapeli, jossa vain toinen voittaa. Käytännössä kuitenkin myös miesten gender-roolin on muututtava, jotta naisten asema voisi parantua”, Mattila muistuttaa.

Gender-näkökulma on saa jatkuvasti osakseen myös arvostelua. Kriitikkojen mielestä naiset ovat unohtuneet, koska gender on käsitteenä hämärtänyt keskustelua. Mattilan mielestä ongelma ei ole niinkään gender, vaan tapa jolla termiä käytetään. ”Gender-analyysin tulisi olla väline eikä päämäärä itsessään. Liian usein on keskitytty rooleihin ja niiden analysointiin, mutta naiset ja tavoitteellinen työ heidän asemansa parantamiseksi on unohdettu.”