Latinalainen Amerikka on kuuluisa ihmeistään ja kirjallisuuden lanseeraamasta maagisesta realismistaan. Ihmeet ovat osa arkea ja varsinkin Karibian alueella ne kuuluvat erottamattomana osana katoliseen uskontoon ja jokapäiväiseen elämään. Sanomalehdet ja televisiokanavat kertovat päivittäin eri puolilla maata ja maanosaa tapahtuvista ihmeistä, joissa Jeesus-lapsi – Divino NiZo – ilmestyy kallionseinämään, kivenmurikkaan, mihin vain. Jos joku parantuu syövästä koskettamalla pyhää kiveä, kukaan ei menetä siitä yöuniaan. Ihmeelle annetaan mahdollisuus.

Skeptikkojakin on, mutta oman kokemukseni perusteella myös he jossain sielunsa sopukoissa uskovat ihmeen mahdollisuuteen. Ihmeen edessä ainakin osa ihmisestä uskoo ja kunnioittaa sitä.

Suomessa ihmeitä ja ihmeparantumisia tutkinut lääkäri Matti A Miettinen on muistuttanut, että kaikki maailman uskonnot antavat toivoa ja optimismia. Ne perustuvat niin syviin inhimillisiin tarpeisiin, ettei niiden tarpeettomaksi tekeminen tule onnistumaan, kuten ihmiskunnan historia osoittaa.

Ihmeet eivät ole ainoastaan jumalallisia. Latinalaisessa Amerikassa – tässä nimenomaisessa tapauksessa Kolumbiassa – ihme voi olla myös se, että korttelin väki päättää lotota sammakon jalasta löytämällään numerosarjalla ja sitten voittaa koko potin. Tämä ja monet muut ihmeet kerrotaan valtakunnan pääuutisissa ”vakavampien” uutisten seassa tai loppukevennyksissä.

Yksi kolumbialaisen Tele-Cariben kertoma uutinen vuosituhannen vaihtumisen aikoihin oli Jeesus-lapsen ilmestyminen Puerto Colombian kylässä Barranquillan kaupungin lähellä.

Ilta alkaa jo hämärtyä, kun saavumme Puerto Colombian kylään. Televisiossa näkemämme uutisen perusteella kysymme kyläläisiltä tietä Tito Rodríguezin luokse. ”Sen miehen kotiin, jolle Jeesus-lapsi ilmestyi”.

Titon kotitalo löytyy vuoren rinteelle kohoavan hiekkatien päästä. Piha on täynnä kaiken ikäisiä kyläläisiä – varsinkin nuoria äitiä ja isiä vauvoineen. He ovat tulleet tänne siunaamaan lapsensa.
Jeesus-lapsi ja kivi löytyvät yhdestä Titon talon useista kammareista. Ihmismuurin läpi yletyn näkemään huoneen nurkassa keltaisen muovivadin, jossa kivi lilluu vedessä. Vadin vieressä on tyhjä Pepsi-pullo, jolla isäntä valelee Jeesus-lapsen päälle lisää vettä.

Tito astuu esiin ja kertoo hänen kotinsa edustalta löytyneen kiven tarinan. Selviää, että hiekkatiellä lojunut kivi oli osunut Titon pyörän renkaaseen harmittavan usein. Kolmannen kerran siihen törmättyään mies kaivoi kiven maasta ja huomasi sen pintaan piirtyneen Jeesus-lapsen kuvan.

Ihme oli tapahtunut. Jeesus-lapsi oli ilmestynyt kyläläisille.

Isät ja äidit valelevat lastensa otsia koskettamalla ensin Jeesus-lasta. Kaikki talon vieraat uskovat ihmeeseen. Heillä ei tunnu olevan mitään syytä epäillä tapahtunutta.

Myös Tito itse uskoo synnyttämäänsä ihmeeseen. Hän kuitenkin myöntää maalanneensa kiven siniset osat. Muu on Jumalan aikaansaannosta. ”Ihmiset kysyvät minulta, miten kuva voi olla niin täydellinen? Vastaan heille, että se on täydellinen, koska Jumala on täydellinen”, Tito sanoo ja mainitsee, että kivestä – Jeesus-lapsen kaulan alta – tihkuu öljyä ja aromeja.
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2002