Korruptio on yksi suurimpia kehityspoliittisia ongelmia, mutta suomalaiset kansalaisjärjestöt eivät siihen ole juurikaan uskaltaneet lähteä puuttumaan. Tampereen kehitysmaakaupan kumppanuushanke Tansaniassa on mielenkiintoinen poikkeus. Hankkeessa korruption ongelmia ratkovat yllättävät tahot: Dar Es Salaamin yliopiston filosofinen klubi ja filosofian laitos.

”Ideana on pohtia eri ammattialojen ja eri rooleissa toimivien kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia demokraattisessa hallinnossa ja ihmisoikeuskeskustelussa”, kertoo projektin vetäjä, filosofian professori Sirkku Hellsten.

Tätä pohtimista varten Hellsten kollegoineen järjestää työpajoja ja seminaareja, joihin pyritään saamaan hyvin erilaisia ihmisiä – ”maaherrasta pähkinäfarmareihin”. Taustalla on uskomus siitä, että kun kansalaiset alkavat hahmottaa omia roolejaan yhteiskunnassa ja yhteiskunnan laajempia mekanismeja, lisääntyy myös tahto avoimemman hallinnon saavuttamiseen.
 

Korruption kaksinaismoraali

Työsarkaa projektilla riittää. Tansania on kansainvälisten arvioiden mukaan hyvin korruptoitunut maa, eikä Hellstenkään anna hyvää arvosanaa maan hallinnon tilalle.

”Sellaiset valtion laitokset kuten poliisi tai verovirasto ovat Tansaniassa kovasti korruptoituneita. Valitettavasti sama pätee myös koulutukseen ja terveydenhuoltoon – tämä on huolestuttavaa koska tällöin ilman palveluita jäävät ne, joilla ei ole varaa maksaa ylimääräistä, ja eriarvoisuus johtaa kärsimykseen ja hätään”.

Hellsten kertoo huomanneensa seminaareissa, että ihmisillä on usein kaksinaismoralistinen suhde korruptioon. ”Korkean tason korruptio” – politiikan huipun ja liike-elämän etuilu – tuomitaan. Usein ollaan myös valmiita paljastamaan tapauksia, joissa on kyse ”pakottavasta korruptiosta”, eli kun kansalaiselle ei anneta muuta vaihtoehtoa kuin maksaa korruptoituneelle virkamiehelle.

”Kuitenkin saadakseen tietyn palvelun nopeammin ihmiset usein suostuvat lahjuksiin, joskus jopa itse saattavat ehdottaa ylimääräistä maksua paremmasta palvelusta”. Kun asiakas tekee itse aloitteen, ei korruptiosta tietenkään valiteta, ja näin käytännöt vakiintuvat.

”Näiden kuvioiden esille tuominen ja purkaminen onkin eräs projektin tärkeimpiä tavoitteita. Usein vasta kun ihmiset näkevät tilanteen ristiriitaisuuden kokonaisuudessaan, he hahmottavat sen laajemmat ongelmat eli koko yhteiskunnan institutionaalisen rakenteen romahtamisen”, sanoo Hellsten.

Paikalliset lähtökohdat

Hellsten vertaa mielellään demokratiaa jalkapallopeliin. Peliin ei voi osallistua jos ei tiedä sääntöjä, mutta säännötkään eivät tunnu järkeviltä jos ei ymmärrä tavoitetta. ”Koetammekin miettiä ihmisten omista lähtökohdista käsin miten voidaan löytää yhteisiä tavoitteita.”

Yhteisten päämäärien löytäminen ei aina ole helppoa. Hellsten myöntää, että Tansaniassa vallitsee kulttuurinen hämmennys poliittisten ja taloudellisten muutosten keskellä. Tämä puolestaan johtaa arvoristiriitoihin, eri ryhmien väliseen kilpailuun ja paikallisiin konflikteihin.

”Helpotusta tähän tuo juuri arvokysymysten ja eettisten ongelmien pohdinta ja erilaisten näkemysten ymmärtäminen ja ratkaisujen etsiminen yhdessä.”

Ihmisten omat lähtökohdat ja interaktiivisuus ovat tärkeässä osassa. Kysymykseen, eikö hallinnon ja yhteiskunnan ”sääntöjen” opettaminen ole länsimaisten tapojen pakkovientiä, Hellstenillä on vastaus valmiina:

”Emme usko että paikallisen viisauden, yhteistyön ja aloitekyvyn etsiminen on kulttuurinvientiä. Etiikan opetuksemme ei perustu suoraan mihinkään arvo- tai uskomusjärjestelmään.”

Vaikutukset voivat olla laajoja

Hellsten korostaa projektin yhteydessä kansalaiskasvatuksen tärkeyttä. Tarkoituksena on jatkossa tuottaa kansalaiskasvatuksen oppikirja ja mahdollisesti muutakin materiaalia swahiliksi. Projektin toivotaankin jatkavan elämäänsä uusilla tasoilla.

”Jos koulutetaan opettajia, jotka vievät ideoita ja herättävät ajatuksia kylissä ja selittävät vaikeat käsitteet paikallisin kielin, voi projektilla olla laaja-alainenkin vaikutus.”

Myös korruption kannalta ‘strategisissa’ ammateissa, kuten valtionhallinnossa, toimivien ihmisten koulutus poistaa korruptiota pitkällä aikavälillä. Ammattiylpeys ja taju itsestä kokonaisuuden osana tekevät yhteiskunnan toimijoista luotettavampia.

Epäilijälle tulee helposti mieleen, voiko pelkällä keskustelulla ratkoa suuria rakenteellisia ongelmia, jotka ovat pitkälti köyhyyden aiheuttamia. Hellsten on kuitenkin projektin kuluessa tullut vakuuttuneeksi työn hyödyllisyydestä.

”Taannoisen seminaarimme jälkeen jotkut osallistujat totesivat, että ‘nämä tiedot vien eteenpäin naapureille ja kerron lastenlapsille, jotta he tietävät paremmin, miten toimia ja osallistua demokratiaan ja maan rakentamiseen tulevaisuudessa’.”

Arvokeskustelu näyttää jatkuvan Tansaniassa vielä pitkään.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2002