Vain lihasvoimin ja hiestä liukkaana pystyi pujahtamaan kuuntelemaan livenä yhtä Maailman sosiaalifoorumin odotetuimmista vieraista, uruguaylaiskirjailijaa ja terävää poliittista kolumnistia Ernesto Galeanoa. Gigantinho-stadionille, yhdelle foorumin päätapahtumapaikoista oli sulloutunut jo hyvissä ajoin noin 15 000 kuuntelijaa odottamaan tilaisuuden alkua.

”Hyvää iltaa”, sanoo tuo tangolaulajan karhealla äänellä puhuva yrmeä kirjailija. Kansa huutaa ja hyppii, samalla joku survaisee varpaille ja toinen naapuri kyynärpäällä kaulaan.

Mutta mitäs siitä, odotus ja riemu Galeanon tapaamisesta on yhteinen. Kolmannella hyvän illan toivotuksella rauhasta ja arvoista puhumaan kutsuttu kynäniekka aloittaa saarnansa. Hän puhuu isä Bushista ja siitä kuinka tämä ”jalon” Irakin sotansa jälkeen julkaisi muistelmansa joissa tunnusti aloittaneensa pommitukset siksi, että ”ei voinut hyväksyä Yhdysvalloille vihamielisen alueellisen vallan pitävän panttivankinaan hyvää osaa maailman öljyvaroista”.

”Ehkäpä jonain päivänä poika Bush julkaisee painovirheiset muistelmansa omasta Irakin sodastaan. Niissä sanotaan ’Hyvän ristiretki Pahaa vastaan’, joka tulee lukea ’öljyä, öljyä ja öljyä’”, Galeano arvelee.

”Kuinka paljon on arkkienkeleitä, jotka suojelevat meitä sodan paholaisilta? Viisi. Ne, joilla on veto-oikeus YK:n turvallisuusneuvostossa. Nämä rauhan takaajat ovat lisäksi maailman suurimmat asekauppiaat. Hyvissä käsissä olemme”, Galeano jyrisee.

”Entä montako on demokratian isäntiä?” Galeano jatkaa vauhtiin päästyään. ”Kansat äänestävät, mutta pankkiirit käyttävät veto-oikeuttaan. Maailmaa hallitsee kolmekruunuinen monarkia. Viisi maata päättää Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailmanpankissa seitsemän. Maailman kauppajärjestössä kaikilla jäsenmailla on äänestysoikeus, mutta siellä ei äänestetä.”

”Nämä maailmaa hallitsevat organisaatiot ansaitsevat kiitollisuutemme: ne hukuttavat maamme, mutta sen jälkeen myyvät meille luotiliivejä.”

Minä muutettava meiksi

Vaikka Galeanon mukaan valta määrittelee arvon ja hinnan, niin maailmassa on olemassa vielä arvoja, joita ei voi hinnoitella. ”Niillä ei ole ostajia, koska ne eivät ole kaupan.”

Galeanolle nämä arvot ovat energiaa, joka liikuttaa kansalaisyhteiskunnan salaisia lihaksia. Ne ovat ikiaikaista yhteistä muistiamme ja talonpoikaisjärkeämme. Nykyinen ”pelastautukoon ken voi” –maailma kärsii hänen mukaansa muistinmenetyksestä ja on kadottanut yhteisöllisen terveen järkensä.

”Aikojen alussa, kun olimme eläinkunnan kaikista haavoittuvaisimpia ötököitä ja erinomaisen helppoa lounasta ahneille naapureillemme, selvisimme – kaikkien odotusten vastaisesti –, koska ymmärsimme puolustaa itseämme yhdessä ja jakaa ruuan keskenämme.”

Galeanon mukaan nyt täytyisi muistaa nämä opetukset: puolustautua yhdessä ja jakaa ruoka. Bolivian Cochabambassa estettiin pohjavesivarojen myyminen brittiyritykselle kansalaisten yhteisellä taistelulla ja Argentiinan Tucumanissa aliravittuja ja kylmettyneitä lapsia on pelastanut kuolemalta Buenos Airesin köyhistä köyhimpien ”roskisdyykkareiden” lähettämät ruoka- ja vaatelähetykset.

”Mikä on se sana, jota eniten maailmassa hoetaan, melkein kaikilla kielillä”, Galeano kysyy ja vastaa itse: ”Se on minä. Minä, minä, minä.”

Mutta kaikkialla ei ole niin. ”Maya-intiaanien yhteisöissä kaikista yleisin kaiken tekemisen ja sanomisen keskiössä oleva sana on me. [Meksikon] Chiapasissa sanotaan meistä tik.”

”Tätä varten on syntynyt tämä Maailman sosiaalifoorumi, Porto Alegressa, osallistavan demokratian universaalissa mallikaupungissa; sanoaksemme me. Tik, tik, tik.”

kuva: Kimmo Lehtonen

Tarvitaan sekä keskusteluja että palopuheita

¡Olé! Ei sitten muuta kuin eteenpäin, mars kohti tukkiutunutta stadionin sisäänkäyntiä! Yli 1 700 tilaisuuden, 100 000 osanottajan ja vajaan 6 000 kansalaisjärjestön foorumissa ei voi juuttua yhteen tapahtumaan ja yhteen visionääriin, ja valintoja menemisistään jo pelkän ajanpuutteen takia onkin tehtävä.

Suurtapahtumissa on oma viehätyksensä. Ihmisiä ympäri maailmaa, eri maiden eri ikäisiä globalisaation vastaisia attacilaisia, ay-aktiiveita, punkkareita, anarkisteja ja ties keitä, jotka jotkut niputtavat yhteen ”globaalien asioiden yhteydestä ja maailmanlaajuisesta tasa-arvosta tietoiseksi uudeksi vasemmistoksi”.

Mutta eikö Porto Alegren foorumin perusajatuksena ollut visioida, keskustella, verkostoitua ja luoda uutta ajattelua poliittisten debattien avulla eikä ensisijaisesti koota valtavia massoja kuuntelemaan Galeanon kaltaisten globalisaation vastaisten gurujen palopuheita?

Antaa toista kertaa foorumiin osallistuvan ja Galeanon puheesta muiden lailla otetun Kepan toiminnanjohtajan Folke Sundmanin vastata.

”Suurissa konferensseissa ja paneeleissa kansalaisyhteiskunnan suuret nimet pitävät suuria puheita. Niiden tehtävä on ensisijaisesti herättää uhmaa, ilmaista protestimielialaa, luoda yhteishenkeä ja vetää suuret linjat.”

Sundman luonnehtii foorumin yleisilmettä kuitenkin kaksijakoiseksi.

”Ilman tällaista hengennostatusta ei mikään suurtapahtuma voi toimia. Mutta tämän ‘kuoren’ sisältä löytyy seminaareista ja paneeleista melkoinen määrä sisällöllisesti tarkempaa ja vivahteikkaampaa poliittista analyysiä sekä vaihtoehtoisten aloitteiden pohdintaa”, Sundman tietää.

Sundmanin mukaan se, että foorumin kokoluokan tapahtuma ylipäätään voidaan toteuttaa, on uskomaton ja suurta kunnioitusta herättävä suoritus. Mutta: ”Kenelle tahansa vakavaa yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tekevälle tämä ´formaatti´ on yksinkertaisesti liian iso.”

Toinen Porto Alegren kävijä, Suomen Attacin aktiivi ja Cbo Akademin professori Jan-Otto Andersson sanoo toivovansa henkilökohtaisesti, että Maailman sosiaalifoorumi -prosessi on myös samalla uuden vasemmiston kehitysprosessi.

Hän kertoo onnistuneensa löytämään pienempiä tilaisuuksia, joissa foorumin perusajatus – debatti ja kokemustenvaihto – on ollut onnistunutta.

Vaikka monet pelkäävät suurtapahtuman vievän pohjan varsinaiselta työnteolta, dialogilta ja visioinnilta, niin miksei mahdollisimman monelle saisi debatoinninkin ohessa kuitenkin tarjoutua tilaisuus kuunnella myös Eduardo Galeanoa? Tai Noam Chomskya, Arundhati Royta, Sebastiao Salgadoa tai Brasilian presidentti ”Lula” da Silvaa?

Ja kuunnella iltakarkeloissa kymmenien tuhansien muiden seassa bossanovaa.

kuva: Kimmo Lehtonen

Demokratiaa muovattava paikallisesti

Miksi tapahtumapaikkana on jo kolmatta kertaa juuri Porto Alegre? Saan vastauksen Brasilian kansalaisyhteiskunnan asioissa jo pitkään vaikuttaneelta Josep Valenzuelalta.

Hän kertoo, että ensimmäinen foorumi järjestettiin niiden hyvien kokemusten takia, joita Porto Alegressa ja koko osavaltiossa on saatu osallistavasta demokratiasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.

”Halusimme näyttää maailmalle, että toisenlainen maailma on aidosti mahdollista toteuttaa”, hän sanoo.

Osallistava demokratia tarkoittaa käytännössä kansalaisten hyvin laajaa osallistumista esimerkiksi kaupungin budjetin suunnitteluun. Päätäntävalta on viety mahdollisimman lähelle tavallista kansalaista, aina köyhimpiin asuinlähiöihin saakka. Demokratiaa on tuloksekkaasti vastoin yleistä kehitystä muovattu edustuksellisuudesta osallistumisen suuntaan.

”Porto Alegressa ja koko osavaltiossa on osallistavan demokratian kautta saavutettu paljon myönteistä kehitystä sosiaalisten kysymysten ja esimerkiksi ympäristönsuojelun osalta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jopa osavaltion pankkijärjestelmän yksityistämisyritykset saatiin torpedoitua. Ihmisten elintaso on kohentunut ja siksi täällä suhtaudutaan hyvin myönteisesti tällaiseen foorumiin”, Valenzuela kertoo.

Hypätessäni kasarmeilta foorumia varten järjestettyyn erityiseen bussireittikuljetukseen ymmärrän nauttivani uuden hallintomallin tuloksista. Upouudet linja-autot ovat kaupungin omistaman liikenneyrityksen omistamia. Kehitysmaille tyypillisen kaoottisen julkisen liikenteen saaminen edes jonkinlaiseen ojennukseen on suuri erävoitto kaikille.

Kansainväliset instituutiot uudistettava

Maailmassa vallitseva demokratian puute kaikilla eri tasoilla on yksi foorumin keskeisistä puheenaiheista.

Maailmanlaajuisen muutoksen tarpeen muotoilee eräs tapahtuman johtohahmoista, brasilialainen Candido Gryzobowski, seuraavasti:

”Globalisaatio on tienristeyksessä. On jo nähty, että se ei edesauta taloudellista tasa-arvoa. Se jättää sen sijaan jälkeensä valtavia ratkaisemattomia yhteiskunnallisia ongelmia. Ihmiset haluavat vaihtoehdon nykyiselle kehitykselle.”

Hän esittelee sanomansa vakuudeksi foorumia varten 15 maassa ja 15 000 ihmisen otoksella tehtyä haastattelututkimusta. Sen pääsisältö on, että ihmisten luottamus globalisaatioon on mennyt. Gallupin mukaan ihmiset haluaisivat myös palauttaa päätäntävallan kansainvälisiltä ja kansallisilta yrityksiltä, joille se globalisaatiokehityksen mukana on liukunut.

”Suurin osa ihmisistä on jo sitä mieltä, että maailmaa johdetaan globaalien yritysten intressien pohjalta ja yhteiskunnalliset perusongelmat kasautuvat ja jäävät ratkaisematta.”

”Vaihtoehtoinen visiomme tulevaisuudesta haastaa keskittymään sosiaaliohjelmiin, ihmisoikeuksiin, köyhyyden voittamiseen ja demokratiaan. Taloudellinen kasvu ilman tasa-arvoa, vapautta ja demokratiaa on kestämätöntä.”

Valenzuelan ja Gryzobowskin sanomaa pohtiessa mieleen tulee kaksikymmentä vuotta sitten lahjaksi saamani t-paita. Siinä luki Think globally, act locally – Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti.

Niihin aikoihin globalisaatiokehitys vasta alkoikin riistäytyä käsistä. Mutta kehityksen vastustajien tulee edelleen vastata vanhaan kysymykseen: Miten muuttaa epätasa-arvoista maailmaa, Galeanonkin kiroamaa kolmikruunuista monarkiaa?

Foorumin kansainväliseen toimikuntaan kuuluva tutkija Teivo Teivainen on perehtynyt kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston olemukseen ja tutkinut demokratisoitumisen mahdollisuuksia.

Sosiaalifoorumin yksi tavoite on tuottaa uuttaa luovaa ajattelua ja konkreettisia ehdotuksia näiden maailman taloutta ja elämää säätelevien epädemokraattisten ja jäykkien organisaatioiden uudistamiseksi – tai uusien kansainvälisten järjestelmien luomiseksi.

”Demokraattinen muutos järjestöjen nykyisten rakenteiden pohjalta on vaikeaa mutta kuitenkin mahdollista”, sanoo Teivainen.

”Tutkimukseni veivät pohjan turhalta idealismilta mutta toisaalta myös sellaiselta pessimismiltä, etteikö mikään olisi muutettavissa”, Teivainen sanoo. Hänen mukaansa pienetkin muutokset avaavat tilaa isommille muutoksille ja yksittäisillä maillakin on sanottavansa kansainvälisten instituutioiden demokratisoinnissa.

Lokaalia ja globaalia. Demokratisaatiota. Porto Alegren tapahtuman kansainvälinen toimikunta suosittaa mukana olleille järjestöille alueellisten ja paikallisten tapahtumien järjestämistä sillä välin kun brasilialainen neuvonantajaryhmä saa Intiassa paikallisten järjestäjien kanssa asiat liikkeelle vuoden 2004 tapahtumaa varten.

Tämän monenkirjavan, olkoon sitten vaikka uuden vasemmistolaisen, globaalin liikkeen on hengissä pysyäkseen kyettävä luomaan itselleen yhteisiä ja toimivia toimintastrategioita. Monilla eri tasoilla: mantereilla, maittain, kaupungeittain, kylittäin, lähiöittäin.

Ainakin Porto Alegrella on jo strategiansa, kuten myös Brasilian radikaalilla presidentillä omansa.

Tik,tik,tik. Entä meillä suomalaisilla?

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003