Lentäjä oikaisee pienkoneen jyrkän käännöksen jälkeen ja avaa suuttimet noin 10 -15 metrin korkeudella maasta. Hieno sumu verhoaa aamuvalossa tummanvihreät riisintaimet. Tällaisena tyynenä aamuna ilmasta voidaan ruiskuttaa hyvinkin tarkasti. Lentäjän pitää kuitenkin olla kokenut ja tietää, miten toimia.
Seisoessani lähistöllä keskellä kuoppaista soratietä tunnen, miten limakalvot alkavat kuivua ja miten suussa alkaa maistua yhä karvaammalta. Se on tehokkaiden myrkkyjen metallinen ja kemiallinen maku.
Kohuttu kuolemantapaus
Täältä, missä tänä aamuna tarkkailen torjunta-aineita ruiskuttavaa konetta, on alle 20 kilometriä paikkaan, jossa kongressin jäsen Emilio Antonio Crespo Bernard kuoli viime keväänä myrkytysonnettomuuteen.
Emilio Crespo oli ajanut maasturillaan riisipellolle valvoakseen torjunta-aineruiskutuksia paikan päällä. Ruiskutusten käynnistyessä seitsemän aikoihin oli jo alkanut tulla kuuma, joten hän oli kääntänyt autonsa ilmastointilaitteet täysille.
kuva: Henrik Kastenskov
Taivaalle ilmaantuu pieni matalalla lentävä propellikone, joka päristelee ulkorakennuksen yli koelennoltaan riisipellolle, jolla suoritettaisiin tänään ruiskutuksia.
Oikeuslääkäri saattoi myöhemmin todeta, että Emilio Crespo oli hengittänyt suuria määriä pitoisuudeltaan erittäin voimakasta tuholaismyrkkyä sekä silloin, kun lentäjä oli pahaksi onneksi lentänyt suoraan hänen maasturinsa yläpuolelta, että sen jälkeen.
Samoin kuin sumu oli peittänyt Emilio Crespon ja hänen autonsa, myös hänen kuolemaansa seurannutta tutkintaa tuntuivat varjostavan epäselvyydet. Tutkinnassa ei esimerkiksi pystytty selvittämään, mitä ruiskutetta tuona kohtalokkaana päivänä oli käytetty. Myös annostus sekä tapahtuman yksityiskohdat jäivät hämärän peittoon asian saamasta suuresta julkisuudesta huolimatta.
Houkuttelevat markkinat
Tilastollisesti Emilio Crespon ennenaikainen kuolema ole harvinainen. Se oli vain yksi monista kuolemantapauksista, joita tuholaismyrkyt aiheuttavat maailman maataloudessa.
Maailman terveysjärjestön WHO:n laskelmien mukaan vuosittain tapahtuu vähintään 3 miljoonaa akuuttia myrkytysonnettomuutta, joista noin 20 000 johtaa kuolemaan.
Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kolmannen maailman maissa.
Vaikka tuholaismyrkkyjen nykyisenkaltaisella käytöllä onkin valtavat inhimilliset ja yhteiskunnalliset kustannukset, pelissä on myös voittajia. Maailmanlaajuisen PAN- eli Pesticides Action Network -verkoston mukaan suurten kansainvälisten maanviljelyskemian yritysten liikevaihto oli vuonna 1998 noin 32 miljardia euroa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomen valtion tämän vuoden budjetin loppusumma on noin 35,6 miljardia euroa.
Seitsemän suurinta yritystä ovat eurooppalaisia tai amerikkalaisia, ja ne hallitsevat noin 70 prosenttia maailmanmarkkinoista. Yritysten joukossa on vanhoja tuttavuuksia, kuten Syntega, Monsanto, Bayer AG, BASF ja DuPont. Pelkästään Syntegan vuoden 2001 liikevaihto oli noin 5,5 miljardia euroa.
Myrkyn maku
Taivaalle ilmaantuu pieni matalalla lentävä propellikone, joka päristelee ulkorakennusten yli koelennollaan riisipellolle, jolla suoritettaisiin tänään ruiskutuksia. Antonio Toribio Gómezille tämä ääni on turhankin tuttu.
Antonio tai Villa, kuten häntä tavataan kutsua, tekee korkeasta iästään huolimatta riisipelloilla 8 -10-tuntista päivää. Nyt hän seisoskelee ja mittailee katseellaan tätä jättimäistä jalkapallokenttää muistuttavaa aluetta.
kuva: Henrik Kastenskov
71-vuotiaan Antonio Gomezin talon päälle ruiskutetaan aamuvarhaisella myrkkypilvi.
Syvänvihreän lakeuden päässä liehuva lippu ei kuitenkaan ole jalkapallokentän kulmalippu vaan riisipellolla oleva merkki, jonka tarkoituksena on auttaa koneen ohjaajaa suunnistamaan ruiskutuksen aikana. Lippu sojottaa vain noin kymmenen metrin päässä seZor Gómezin pienestä hökkelistä.
”Ne ruiskuttavat riisipeltoja yleensä ani varhain. On pikemmin sääntö kuin poikkeus, että meidänkin talomme ja pihamme saa osansa haisevasta pilvestä”, Villa kertoo. Hänen muuten niin nauravien silmiensä katse on mietteliäs, ja se vaeltaa peltimukissa olevasta tulikuumasta kahvista aamuruskon kajoon.
”Silloin harvoin, kun meille suvaitaan kertoa ruiskutuksista etukäteen, peittelemme avoimen vesisäiliömme. Otamme myös pyykit narulta ja suljemme visusti ovet ja ikkunat.”
Edistystä ja takapakkia
Villa on 71-vuotias, ja hän on työskennellyt riisipelloilla yli 40 vuotta. Maatyöläisenä hän ansaitsee päivässä 150 pesoa eli kymmenisen euroa. Hänen kaltaisensa maatyöläiset muodostavat suuren hiljaisen enemmistön, jonka tarinat eivät koskaan päädy yhtä näyttävästi lehtien otsikoihin kuin Emilio Crespon.
Listin Diario -lehti kertoo, että maataloussektorilla tapahtuneiden myrkytyskuolemien määrä on lisääntynyt tuntuvasti viime vuosina. Kongressin jäsen María Gertrudys Mejía toteaa sattumoisin samassa lehdessä, että Dominikaanisen tasavallan maataloudessa tapahtuu päivittäin kuolemaan johtavia myrkytyksiä.
Tällä hetkellä Dominikaanisessa tasavallassa ei harjoiteta maatalouspolitiikkaa, jolla pyrittäisiin aktiivisesti ehkäisemään myrkytystapauksia. Työympäristöön ja ruiskutteiden turvalliseen käyttöön liittyvä koulutus on olematonta.
Kone on lentänyt tiehensä jo ajat sitten, ja Villa astelee hökkeliinsä etsimään mochaa, joka on pieni viidakkoveitsen kaltainen työkalu. Hän kohauttaa lannistuneesti olkapäitään ja lisää: ”40 vuotta sitten työpäivä oli ehkä pitempi, mutta eipä silloin sentään tarvinnut köhiä myrkkyruiskutusten jälkeen.”
Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003