Globalisaation puolustajat kaupittelevat tavallisesti vapaan markkinatalouden ja demokraattisen poliittisen järjestelmän yhdistelmää pakettiratkaisuna maailman ongelmiin. Valtiollisen säätelyn kahleista vapaa markkinatalous tuottaa taloudellista kasvua ja materiaalista hyvinvointia, joka – vaikkakaan ei jakaannu tasan kaikkien ihmisten kesken – lopulta koituu kaikkien eduksi ja nostaa maailman köyhät viimeinkin ahdingostaan. Demokratia taas lopettaa poliittisen sorron ja luo markkinatalouden harjoittamiselle rauhalliset olosuhteet.
Amerikkalaisen Yalen yliopiston oikeustieteen professori Amy Chua väittää tuoreessa kirjassaan päinvastaista. Hänen mukaansa länsimainen etnosentrismi on sumentanut vapaan markkinatalouden ja demokratian yhdistelmää kolmannen maailman maille tarjoilevien intoilijoiden katseen. Vaikka markkinatalous ja demokratia ovat länsimaissa ehkä tuottaneetkin ennennäkemättömän materiaalisen hyvinvoinnin ja poliittisen vapauden kauden, kehitysmaissa ja niin sanotuissa kehittyvissä talouksissa niiden yhtäaikaisen toteuttamisen seuraukset voivat olla tuhoisia.
Monissa maissa talouskasvusta koituvan hyödyn korjaavat nimittäin etnisten vähemmistöjen muodostamat kapeat talouseliitit tai ”markkinoita hallitsevat vähemmistöt”, kuten Chua heitä nimittää. Ulkomaalaiseksi ja ulkopuoliseksi koetun kansanosan suhteeton menestyminen herättää helposti taloudellisen ahdingon keskellä elävässä valtaväestössä vihaa ja kateutta. Kun demokratian toteutuminen siirtää samanaikaisesti poliittisen vallan tämän vihaisen enemmistön käsiin, tuloksena on tuhoisa yhteentörmäys: sisällissotia, vallankaappauksia ja kansanmurhia. Chuan esimerkit tällaisista konflikteista ulottuvat Kaakkois-Aasian maiden kiinalaisvähemmistöistä ja Nigerian iboista aina Venäjän juutalaisoligarkkeihin ja Latinalaisen Amerikan valkoihoisiin valtaeliitteihin.
Amy Chuan ajatus on mielenkiintoinen ja tuntuu usein myös toimivan. Kahlitsemattoman markkinatalouden syventämät varallisuuserot toimivat epäilemättä omalta osaltaan etnisten konfliktien rakennusaineena, ellei tilannetta pyritä millään keinoin lievittämään.
Kirjaa vaivaa kuitenkin pyrkimys käsitellä lähes kaikkia mahdollisia etnisiä konflikteja markkinatalouden ja demokratian yhteentörmäyksinä. Chua liittää esimerkiksi serbien Jugoslaviassa tekemät etniset puhdistukset kroaattien asemaan markkinoita hallitsevana vähemmistönä, mutta etnisen vihanpidon vuosisataiset perinteet Balkanilla jäävät vain maininnan varaan. Bosnian muslimit eivät mahdu Chuan esitykseen lainkaan. Kirjan loppupuolella alkuperäinen ajatusrakennelma tuntuu jo unohtuvan kokonaan, kun kirjoittaja tarkastelee syyskuun 2001 terrori-iskuja reaktiona amerikkalaisten maailmanlaajuiseen taloushegemoniaan. Yhdysvaltojen taloudellinen ylivoima ja sen muualla aiheuttama viha lienee kiistämätöntä, mutta siitä, mikä tässä esimerkissä olisi se taloudellisesti alistetun enemmistön käsissä oleva demokratia, Chua ei sano mitään. Johtopäätökseksi jää oikeastaan vain se, että köyhät vihaavat rikkaita, mutta tässähän ei taas ole mitään uutta.
Muutamista roimista yleistyksistään huolimatta World on Fire ei suinkaan ole täysin huono kirja. Se on terve muistutus siitä, että länsimaat yrittävät kaupitella koko maapallolle sellaista kahden ideologian yhdistelmää, jota ei ole koskaan kokeiltu edes kotikentällä. Silloin kun markkinatalous oli lännessä raadollisimmillaan, täällä ei tavallisesti myöskään ollut yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, jonka avulla tyytymätön enemmistö olisi saanut äänensä kuuluviin. Demokratiaa on laajemmassa mittakaavassa alettu soveltaa oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sen rinnalle on luotu ainakin jonkinlainen sosiaalinen turvaverkko tulonsiirtojärjestelmineen. Hyvinvointi, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja demokratia kulkevat käsi kädessä yhteiskuntarauhan kanssa – myös muualla kuin lännessä.
Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 2/2003
Kumppani-lehden linkit:
Laulu on suora tie toisen ihmisen sieluun
Kirjava kukko katoaa kitoihin