Huono sijoitus
Kehitysmaissa toteutettavista suurhankkeista monet kiistanalaisimmat ovat olleet jättipatoprojekteja. Paikalliset asukkaat ja alueen ympäristö ovat olleet uhattuina, kun energiantuotantoa on haluttu kasvattaa kertarysäyksellä.
Jättipadot eivät kuitenkaan synny ilman suuria, usein ulkopuolisia sijoituksia. Maailman luonnonsuojeluliitto WWF onkin ryhtynyt kampanjoimaan pienimuotoisempien energiaratkaisujen puolesta aivan uudella tavalla: yrittämällä vaikuttaa suoraan potentiaalisiin sijoittajiin. Ja sijoittajille täytyy tietysti puhua tavalla jota sijoittajat ymmärtävät.
Järjestön patokampanjan mainoksissa ja nettisivuilla puhutaankin paitsi ihmisten ja luonnon kärsimistä tappioista, myös rahasta. Patoprojektit ovat riski-investointeja. Patoprojektien budjetti ylittyy keskimäärin 56 prosentilla. Korruptio, geologinen epävakaus, väestönsiirtojen mahdolliset vaikutukset, ilmastonmuutokset ja vaikeudet arvioida veden virtaustehoa mainitaan kaikki tekijöinä, jotka usein jäävät suunnitelmissa huomioimatta.
WWF:n sijoittajan opas patoihin -sivusto kertoo myös kehitysmaihin sopivista vaihtoehtoisista energiantuotantotavoista. Ne voivat olla myös taloudellisesti parempia sijoituskohteita kuin suurpadot, jotka järjestön mukaan ”näyttävät hyvältä vain paperilla”.
Lue myös Kiinan patohankkeista, jotka vaikuttavat 60 miljoonan ihmisen elämään.
Intia ei halua enää kehitysapua
Intia ei enää tarvitse valtiollista kehitysapua, maan hallitus ilmoitti 22
avustajamaalle heinäkuun alussa. Kun nykyiset kehitysapuohjelmat on
aikanaan saatettu päätökseen, ei Intian hallitus halua enää vastaanottaa
kyseisten maiden apua.
22 avustajamaata vastaavat noin 550 miljoonasta eurosta Intian vuosittain
vastaanottamasta runsaasta kahden miljardin euron valtiollisesta
kehitysavusta. Lahjoittajamaita on pyydetty suuntaamaan mahdollinen apunsa
uudelleen kansalaisjärjestöjen kautta. Päämääränä on myös supistaa
pienten avustajamaiden kehitysavun suuria hallintokuluja.
Kuten Intian kohdalla aina, kyse on myös mitä suurimmassa määrin
kansallisesta ylpeydestä ja suurvaltapolitiikasta. Maa haluaa ravistella
harteiltaan mielikuvan kerjäläisten valtakuntana ja vahvistaa
kansainvälistä asemaansa ryhtymällä itse kehitysavun myöntäjäksi. Intian
hallitus onkin päättänyt kaksinkertaistaa maan nykyisen noin 600 miljoonan
euron kehitysapubudjetin sekä liittää Afrikan maita nykyisten aasialaisten
yhteistyökumppanien joukkoon.
Intian makrotaloustilanne on kansainvälisesti parempi kuin vuosiin. Maalla
on käytössään noin 80 miljardin euron valuuttareservi, jota Intian
hallitus nyt haluaa käyttää liikkumatilansa lisäämiseksi. Maa aikoo
nopeuttaa runsaan 50 miljardin euron suuruisen ulkomaanvelkansa
takaisinmaksua. Jo viime vuonna Intian hallitus lyhensi maan ulkomaista
velkaa kolmella miljardilla eurolla.
Intian hallitus ei halua kuitenkaan kokonaan sulkea kehitysapuhanoja.
Maailmanpankki, joka vastaa yli 60 prosentista Intian valtiollisesta
kehitysavusta, ei kuulu muutoksen piiriin. Intialaisittain suuret
avustajamaat Japani ja Iso-Britannia sekä poliittisesti tärkeät suurvallat
Yhdysvallat ja Venäjä ovat myös tervetulleitta jatkamaan projektejaan.
Voodoo viralliseksi Haitissa
Haitin hallitus on laillistanut voodoon maan yhdeksi viralliseksi
uskonnoksi. Huhtikuun alusta voodoopapit voivat kastaa ja vihkiä ihmisiä
virallisen aseman turvin.
Afrikkalaisperäinen voodoouskonto on vuosien ajan esitelty länsimaissa
lähinnä omituisena taikauskona, johon kuuluu verisiä eläinten uhrimenoja.
Elävät kuolleet, zombiet, ja vastustajan kiroaminen pistämällä neuloja
häntä esittävään nukkeen, ovat muodostaneet populaarikulttuurissa
värikkään, mutta yksiulotteisen kuvan voodoosta.
”Huolimatta panoksestamme haitilaisen kulttuurin luomisessa, me olemme yhä
väärinymmärrettyjä ja halveksittuja”, kuvailee voodoon harjoittajien
asemaa pappi Philippe Castera.
Castera toivoo, että hallituksen päätös on muutakin kuin yritys voittaa
suosiota taloudellisten ja poliittisten vaikeuksien keskellä. Presidentti
Jean-Bertrand Aristiden vasemmistolaiskeskustalainen hallitus on saanut
viime aikoina vastaansa vihaiset mielenosoittajat maan inflaation edetessä
kolminumeroisena.
Avioero chileläisittäin
Chile on yhä Latinalaisen Amerikan ainoa maa, jossa ei ole laillista
mahdollisuutta avioeroon. Sosiaalisesti konservatiivinen mielipideilmasto
ja katolisen kirkon vahva vaikutus ovat pitäneet huolta, että maan
keskusta-vasemmistolaisten hallitusten yritykset muuttaa perhelakia ovat
toistaiseksi olleet turhia.
Chilen senaatissa on nyt kuitenkin etenemässä laki, joka sallisi avioeron.
Jos asiat sujuvat suunnitellusti, avioerolaki astuisi voimaan joskus ensi
vuoden alkupuoliskolla.
Kaksinaismoralismin ja viranomaisrekisterien luvatussa maassa uusi laki
saattaisi kuitenkin tehdä avioeron hankkimisen aiempaa vaikeammaksi ja
kalliimmaksi.
Chileläinen tekopyhä käytäntö on nimittäin mahdollistanut avioerot myös
aiemmin. Avioliitto on yksikertaisesti voitu mitätöidä todistamalla, ettei
se ole koskaan astunut lainmukaisesti voimaan. Temppu on tapahtunut siten,
että neljä todistajaa on vakuuttanut valitustuomioistuimelle, että pari
oli antanut väärät osoitteet avioliiton kirjanneelle virkailijalle.
Mitätöinti on vaatinut molempien puolisoiden suostumuksen ja tullut
voimaan noin kolmen kuukauden kuluessa. Viranomaisille maksettavat
käsittelymaksut ovat jääneet noin sadan euron suuruiseen kirjausmaksuun.
Pikaero mitätöimällä on ollut Chilessä varsin suosittu tapa kiertää lakia.
Joka kymmenes avioliitto on päättynyt tuolla tavalla.
Uudesta avioerolaista käydään Chilessä tiukkaa vääntöä. Senaatissa
käsittelyssä olevan ehdotuksen mukaan avioeroon yhteisymmärryksessä
päätyvä pari joutuu odottamaan vähintään kolmen vuoden harkinta-ajan ja
jos jompikumpi vetoaa asiassa, venyy odotusaika viiteen vuoteen.
Avioerosta tulisi myös kallis prosessi, jonka varmimpia hyötyjiä olisivat
asianajajat.
Uusi laki tuntisi myös muutaman porsaanreiän pikaeron saamiseen.
Väkivalta, huumeiden käyttö ja homoseksuaalisuus olisivat perusteita
välittömälle erolle.
Chilen katoliselle kirkolle ja poliittiselle oikeistolle avioero on yhä
ensi askel moraalisen rappion tiellä ja ne tekevät kaikkensa, ettei
uudistus toteutuisi. ”Seuraavaksi me puhuisimme abortista ja
homoliitoista”, valitti oikeiston senaattori Hernán Larrain brittiläiselle
Economist-lehdelle.
Apartheidin uhrit vaativat korvauksia suuryhtiöiltä
Etelä-Afrikan apartheidista kärsineet ovat nostaneet jutun Yhdysvaltain
liittovaltion tuomioistuimessa tarkoituksenaan saada korvauksia
rotusorrosta hyötyneiltä suuryhtiöiltä. Haasteessa vaaditaan runsaan
miljardin euron korvausta Yhdysvaltain suurimpiin kuuluvalta
Fluor-rakennusyhtiöltä. Johtava timanttiyritys De Beers ja kaivosyritys
Anglo American ovat kumpikin saaneet noin seitsemän miljardin euron
korvausvaatimukset.
Juttua ajamaan on palkattu tunnettu yhdysvaltalainen lakimies Ed Fagan.
Hän on erikoistunut poliittisesti kiistanalaisiin ja valtavia
korvaussummia sisältäviin oikeusjuttuihin. Fagan johti menestyksekkäästi
juristiryhmää, joka onnistui painostamaan sveitsiläiset pankit ja
saksalaiset suuryritykset maksamaan seitsemän miljardin euron korvaukset
keskitysleireillä orjatyöhön pakotetuille.
Haasteessa suuryrityksiä syytetään pakkotyön teettämisestä ja mustien
työläisten systemaattisesta pahoinpitelystä ja kiduttamisesta. De Beersin
ja Anglo Americanin sanotaan surutta hyödyntäneen järjestelmää, joka
pakotti mustat työläiset tekemään ylipitkiä päiviä ja asumaan eristyksissä
siirtotyöläisten hökkelikylissä.
Rakennusyritys Fluorin syytetään käyttäneen kovia otteita vuonna 1987
järjestetyn lakon murtamiseksi ja aiheuttaneen kahden ihmisen kuoleman.
Fluor toimi myös niiden hiili- ja öljyjalostamojen rakentajana, jotka
auttoivat Etelä-Afrikan apartheid-hallitusta kiertämään maalle määrättyä
kauppasaartoa.
Kyseisten suuryhtiöiden osakekurssit romahtivat oikeusjutun noustua
julkisuuteen. Markkinoilla varaudutaan veriseen oikeustaisteluun, jonka
päätteeksi suuryritykset todennäköisesti joutuvat maksamaan jonkin
suuruisia korvauksia.
Anglo American, joka on maailman toiseksi suurin kaivosyritys, onkin jo
ilmoittanut olevansa valmis kiirehtimään korvausten maksamista.
Rolling Stones aloitti vihreän kiertueen
Rockmusiikin ikoni Rolling Stones on aloittanut uuden maailmankiertueen, jonka järjestelyt ovat ainutlaatuiset. Yhtye on palkannut Future Forests -nimisen yhtiön laskemaan yhdeksästä Britannian-keikastaan aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Firma on myös laatinut rokkivaareille suunnitelman, miten päästöjä voidaan kompensoida muun muassa istuttamalla riittävä määrä luonnonmetsää.
Future Forest -yhtiön johtaja Dan Morrell kertoi Reutersille, että jokainen Rollareiden esitystä seuraamaan saapuva fani tuottaa noin 13 kiloa hiilidioksidia. Noin 90 prosenttia koko Britannian-kiertueen päästöistä aiheutuu itse asiassa siitä, että yleisö matkustaa keikkapaikalle.
Laskelmien mukaan Rolling Stonesin pitää pystyttää yksi puu jokaista 60 fania kohden, jotta konsertilla ei olisi hiilidioksidia lisäävää vaikutusta.
Paikalle odotetaan noin 160 000 ihmistä. Puita istutetaan vastavuoroisesti 2 800 kappaletta. Ne laitetaan maahan Skotlannissa sijaitsevan metsityshankkeen maille. Istutuksen maksaa Rolling Stonesin sponsori Deutsche Telekom. Hiilidioksidilaskennan toivotaan herättävän myös yhtyeen fanit pohtimaan omia toimintamallejaan ja tottumuksiaan.
Useat maailmanluokan artistit ovat myös innostuneet tuottamaan samalla menetelmällä hiilidioksiditasapainoisia, ns. Carbon Neutral -CD-levyjä.
Meksikolaisia saippuasarjoja Serbiassa
Venezuelalaiset ja meksikolaiset saippuaoopperat ovat valloittaneet TV-katsojien sydämet Belgradissa sekä Serbian maakunnissa. Miljoonat ihmiset liimautuvat TV-ruutuun kiinni alkuillan parhaaseen katseluaikaan, jolloin esitetään latinalais-amerikkalaisia saippuasarjoja. Näillä sarjoilla, kuten ”Mustalaisten rakkaus” (El amor de Gitanos) ja ”Rakkauden tiet” (Vias del Amor), on Serbiassa jo 7,5 miljoonaa katsojaa.
”Latinalaisamerikkalaisista saippuaoopperoista on tullut ilmiö Serbiassa viime vuosina”, kertoi professori Ratko Bozovic uutistoimisto IPS:lle. ”Ne ovat hyvin tunteellisia, tarinat ovat yksinkertaisia ja keskeinen sanoma on, että hyvä voittaa aina pahan.”
Tarinoissa esiintyy useimmiten rehellisiä nuoria naisia, usein orvoksi jääneitä, jotka taistelevat monenlaisten ongelmien kimpussa. Heidän täytyy ylittää monia esteitä saadakseen rakastamansa miehen omakseen, tai todistaakseen aatelisen syntyperänsä, sillä moni heistä on joutunut vaihdokkaaksi köyhään perheeseen.
”Saippuaoopperoiden kriitikot ja eliittikulttuurin puolestapuhujat sanovat, että nämä ohjelmat ovat roskaa”, Bozovic sanoo. ”Tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan etsi saippuaoopperoista esteettisiä arvoja. He haluavat paeta arjen ongelmiaan, taloudellisia vastoinkäymisiään ja tasapaksua nykymaailmaa.”
Yritysmaailma aidsia vastaan
Swazimaan yritykset vastaavat aids-haasteeseen kehittämällä terveysohjelmia työntekijöilleen. Yritykset ovat heränneet toimimaan karussa todellisuudessa, jossa monet työntekijöistä ovat kuolleet aidsiin ennenaikaisesti ja sairaspoissaoloja on paljon. Aids aiheuttaa myös mielenterveysongelmia; useilla työpaikoilla vallitsee masentunut, epätoivoinen ilmapiiri. Monet yritykset listaavatkin HI-viruksen suurimmaksi ongelmakseen.
Yhä useammat maan yrityksistä tarjoavat ilmaiset lääkkeet HIV-positiivisille työntekijöilleen. Lääkkeiden hinnan lasku auttaa tätä kehitystä. Yritykset valistavat työntekijöitään työpajojen, teemapäivien ja tietoiskujen avulla. Konservatiivisessa pankkimaailmassakin on huomattu, että suora puhe ja huumori purevat tilastoilla pelottelua paremmin.
Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003