”Se, että reilun kaupan tuotteita saadaan mahdollisimman hyvin kaupaksi, on niiden tuottajille äärettömän tärkeää. Eikä kaupankäynnissä ole sinänsä mitään pahaa, kyse on vaan siitä miten sen hoitaa”.

Reilun kaupan Tähden toimitusjohtaja Erja Lahdenperä puhuu valoisassa ja kauniissa liikkeessään Helsingin Hämeentiellä. Mikäli kaupan ikkunat eivät mainostaisi reilua kauppaa, voisi luulla astuneensa mihin tahansa laadukasta tuontitavaraa myyvään liikkeeseen.

Tähti-kauppa on kasvanut ”ehkä merkittävimmäksi reilun kaupan uuden vaiheen pioneeriksi Suomessa”, kuten Lahdenperä asian ilmaisee. Kauppa on koulutettujen ja hyvätuloisten, tavallisen oloisten ihmisten suosiossa. Sen taustalla on reilulle kaupalle omistautunut osakeyhtiö, ja tiskin takana seisovat palkatut työntekijät. Mihin maailmankauppaliike on siis matkalla, kun reilu kaupankäynti karkaa pois marginaalista?
 

Tarjonta kohtaa kysynnän

Maailmankauppojen liiton puheenjohtaja Emilia Pippola on hyvillään kauppojen ilmeen moninaistumisesta. Tähden kaltaiset myymälät eivät kilpaile perinteisten Maailmankauppojen kanssa, vaan löytävät uusia kohderyhmiä. ”Totta kai on rikkaus, että näitä kauppoja alkaa olla niin monen näköisiä ja hieman eri lähtökohdista toimiviakin”, Pippola sanoo.

Maailmankauppoja on perinteisesti totuttu pitämään ”vaihtoehtoisten” kuluttajien kauppoina. Tähti-kaupan Erja Lahdenperä on kuitenkin valmis kritisoimaan käsitystä. Lahdenperän mukaan kaupassa käy paljon ihmisiä, jotka kaipaavat nimenomaan tavallisen oloisia tuotteita. Reilua kauppaa halutaan tukea, mutta siitä ei tahdota itselle imagoa.

”Esimerkiksi yksi yllättävänkin suuri asiakasryhmä ovat teknisesti suuntautuneet, korkeasti koulutetut miehet,” Lahdenperä kertoo.

Lahdenperän mukaan kyse ei ole niinkään siitä, että laajempi kysyntä kehitysmaatuotteille olisi syntynyt vasta viime aikoina. Tarjonta vaan ei ole tullut vastaan, kun tuotevalikoimassa on pidetty kiinni marginaalileimasta.

Ammattimaistuvan reilun kaupan suuri trendi on, että tuotteilta vaaditaan enemmän laatua. Kahvissa reilun kaupan standardituotteiden rinnalle tulee jatkuvasti lisää ”laatumerkkejä”. Käsitöiden ja vaatteiden sisäänostamisessa ja mallien suunnittelussa ollaan entistä tarkempia. Tämä toki asettaa paineita myös tuottajille, jotka kaupan kasvaessa eivät voi nojautua siihen, että heidän tuotteitaan ostettaisiin ainoastaan idealistisin perustein.

Kauppa kokoaa kaupungin aktiiveja

 


Mango-kaupan valikoimaa

Jyväskylän Maailmankauppa Mango on eräänlainen vaihtoehtokeidas keskellä kaupunkia, eli kovin toisennäköinen kauppa kuin Tähti. Kauppa on kanavoinut kaupungin kehitysmaa-aktivismia jo vajaan 15 vuoden ajan. Välillä on ollut hankalampaa, viime vuosina on mennyt paremmin. Mango on tällä hetkellä suurin suomalaisista pelkkää vähittäismyyntiä harjoittavista Maailmankaupoista.

Saija Silvennoinen on ollut aktiivina Mangolla kahdeksan vuotta, minä aikana suurin osa kaupan vapaaehtoisista on ehtinyt vaihtua moneen kertaan. ”Vapaaehtoisuus on kaupan voima, mutta asettaa myös suuria haasteita. Erityisesti kun opiskelijakaupungissa eletään, on ihmisiä aina tulossa ja menossa ja kesäaikaan myyjiä on joskus hieman vaikea löytää”, Silvennoinen kertoo.

Mangolla on myös tärkeä tehtävä kansalaisaktivistien verkostoijana. Monet aktiivit ovat oppineet tuntemaan toisensa kaupan kautta, kauppa tarjoaa kokoustiloja ryhmien käyttöön ja ottaa osaa Maan Ystävien luomuruokapiirin pyörittämiseen. Lisäksi Mangon vapaaehtoiset ovat järjestäneet Jyväskylän Mahdollisuuksien toreja. Vapaaehtoisuuteen aktivoivan kaupan vaikutukset ovat paljon laajempia kuin pelkkä tuotteiden myynti.

”Kyllähän tämä homma on aina tasapainoilua kaupankäynnin ja yhdistystoiminnan välillä. Tuntuu, että Mangolla tekemisen henki oli paras taloudellisesti vaikeimpina vuosina. Vaikka nyt menee huomattavasti paremmin, ei yhdessä tekemisen tunne saisi kadota”, Silvennoinen sanoo.

Myös kehitysmaiden oloista tiedottaminen on aina ollut kehitysmaayhdistyksen keskeisiä tavoitteita. Mangoon on totuttu kaupungin kehitysmaa-aktivismin päämajana. ”Esimerkiksi lukion opettajat tuovat jatkuvasti oppilaita Mangoon tutustumiskäynneille”, Silvennoinen kertoo.

Tukea reilun kaupan merkistä

Reilun kaupan merkin lanseeraamisen myötä reilu kauppa on muutenkin kokenut muutamassa vuodessa aikamoisen muodonmuutoksen, kun suuret paahtimot ja kauppaketjut ovat ottaneet reilun kahvin valikoimiinsa. Monet Maailmankauppa-aktiivit myöntävätkin, että merkin lanseeraamisen alkuajat olivat hieman hämmentäviä.

”Kun kaikkialla puhuttiin, että reilua kahvia saa nyt vihdoin Suomesta, niin kyllähän siihen teki mieli lisätä, että on sitä saanut Maailmankaupoista jo vaikka kuinka kauan”, Silvennoinen sanoo. ”Mutta myöhemmin olen kyllä huomannut, että merkkijärjestelmästä on ehdottomasti etua. Se, että merkki on tunnettu, saa ihmiset suhtautumaan Maailmankauppoihinkin myönteisemmin”.

”Uskon, että Maailmankaupat ovat saaneet paljon tukea reilun kaupan järjestelmältä, kun tieto kaupan rakenteista ja kehitysmaiden asemasta on lisääntynyt”, Pippola vahvistaa.

”Maailmankauppoja tarvitaan reilun kaupan rinnalle. Merkin piirissä on kuitenkin vain rajoitetusti tuotteita, ja maailmankaupathan tuovat esimerkiksi paljon käsitöitä. Maailmankaupoilla on lisäksi selvä idealistinen painotus, ja ne pystyvät tekemään kauppaa sellaisten tuottajien kanssa, jotka eivät suuren volyymin reilusta kaupasta hyödy,” Pippola jatkaa.

Pippola kyselee myös, olisiko ilman Maailmankauppoja kukaan viemässä eteenpäin niiden suurinta rakenteellista tavoitetta, kaiken kaupan saamista reiluksi. Yhdistysmuotoisuutta ja tiedottamista tarvitaan kaupankäynnin rinnalle, kun luodaan suurille muutoksille kypsää ilmapiiriä.

Alkuperä näkyväksi

Lahdenperän puhuessa Tähti-kaupan liikeideasta nousee esiin palkallisten työntekijöiden pitämisen positiivinen puoli: se synnyttää jatkuvuutta. Lahdenperä ylpeilee sillä, että Tähdessä asiakkaille osataan kertoa tuotteen alkuperästä ja valmistajista. Jatkuvuus synnyttää asiantuntemusta.

Lahdenperä myös haluaa kertoa asiakkailleen tuotteidensa valmistajista, vaikka ”aina ei olekaan tarkoituksenmukaista pitää koko luentoa”. Yllättävän monet asiakkaat päätyvät kauppaan tietämättä, mistä reilussa kaupassa oikein on kysymys. Siksi jo muutama sana ostoksen yhteydessä tai tuottajista kertova esittelyplakaatti voi tehdä tuotteen alkuperää konkreettisemmaksi monille asiakkaille.

”Kun saa tietoa siitä, miten meidänkin tuottajamme nämä tuotteet tekevät, ei voi muuta kuin hämmästellä sitä, miten taitavia he ovat. Heidän köyhyydessään ei ainakaan ole kyse laiskuudesta tai taitamattomuudesta, vaan ihan jostain muusta”, Lahdenperä sanoo.

Myös Pippola korostaa, että Maailmankauppojen keskeinen tiedotustehtävä on tuotteiden alkuperän tekeminen näkyväksi. ”Usein tunnutaan ikään kuin ajattelevan, että tuote ei ole mistään peräisin, tai sitten puhutaan vaikka suomalaisesta suklaasta. Maailmankaupat voivat luoda ihmisille realistisia käsityksiä siitä, minkälaiset ihmiset ja olosuhteet ovat tavallisen oloisten tuotteiden takana.”

Suorat yhteydet

Lahdenperä muistuttaa että reilussa kaupassa suhde tuottajiin on hyvin erilainen kuin tavallisessa bisneksessä. Kyse ei ole reilusta tavaroiden ostamisesta kulloinkin sopivalta taholta, vaan pitkäaikaisesta yhteistyöstä. Osa Tähti-kaupan yhteistyökuvioistakin on jo 80-luvulla perustetun Afrikan Tähti -maahantuontiyhtymän perua.

Maailmankauppojen yleinen periaate on, että yhteistyötä tuottajan kanssa ei lopeteta, jos tuottaja itse sitä haluaa jatkaa. Tämä on hyvin tärkeää tuottajien perspektiivistä – jatkuvuus ja turvattu toimeentulo on köyhissä olosuhteissa ensiarvoisen tärkeää.

”Joskus käy niinkin, että jokin tuote menee ikään kuin pois muodista. Tällöin joudumme sitten miettimään, mitä sellaista tuottaja voisi olemassa olevilla välineillä tehdä, mikä menisi kaupaksi,” Lahdenperä kertoo.

Suorat yhteydet opettavat kauppiaillekin tuottajien elämän realiteetteja. Useimmiten tuottajat ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat pienimuotoista kauppaa. Tyypillinen tuottaja on maaseudun nainen, jonka mahdollisuudet päästä osalliseksi maan taloudellisesta kehityksestä ovat muuten olemattomat. Reilu kauppa tarjoaa naisille usein myös ainoan keinon ansaita omaa rahaa ja siten hieman riippumattomuutta. Luonnonolot ja poliittiset tilanteet luovat kuitenkin näidenkin ihmisten elämään epävarmuutta.

”Kyllä minä usein mietin, että mitenköhän ne naiset siellä Keniassa pärjäävät talven yli”, Lahdenperä sanoo ja vaikuttaa hyvin vilpittömältä.

Tuonnin haasteena rahojen vähyys

Koska Maailmankauppojen toiminnassa on pidettävä tuottaja mielessä, jatkuvuus on ensisijaisen tärkeää. Maahantuonnin pyörittäminen ei aina ole helppoa. Maahantuojat mainitsevat tyypillisiksi ongelmiksi tuotteiden laadun tai niiden tuhoutumisen kuljetuksessa, tai kahta eri tuotetta tuotaessa niiden keskinäiset logistiset järjestelyt.

Jos jokin asia reilussa kehitysmaatuonnissa on krooninen ongelma, niin se on rahan, pääomien puute. Raha pitää sitoa kiinni varsin pitkäksi aikaa, ennen kuin tuotteen saa kauppaan. Rahanpuutetta valittavat yhtä lailla alan pienet kuin hieman suuremmatkin tekijät, ja se on myös varsinaisten suuryritysten ikuinen kilpailuetu maailmankauppoihin verrattuna.

Maahantuoja on aina hankalassa asemassa – jotta tuonti olisi säännöllistä, täytyisi aina olla uusia rahasummia sijoittaa kiinni tuotteeseen, jota ei välttämättä nähdä vielä puoleen vuoteen. Yksi käytännön hankaluus on myös riittävien varastotilojen puute. Tällä hetkellä Suomessa on kuusi maahantuojaa. Uusiakin mahtuisi joukkoon mutta yhdistysten kynnys lähteä hommaa pyörittämään on korkea.

Faktaa Maailmankaupoista

Maailmankaupat ovat reilun kaupan erikoismyymälöitä.
Suomen ensimmäinen Maailmankauppa, Oulun Juuttiputiikki, on perustettu vuonna 1978. Tällä hetkellä Maailmankauppojen liitolla on jäsenyhdistyksinä 25 kauppaa
Reilun kaupan Tähti sijaitsee Helsingissä, osoitteessa Hämeentie 48.
Maailmankauppa Mango sijaitsee Jyväskylässä, osoitteessa Kauppakatu 5.

Lue myös:

Käsityöläiset etsivät ostajia
Työn sankarit
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 4/2003