Ramón ”Moncho el Rápido” Pérez Orellana
Balfate Colón
Honduras
Maanviljelijällä on ikää jo 78 vuotta, mutta loivia vuorenrinteitä samotessa se ei tunnu paljoa painavan.
Vierailijoilla sen sijaan ottaa koville. Hiki valuu päälaelta varpaisiin kosteassa ja kuumassa ilmassa Balfate Colónin kylässä, lähellä Bejucalesin pientä kaupunkia Karibian rannalla Hondurasissa.
Vanhus pysähtyy istuttamaansa taimimetsikköön, silittelee nuoria ja kauniita mahongin taimia.
”Näillä on ikää pari vuotta, hyvin ovat kasvaneet”, hän sanoo hiven ylpeyttä äänessään.
Ramón, tai Moncho el Rápido, kuten häntä kutsutaan, on viimeisten vuosikymmenien aikana istuttanut tuhansia jalopuita mailleen.
”On ajateltava tulevia sukupolvia. Ennen täällä oli tiheä metsä”, hän sanoo ja katselee kaihoisasti hakkuuyhtiöiden parikymmentä vuotta sitten parturoimien ja nyt sekundäärimetsää kasvavien vuorten suuntaan.
Puiden istutus on Ramonille luonnollinen osa elämää ja arkipäivän rutiineja, asia, jota ei pidä mitenkään ihmetellä tai tehdä siitä numeroa.
Kylillä käydessään hän ostosten lomassa hankkii jalopuiden siemeniä, ja kaali- tai kassavapellollaan touhutessaan hän siinä sivussa pistää aina muutaman siemenen multaan. Mikäs homma se nyt on, luontokappaleelle.
”Reiska Ripeäksi” häntä alettiin kutsua jo nuorena. Ne olivat kiireisiä aikoja ne, jolloin hän vielä keskittyi laittamaan rivakassa tahdissa alulle jotain muuta kuin puuntaimia. Usein nuori ori ei laitumelle päästyään ehtinyt välillä puita metsältä nähdäkään.
”Kaksikymmentäkahdeksan niitä taitaa olla”, hän laskeskelee kaakaopuun varjossa ja mittailee hartaasti katseellaan komeata mahonkimetsäänsä.
Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003