Laajat kuluttajaliikkeet voivat esiintyä vastavoimana maailmankaupan epäoikeudenmukaisille rakenteille. Kestävä kuluttaminen vaatii elämäntapamuutoksia, ei kokeiluja. Jos kerran ostaa reilun kaupan kahvia, se ei vielä auta synnyttämään kysyntää. Tilaus kestävämmille tuotantotavoille syntyy yhä suurenevasta tiedostavien kuluttajien joukosta.
 

Energiaa

Ilmastonmuutos on yksi vakavimpia maapalloamme kohdanneita ympäristöuhkia. Teollisuusmaat käyttävät yhä suurimman osan maailman fossiilisista energianlähteistä, kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta. Kestämättömän energiantuotannon ja kulutuksen vaikutukset ovat globaaleja. Merkkejä ilmakehän lämpenemisestä on jo todettu ympäri maailmaa, ja arvioidaan, että ilmastonmuutoksen kielteisistä seurauksista – äärimmäisistä sääilmiöistä ja kuivuudesta – kärsivät eniten köyhät maat. Voidaan myös hyvällä syyllä kysyä, miksi teollisuusmailla olisi suurempi oikeus ilmakehään kuin kehitysmailla.

Sähkömarkkinoiden vapauttamisen jälkeen Suomessa on ollut mahdollista ostaa uusiutuvilla, kotimaisilla energianlähteillä tuotettua sähköä. Vihreä sähkö on vastuullinen valinta, sillä se ei lisää ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä. Jos kotiin ei vielä tule vihreää sähköä, sähkösopimuksen vaihtaminen onnistuu netin kautta.

Liikenne on nopeimmin kasvava kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Vaikka auto olisikin tullut hankittua, sen voi vaihteeksi jättää kotiin ja kulkea työmatka joukkoliikennevälineellä tai vaikkapa polkupyörällä. Työmatkapyöräily nostaa myös kuntoa, eikä siitä kerran aloitettuaan malttaisi luopua mistään hinnasta.

Kaukomatkailu on haitallista ilmakehälle. Puolet siviililentojen polttoaineenkulutuksesta aiheutuu lomamatkoista. Lentopolttoainetta palaa suuria määriä pitkien lentoreittien takia, ja 10-13 kilometrin korkeudessa palamisjätteet ovat erittäin haitallisia ilmakehälle. Lomamatkakohde kannattaa valita niin, että sinne pääsee junalla.

Ruokaa pöytään

Nykyinen teollinen maatalous vaatii suuria tuotantoyksiköitä. Teollistuneella maataloudella on monia ympäristövaikutuksia torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön vuoksi, sekä ilmastovaikutuksia maanviljelystä ja erityisesti karjankasvatuksesta vapautuvan metaanin vuoksi. Yksikköjen suurentuessa myös viljelijöitä on yhä vähemmän. Lisäksi yhä pitenevillä kuljetuksilla on merkittäviä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia erityisesti EU:n alueella.

Luomutuotanto on vaihtoehto koko teollisuusmaiden maatalouspolitiikalle. Lähellä tuotetun ja kotimaisen ruoan suosiminen voimistaa paikallisia talouksia ja säästää energiaa. Isojen automarkettien sijaan kannattaa käydä lähikaupassa sekä mahdollisuuksien mukaan torilla.

Suurimmissa kaupungeissa toimii myös luomuruokapiirejä, joiden kautta ruokatarvikkeet voi hankkia ilman välikäsiä. Ruokapiirin muodostaa ryhmä ihmisiä, joka tilaa isomman määrän elintarvikkeita, yleensä kerran kuussa, suoraan viljelijältä ja tukkuliikkeeltä. Näin ostokset tulevat kauppiaan vähittäismyynnistä ottaman katteen verran halvemmiksi. Ruokapiirin jäsenyys voi olla kaupassa käyntiä edullisempi ja yksinkertaisempi vaihtoehto, mutta vaatii jonkin verran suunnittelua, jotta se tulisi oikeasti halvemmaksi.

Kuppi kuumaa

Kahvi tuodaan teollisuusmaihin 95 prosenttisesti raakakahvina. Kahvin hinta on viime vuosikymmeninä jatkuvasti laskenut. Jos kehitysmaat pelkkien kahvipapujen viemisen sijaan huolehtisivat myös kahvin paahtamisesta ja pakkaamisesta, ne saisivat siitä kolminkertaisen hinnan. Raakakahvin paahto ja pakkaaminen on keskittynyt koko maailmassa muutamalle ylikansalliselle yhtiölle.

Ainoana eurooppalaisena maahantuojana Tampereen kehitysmaakauppa tuo maahan viljelijämaassa (Tansania) paahdettua ja pakattua kahvia. Tampereen kehitysmaakaupan kahveja saa maailmankaupoista koko maassa. Reilun kaupan kahvista tuottajalle on maksettu kahvipavuista oikeudenmukainen, suurempi kuin maailmanmarkkinoilla maksettu hinta. Reilun kaupan kahveja saa useimmista supermarketeista.

Myös teen maailmankauppa on erittäin keskittynyttä, 85 prosenttia siitä on seitsemän ylikansallisen yhtiön hallussa. Teen hinta on viime vuosikymmeninä laskenut tasaisesti, mikä on jättänyt tuottajamaat huonoon asemaan. Vaihtoehtoja ylikansallisten yhtiöiden teemerkeille ovat Tampereen kehitysmaakaupan ja reilun kaupan teet, luomutukkujen teemerkit ja kotimaiset yrtti- ja marjateet.

Fazerin sininen ei ole kotimaista. Kaakaon viljelijät ovat romahtaneiden markkinahintojen vuoksi jääneet roikkumaan nälkäkuoleman partaalle erityisesti Länsi-Afrikassa. Kaakaovoin kysyntää on vähentänyt se, että EU hyväksyy nykyään muiden kasvisrasvojen käytön suklaan valmistuksessa kaakaovoin seassa. Reilun kaupan kaakaota ja suklaata on saatavissa maailmankaupoissa sekä monissa marketeissa.

Tupakanpoltolla on muitakin kuin terveydellisiä haittoja: tupakan viljelyllä on huomattavia ympäristövaikutuksia kehitysmaissa. Lannoitteet ja torjunta-aineet kuormittavat ympäristöä ja tupakan lehtien kuivaamisen kuluu paljon puuta, erityisesti sademetsissä. Askin päivässä tupakoiva aiheuttaa vuoden aikana 24 puun tuhoutumisen näillä alueilla.

Älä osta uutta

Vastuullinen kuluttaminen voi tulla myös kevyemmäksi kukkarolle. Jos haluaa olla ekologinen, ei osta uutta. Tämä pätee varsinkin vaatteisiin. Tekstiiliteollisuus on tähän mennessä siirretty teollisuusmaista melkein kokonaan matalapalkkamaihin. Vaatteita tuotetaan siellä, missä ympäristö- ja ja työlainsäädäntö ovat mahdollisimman heikkoja. Vaikka suomalaiset kuluttavat eurooppalaisittain varsin vähän uusia vaatteita, kannattaa lämmintä päälle hakea ennemmin kirpputorin tangolta kuin muotiliikkeen hyllyltä. Vaihtoehtoja ovat myös luomupuuvilla, varsinkin kotimaisten vaatevalmistajien käyttämänä, ja maailmankaupoissa myytävät vaatteet.

Muiden kulutustavaroiden osalta voi soveltaa sääntöä: korjaa, kunnosta, kierrätä, käytä uudelleen. Kierrättäminen säästää luonnonvaroja. Monille tavaroille keksii uusia käyttökohteita. Jos tavaralle ei keksi pitkäaikaista käyttöä, se kannattaa jättää kaupan hyllylle. Vaikka ei itse olisikaan kovin näppärä, kannattaa vanha talvitakki kiikuttaa vaatekorjaajalle ja kengät suutariin ennemmin kuin ostaa uutta. Huonekalujen kunnostaminen on hauskaa, varsinkin lasten kanssa.

Kuluttajan voima

Kuluttajaboikotti tarkoittaa sitä, että tietyn yhtiön tai jopa valtion tuotteet jätetään eettisistä syistä ostamatta. Yhtiön liikevoittoa nakertamalla pyritään vaikuttamaan sen toimintaan. Kuuluisia boikotteja ovat olleet muun muassa Nestlé -boikotti äidinmaidonvastikkeen kehitysmaihin kaupittelemisen vuoksi, ranskalaisten tuotteiden boikotti 1990-luvun puolivälissä Tyynenmeren ydinkokeiden vuoksi, ja 1990-luvun lopulla Shell-boikotti Nigerian tapahtumien takia.

Onnistuakseen kuluttajaboikotti vaatii laajaa kansainvälistä osallistumista. Boikottikampanjaan kuuluu myös paljon tiedottamista ja muuta vaikuttamista. Mikä tahansa kuluttajakriittinen tiedotuskampanja ei ole boikotti, vaan kampanjan kohteelle pyritään kertomaan jostakin oikaisua vaativasta epäkohdasta.

Yksittäisten tuotemerkkien boikotoinnin ongelma on, että alkuperäinen idea vaatimuksesta muuttaa toimintatapoja saattaa hämärtyä: monikansallisen öljy-yhtiön huoltoaseman ohi ajettua pysähdytään seuraavalle huoltoasemalle ja tankataan samaa öljyä hyvällä omallatunnolla. Ekologisista lähtökohdista pitäisi kuitenkin miettiä, kannattaako kyseistä matkaa ylipäänsä taittaa autolla. Tietyn tavaramerkin sijaan kannattaa tarkastella kriittisesti koko tuoteryhmää: minkälaisia kulutuskulttuuria ylikansallisten yhtiöiden suklaapatukoiden popsiminen ja uusien lenkkareiden osteleminen edustaa, ovatko ne todella tarpeellisia.

Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003

Lisää tietoa aiheesta

Kuluta harkiten -opas
Kuluttajat-Konsumenterna ry
Vaihda virtaa -kampanja
Tupakoinnin lopettamisen ihanuus
Ekologisen jalanjäljen laskuri