Uusi sota Irakin luokkahuoneissa

Voittajat kirjoittavat historian haluamallaan tavalla – ainakin kun ehtivät.

Näin näyttää käyvän Irakissa, jossa koululaisille tarjottavat historiankirjat ovat täynnä ammottavia aukkoja. Koulukirjojen uudistaminen Irakin 5,5 miljoonalle koululaiselle maan 16 000 koulussa on ratkaistu yksinkertaisella tavalla: kaikki kiistanalaiset seikat on jätetty pois.

Eikä kyse ole vain diktaattori Saddam Husseinin henkilöpalvonnasta, vaan koko Saddamin kaudesta. Pois on jätetty myös 1980-luvun Irakin ja Iranin välinen sota, Kuwaitin miehitys ja Persianlahden sota vuonna 1991 sekä kaikki viittaukset juutalaisiin ja Israelin valtioon. Käsittelemättä jäävät myös maan omien väestöryhmien eli sunnien, shiiojen ja kurdien suhteet. Yhdysvaltain rooli Lähi-idässä on siistitty oppikirjoista pois.

”Kokonaisia jaksoja 1900-luvun historiasta on pyyhkäisty sivuun”, kuvailee Bill Evers, joka toimii Pentagonin asettamana neuvonantajana Irakin opetusministeriössä.

Irakin uuden hallinnon mukaan luokkahuoneet ovat psykologisen sodan taistelukenttiä. Hallinnon tavoitteena on kitkeä opetuksesta kaikki vanhaan diktaattoriin viittaava.

”35 vuoden ajan Saddam teki kaikkensa lasten aivopesemiseksi. Tämä oli eräs hänen keinoistaan yhteiskunnan muokkaamiseksi. Oppikirjat olivat täynnä hänen kuviaan, hänen puheitaan ja hänen filosofiaansa”, sanoo tohtori Hend Rassan, joka toimii väliaikaishallinnon koulutusneuvojana.

Irakilaiset aikovat asettaa eri uskonnollisista, etnisistä ja poliittisista ryhmistä koostuvan komitean pohtimaan oppikirjojen uudistamista. Jää nähtäväksi, kuinka historian uudelleenkirjoittaminen käy riitaisan yhteisön komiteatyönä.

Avustusjärjestön kirjakaupat suurmenestys

Brittiläisen kehitysyhteistyöjärjestön Oxfamin kirjakaupoista on tullut tärkeä väline järjestön rahankeruussa. Viime vuonna kaupat myivät 12 miljoonaa teosta, jotka tuottivat 13 miljoonaa puntaa eli lähes 20 miljoonaa euroa järjestön avustustoimintaan.

Oxfamin kirjakaupat ovat erikoistuneet käytettyihin kirjoihin, joita saadaan lahjoituksina. Myös monet kustantajat antavat avustusjärjestölle vanhojen tai lähes uusien kirjojen jäämäeriä.

Oxfamin kaupallinen kehitysjohtaja Murray Winters pitää menestyksen syynä kauppojen monipuolisuutta: ”Moni tarjoamamme kirja ei ole enää myynnissä tavallisissa kaupoissa. Asiakkaamme arvostavat selvästi laaja-alaista valinnanmahdollisuutta.”

Tavallisten kirjakauppojen ja supermarkettien keskittyessä yhä voimallisemmin uutuuskirjoihin kirjojen normaali kiertoaika on supistunut alle vuoteen.

Oxfamilla on ympäri Britanniaa 60 kirjakauppaa ja suunnitelmat 15 uuden myymälän avaamisesta ensi vuoden aikana.
 

Brasilian slummit ovat Lähi-idän sota-alueita vaarallisempia

Rio de Janeiroa ei ole julistettu sota-alueeksi, mutta sen slummit ovat nuorille vaarallisempia asuinalueita kuin uutisotsikkoja jatkuvasti täyttävät Lähi-idän kriisialueet.

Joulukuun 1987 ja marraskuun 2001 välisenä aikana väkivalta riisti hengen 3957:ltä alle 18-vuotiaalta cariocalta eli riolaiselta. Länsirannalla kuoli vastaavana aikana 467 alaikäistä israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenotoissa.

Rion slummeissa eli faveloissa asuu noin miljoona ihmistä. Niistä on tullut yhä itsenäisempiä yhteisöjä suhteessa Rion kaupunkiin ja Brasilian valtioon. Valta faveloissa on monin paikoin luisunut huumekauppiaille, jotka värväävät nuoria järjestäytyneen rikollisuuden piiriin.

Huumekauppiaiden rivisotilaiksi värväämät nuoret voivat ansaita 1500-2000 realia eli noin 500 euroa kuukaudessa. Vastineeksi he joutuvat valvomaan huumeparonien reviirejä ja tappamaan kilpailevien jengien jäseniä ja poliiseja.

Väkivaltaa vastustavan Viva Rio -kansalaisjärjestön johtaja Rubem Cesar Fernades kertoo keskimäärin kahden poliisin viikossa kuolevan Riossa yhteenotoissa aseistettujen nuorten kanssa.

”Poliisit pelkäävät, ja koska he pelkäävät, he ampuvat ensin ja kysyvät myöhemmin”, kuvaa Fernandes poliisien otteita. ”Katujen nuoret kunnioittavat niitä poliiseja, jotka saapuvat paikalle ampuen, eivät niitä, jotka tulevat juttelemaan”.
 

Kiinalaiset automanian vallassa

Kaikkien autonvalmistajien haavekuva ja ilmansuojelijoiden painajainen näyttää olevan toteutumassa: Kiina on siirtymässä vauhdilla yksityisautoiluun. Kun vuonna 1990 Kiinassa oli vain miljoona yksityisomisteista autoa, on niiden määrä nyt yli kymmenkertainen.

Kiinalaisten autoinnostuksen mahdollistaa maan ripeä, noin kahdeksan prosentin talouskasvu. Patoutuneen kysynnän repeämisestä kertoo kuitenkin se, että viime vuonna autokauppa kasvoi 39 prosenttia ja että tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla henkilöautojen kauppa kasvoi huikeat 82 prosenttia.

Kiinalaiset itse kutsuvat keskiluokan suurta harppausta autonratteihin kolmanneksi kuluttajavallankumoukseksi. Ensimmäinen vallankumous tapahtui vajaa kolme vuosikymmentä sitten, ja hankintalistan kärjessä olivat polkupyörät sekä jääkaapit. 1990-luvun toisessa vallankumouksessa oli kyse kodin varustamisesta televisiolla, videoilla ja muulla elektroniikalla. Nyt kolmannessa vallankumouksessa kuluttajien vähemmistö on valmis sijoittamaan useamman vuoden ansionsa henkilökohtaisen auton hankkimiseen.

Taloudellisesti auto on yhä useamman kiinalaisen mahdollisuuksien rajoissa. Keskipalkka Kiinassa on noin tuhat euroa vuodessa, mutta jo yli 300 miljoonaa Kiinan 1,3 miljardista asukkaasta ansaitsee yli kaksi tuhatta euroa vuodessa. Paikallisella ostovoimalla tasapainotettu kansantulo henkeä kohti on jo yli viisi tuhatta euroa, joka autokauppiaiden mukaan on suurin piirtein se taso, jolla autokauppa ympäri maailmaa on todenteolla alkanut.

Autojen myynti ja valmistus on Kiinassa vahvasti ylikansallisten autojättien hallussa. Volkswagen, Citroën, General Motors ja Daihatsu hallitsevat suurimpia markkinaosuuksia. Autojätit ovat siirtäneet valmistustaan ja kokoonpanoaan Kiinaan ensisijaisesti maan valtavien sisämarkkinoiden vuoksi. Autonvalmistajista vain Honda on toistaiseksi ilmoittanut aikovansa käyttää Kiinan tehtaitaan myös vientiautojen valmistukseen. Yksin kotimarkkinatkin ovat riittäneet nostamaan Kiinan maailman viidenneksi suurimmaksi autojen valmistajaksi.
 

Sambialaisjärjestöt kypsyivät näennäisosallistamiseen

Sambiassa monet kansalaisjärjestöt ovat kyllästyneitä kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten tapaan pitää järjestöjen kuulemistilaisuuksia vain oman imagonsa kohottamiseksi. Marraskuun alussa järjestöjen vihat sai niskaansa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka kutsuu järjestöt vuosittain kertomaan näkemyksiään Sambian taloustilanteesta. Järjestöt ovat nostaneet esiin vuodesta toiseen samat ongelmat, joihin IMF ei ole reagoinut mitenkään.

Tämänvuotisessa kuulemistilaisuudessa sambialaisjärjestöt kysyivät, miksi niiden pitäisi vaivautua kertomaan IMF:lle omia näkemyksiään. ”Taloutemme nykytila on teidän suunnitelmienne tulos ja te tiedätte tilanteen paljon paremmin kuin sambialaiset. Paras mitä IMF voi tehdä on pakata tavaransa ja lähteä maasta – lähtiessänne käykää pääkaupungin hautausmaalla ja tutustukaa tuhansiin teidän murhaamienne ihmisten hautoihin”, raivosi Women for Change -järjestön Emily Sikazwe IMF:n edustajille.

Sikazwen puheenvuoron jälkeen suurin osa paikalle kutsutuista järjestöistä marssi hämmästyneen IMF-tiimin silmien edessä ulos tilaisuudesta.

Muutamissa sambialaisjärjestöissä ollaan toisaalta huolissaan siitä, että IMF todella saattaa lähteä maasta, jos maan taloudenhoito ei parane merkittävästi. Lähtiessään IMF saattaisi viedä mukanaan myös muut avunantajat ja noin puolet valtion budjetin rahoituksesta.

Sambiassa on keskusteltu viime aikoina paljon Maailmanpankin ja IMF:n sanelemien uudistusten mielekkyydestä. Niiden HIPC-velanhelpotusohjelma ei ole parantanut sambialaisten oloja, ja kritisoidun yksityistämispolitiikan tuloksena maasta on hävinnyt 61 000 työpaikkaa.
 

Kehitysyhteistyölle maisterintutkinto

Jyväskylän yliopisto aloittaa ensi syksynä ensimmäisenä Suomessa kansainvälisen kehitysyhteistyön maisteriohjelman (Master’s programme in development and international cooperation). Kaksivuotinen kansainvälinen ohjelma on tarkoitettu opiskelijoille, joilla on vähintään kandidaatin tutkintoa vastaava määrä opintoja takanaan. Ohjelmassa perehdytään kehityskysymyksiin ja kehitysyhteistyöhön, ja siihen sisältyy myös harjoittelua.

Jyväskylän yliopisto on erityisen aktiivinen kehityskysymyksissä. Viime vuonna se laati ensimmäisenä yliopistona Suomessa kansainvälisen kehitysyhteistyöstrategian.

”Kun kartutettiin yliopiston nykyisiä vahvuuksia, alkoi näyttää siltä, että yhteiskuntatieteissä, kasvatustieteissä ja ympäristötieteessä on varteenotettavaa asiantuntemusta kehitysyhteistyöstä. Ensimmäisessä haussa toivotaankin ennen kaikkea näiden alojen opiskelijoita”, taustoittaa assistentti Mari-Anne Okkolin.

Ensimmäiset opiskelijat otetaan sisään ensi vuoden syksyllä. Opiskelukielenä on englanti, ja ohjelmaan toivotaan myös ulkomaalaisia hakijoita, etenkin kehitysmaista. Kielitaidon ja opintojen lisäksi haussa painotetaan kehityskysymyksiin liittyviä opintoja, työkokemusta ja järjestötoimintaa. Maisteriohjelman keskeinen tavoite on tukea YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamista

”Olemme saaneet ohjelmasta hyvää palautetta sekä järjestöiltä että ulkoministeriöstä, ja uskomme että tällaiselle koulutukselle on kysyntää ja tarvetta”, Okkolin arvioi.