Nobel-kirjailija V. S. Naipaul tarkasteli islamin olemusta jo 1980-luvun alussa teoksessaan Matka islamin maailmaan. Kirjailija kertoi matkastaan Iranissa, Pakistanissa, Indonesiassa ja Malesiassa.
Islamin äärillä -matkakirjassaan Naipaul käy yli 15 vuotta myöhemmin samoissa maissa ja koettaa löytää samoja henkilöitä, joita hän käsitteli aiemmassa teoksessaan. Islamin maailmassa on tapahtunut paljon: Malesia ja Indonesia ovat vaurastuneet, Iran toipuu edelleen Irakin sodasta ja kärsii islamilaisesta totalitarismista. Pakistan tuntuu polkevan paikoillaan.
Naipaul on tarkoituksella valinnut kohteikseen maita, jotka eivät ole islamin ydinalueita, vaan käännytettyjä maita. Islamin tulosta on tosin monin paikoin jo toista tuhatta vuotta. Naipaul etsii islamilaisen kuoren alta merkkejä vanhemmista uskonnoista ja kulttuureista, ja löytääkin niitä.
Naipaulin mukaan näiden maiden asukkaat joutuvat islamin vuoksi kieltämään oman menneisyytensä. He ottivat arabialaisen kulttuurin ja historian omakseen – jopa keksivät itselleen kuvitteellisia arabiesi-isiä. Tätä Naipaul pitää traumatisoivana.
Trinidadin intialaisperäiseen väestöön kuuluvalla Naipaulilla saattaa kuitenkin olla oma pyhä lehmä ojassa. Hän tuntuu surevan erityisesti Kaakkois-Aasian vanhan hindulais-buddhalaisen kulttuurin katoamista.
Naipaul suhtautuukin islamiin kriittisesti. Uskonnon asettaminen kaiken muun edelle tuntuu työntävän islamin maita taaksepäin ajassa. Monet Naipaulin haastattelemista ihmisistä takertuvat fantasioihin alkuperäisestä islamilaisesta valtiosta, jonka uskotaan vallinneen ensimmäisten kalifien aikoina. Naipaulin kuvailema Pakistan on kuitenkin surullinen esimerkki siitä, että valtiota ei voi perustaa pelkälle uskolle.
Islamilaisen fundamentalismin tausta hahmottuu kuin huomaamatta. Kaupungistuminen ajaa maaseudun köyhää ja vanhauskoista väestöä kaupunkeihin, jossa he joutuvat törmäyskurssille modernin länsimaisuuden kanssa. Seuraa vastareaktio.
Lievästä puolueellisuudesta huolimatta Naipaulin kirja antaa kiehtovan kuvan Aasian islamilaisista maista. Kirjailijan asenne on humaani. Hänen haastattelemansa ihmiset näyttäytyvät hämmentyneinä, mutta aitoina yksilöinä.