Wambokaa voisi kutsua harvinaisuudeksi Ugandassa. Hän on naistoimittaja ja kirjoittaa aiheista, joista muut toimittajat eivät mielellään kirjoita. Lisäksi hän on kolmen lapsen äiti.
Wamboka valmistui viestintätieteiden maisteriksi pääkaupungin Kampalan Makereren yliopistosta vuonna 1992. Tie toimittajaksi ei ollut helppo.
”Äidilläni on 14 lasta, ja isäni kuoli, kun kävin ala-asteen viimeistä luokkaa. Äitini kasvatti meidät yksin, sukulaisten ja kirkon avulla”, kertoo Wamboka.
Wambokan äidillä ei ollut varaa pitää lapsiaan koulussa, joten koulunkäynti keskeytyi isän kuoltua. Kristillinen lasten säätiö mahdollisti kuitenkin sen, että lapset pääsivät takaisin kouluun. Parin vuoden päästä koulu lopetettiin. Silloin Wambokan äiti teki koulun kanssa sopimuksen koulumaksujen maksamisesta kasvattamillaan vihanneksilla. Wamboka teki koulussa kovasti töitä ja oli yksi niistä ahkerista ja onnekkaista oppilaista, jotka saivat valtion apurahaa ja pääsivät yliopistoon opiskelemaan viestintää.
Kun The Monitor -lehti perustettiin vuonna 1992, talossa oli Wambokan lisäksi yksi naistoimittaja. Nyt heitä on yhteensä kolme sekä muutama harjoittelija. Useimmat naiset jättävät lehtityön ennemmin tai myöhemmin huonon palkan tai perhesyiden takia. Ennakkoluulot ovat myös vaikeuttaneet naisten toimittajantyötä.
”Ensimmäisellä juttukeikallani ihmiset kieltäytyivät puhumasta kanssani, koska olen nainen. Nyt on helpompaa, mutta silti naisen on vaikea tehdä julkisesti töitä tällaisessa konservatiivisessa yhteiskunnassa”, Wamboka kuvailee.
Wamboka pitää työstään, ja hänellä on ollut mahdollisuus matkustaa eri puolille maata ja kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat häntä. Hän on myös matkustanut kriisialueille Ugandan sisällä.
Maan sisäiset pakolaiset arka aihe
Wamboka on tunnettu maan sisäisiä pakolaisia käsittelevistä reportaaseistaan sekä naisten oikeuksia käsittelevistä jutuista.
”Maan sisäiset pakolaiset ovat paljon suurempi ongelma kuin muualta tulevat pakolaiset. Ulkomaalaisista pakolaisista huolehtivat monet kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt. Kukaan ei huolehdi maan sisäisistä pakolaisista”, sanoo Wamboka.
Ugandassa on riehunut sisällissota vuodesta 1986 lähtien. Vastakkain ovat kapinallisryhmä Lords Resistance Army (LRA) ja valtion joukot. Levottomuuksissa on kuollut tuhansia ihmisiä, yli 20 000 lasta on siepattu, ja yli miljoona ugandalaista on joutunut jättämään kotinsa.
Viime vuoden aikana maan sisäisten pakolaisten määrä kasvoi dramaattisesti kapinallisten jatkuvien hyökkäysten takia. Pakolaisasutukset ovat usein olleet hyökkäysten kohteena, ja lapsia siepataan sotilaiksi tai seksiorjiksi.
Julmuuksistaan tunnetun LRA:n tavoitteena on kaataa presidentti Yoweri Musevenin hallitus ja perustaa valtio, joka nojautuu Raamatun kymmeneen käskyyn. Hallitusta on viime aikoina kritisoitu siitä, ettei se ole onnistunut lopettamaan sisällissotaa. Hallitus uskoo sotilaalliseen ratkaisuun ja on lisännyt hyökkäyksiään kapinallisia vastaan.
”Pakolaisista ei puhuta tiedotusvälineissä eikä heistä käydä julkista keskustelua. Jos pakolaisia tapetaan tai jos LRA tekee iskun johonkin, aiheesta uutisoidaan, muuten ei. Toimittajana ei ole helppo kirjoittaa maan sisäisistä pakolaisista tai LRA:sta. On vaikea päästä alueille, joilla pakolaiset asuvat, ja niillä on usein rauhatonta. Lehdet eivät myöskään välttämättä halua maksaa toimittajan matkaa sellaisille alueille. Jos haluamme kirjoittaa näistä aiheista, meidän on mentävä jonkun järjestön, esimerkiksi WFP:n (Maailman ruokaohjelman) kanssa”, sanoo Wamboka.
Toinen vaihtoehto on mennä hallitusten joukkojen kanssa rauhattomille alueille.
”Siihen yhteistyöhön liittyy kuitenkin paljon ristiriitaisuuksia. Hallituksen joukot näyttävät meille minkä haluavat ja asioista saa yksipuolisen kuvan. Kuitenkin joukot auttavat meitä pääsemään sinne mihin haluamme.”
Wamboka vierailee usein pakolaisleireillä ja on nähnyt paljon ongelmia, jopa ihmisoikeusloukkauksia.
”Lapset saattavat leireillä kohdata vanhempiensa tappajia. Pakolaiset tapaavat samoja ihmisiä, joita he ovat joskus paenneet. Leirit ovat rauhattomia ja niissä elää koston kierre. Paikallisväestön ja pakolaisten välille on myös syntynyt kuilu. Paikalliset ajattelevat, että pakolaisia kohdellaan paremmin kuin heitä ja että pakolaiset saavat helpommin apua kuin paikalliset.”
Naisten erityistarpeet huomioon
Toinen Wambokan sydäntä lähellä oleva asia ovat naisten oikeudet.
”Kampalassa on helppo puhua naisten ja tyttöjen oikeuksista, mutta maaseudulla on erilaista. Jos äitini kuulisi puheeni nyt, hän ajattelisi, että olen hullu. Kampalassa puhun eri tavalla naisten oikeuksista kuin maaseudulla.”
”Naisilla on erityistarpeita, jotka pitää huomioida. Heillä on tarpeita naisina, äiteinä ja vaimoina. Esimerkiksi hygienia pakolaisleireillä on todella huono ja kuukautiset tuottavat ongelmia monelle naiselle, koska he eivät pysty pitämään itsestään huolta. Täällä kaupungissa pidämme kuukautissuojia itsestäänselvyyksinä, leireillä niitä ei ole”, Wamboka toteaa.
Raiskaukset ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö ovat Wambokan mukaan yleisiä pakolaisleireillä. Monilla sotilailla on sukupuolitauteja, jopa hiv-tartunta. Hän sanoo, että pakolaisten ja etenkin naisten selviytyminen on vaikeaa.
”Tarvitaan positiivista syrjintää. Naisten erityistarpeita on otettava huomioon. Sekä valtion että järjestöjen on ymmärrettävä tämä.”
Presidentti Museweni on puhunut tyttöjen koulutuksen ja naisten aseman parantamisen puolesta. Vaalikampanjansa aikana Museweni avasi puhelinlinjan naisille, jotka oli pakotettu äänestämään miehensä suosikkiehdokasta. Wamboka uskoo, että Museweni onnistui kannustamaan naisia äänestämään itsenäisesti.
Riippumaton pyrkii suurimmaksi
Wamboka on Ugandan journalisti-instituutin NIJU:n puheenjohtaja ja tekee töitä sananvapauden edistämiseksi. Omassa työssään The Monitorissa hänen pitää kuitenkin olla varovainen.
”Joudumme sensuroimaan itseämme aika paljon. Joitakin ihmisiä on irtisanottu, kun he ovat jutelleet meidän toimittajiemme kanssa, ja toimittajia taas on pahoinpidelty. Voi myös kestää kuukausia saada jokin asiakirja ministeriöltä”, sanoo Wamboka.
The Monitor mainostaa itseään Ugandan ainoana riippumattomana sanomalehtenä, ja sen tavoitteena on kasvaa maan suurimmaksi lehdeksi. Tällä hetkellä valtion omistama The New Vision on suurin. The Monitorilla on noin 150 työntekijää, ja sen levikki on 25 000-30 000 riippuen päivästä. Lehden toimittaja ansaitsee noin 500 000 shillinkiä eli 250 euroa kuukaudessa.
Wamboka on vieraillut Pohjoismaissakin: Ruotsissa hän opiskeli journalistiikkaa Kalmarin yliopistossa. Ruotsissa häntä ihmetyttivät erityisesti ilmaisjakelulehdet.
”Ajatella, että he jakoivat sanomalehtiä ilmaiseksi, vieläpä värillisiä. Se ei olisi koskaan mahdollista meillä.”
Wamboka palaa tietokoneensa äärelle. Ympärillä työkaverit juttelevat äänekkäästi ja kaikilla on kiire. Sähköt ovat olleet poikki suurimman osan päivästä, ja lehti on jo myöhässä.
Ilmestynyt Kumppanissa 1/2004