Media antaa kehitysmaista täysin vääristyneen ja yksipuolisen kuvan. Hyi hyi. Tokihan toimittajat kirjoittavat totuudenmukaisemmin rikkaista länsimaista?

Selaamalla ulkomaisia lehtiä sekä suurten kansainvälisten televisioyhtiöiden ja uutistoimistojen nettiarkistoja Suomesta saa kuvan maana, jossa – vaikka muulloin kuulemma onkin rauhallista – räjähtelee pommeja kaduilla ja ostoskeskuksissa, uppoaa laivoja, käydään silloin tällöin vaalit sekä kisataan eukonkannon ja ilmakitaran MM-titteleistä. Määrällisesti eniten huomiota saavat kuitenkin Nokia ja erinäiset urheilijat.

Lienee epätodennäköistä, että kovinkaan moni suomalainen pitäisi näin syntyvää kuvaa kovin kattavana tai tasapainoisena, ja yhteneväisyydet kehitysmaajournalismin ongelmiin ovat selviä.

Suomessakin ulkomaisen toimittajan on myös tunnettava kulttuuri ja olosuhteet melkoisen hyvin, jotta isompia harha-askeleita ei tulisi. Kun Helsingin Kampissa räjähti autopommi kesällä 2002, luotettavuuden perikuvana pidetty uutistoimisto Reuters raportoi läpi koko päivän, että ”pommi räjähti 150 metrin päässä synagogasta”. Arvio iskun juutalaisvastaisesta motiivista päätyi tiettävästi israelilaislehtiinkin, vaikka Reuters lopulta illalla ymmärsi korjata erheensä.

Yhtä lailla moni koululainen saattaisi ihmetellä muun muassa BBC:n raporttia, jonka mukaan suomalaiskouluissa on harvinaisen pienet luokkakoot ja hyvinvarustellut luokkahuoneet. Myös Saksassa esimerkiksi Die Weltin sivuilla nähdyt uutiset siitä, miten Suomessa kaadetaan viimeisetkin vanhat metsät, vaikuttavat varmasti vakaumuksellisesta ympäristönsuojelijastakin vähintäänkin liioittelulta.

Yksinkertaisempia asiavirheitä sattuu vielä helpommin. Ahvenanmaa oli uutiskanava CNN:n mukaan ”lähellä Suomea” uutisessa Viking Isabellan karilleajosta joulukuussa 2001. Myyrmannin pommin yhteydessä Vantaasta tehtiin ”Helsingin lähiö”, mikä tosin saattaa monen helsinkiläisen mielestä pitää paikkansa. Kun kaikkia virheitä on mahdotonta välttää ja tapahtuman muuttaminen uutiseksi on aina tulkintaa, jää kriittisyyden muistaminen yleisön vastuulle.

Ilmestynyt Kumppanissa 1/2004