Me suomalaiset voisimme olla maailman kovimpia maailmanparantajia, jos älyäisimme yhdistää lempiharrastuksemme hyvän tekemiseen.
Suomalaiset ovat maailman innokkaimpia kahvinjuojia: jokainen meistä kippaa mustaa eliksiiriä keskimäärin 160 litraa vuodessa. Meillä voisi olla solidaarisuustalkoot kaksi kertaa päivässä.
Reilun kaupan kahvin viljelijä saa työstään korvauksen, jolla elää. Tavallinen saludo- tai kultamokkaviljelijä ei ole saanut sellaista enää moneen vuoteen. Arvioiden mukaan viljelijän korvaus on alhaisempi kuin sataan vuoteen.
Suomalaiset juovat ”vain parhaista kahvilaaduista” paahdettua kahvia, joka on halvinta Euroopassa. Eli ulosmittaamme etelän kurjuutta maksimaalisesti joka päivä.
Eipä meillä ole juuri ollut institutionaalista esimerkkiäkään. Paulig, joka paahtaa 80 prosenttia suomalaisten kahvipavuista, ei edelleenkään ole tuonut markkinoille omaa reilua kahviaan. Vastuullista yritystoimintaa?
Toinen, huomattavasti harvemmin tavallisen kansalaisen eteentuleva vaikuttamismahdollisuus on vaalit. Kansalaisjärjestöt yhdistävät tänä keväänä nämä kaksi mahdollisuutta ja järjestävät toreilla ja turuilla äänestyksiä paremman maailman puolesta. Caffè Latte -äänestyksen teemana on maitokahvi ja tavoitteena on saada oman kunnan päättäjät toimimaan aktiivisemmin globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta.
Ympäri Suomea järjestettävillä Mahdollisuuksien toreilla järjestöt kertovat, miten oman kunnan päättäjät voisivat vaikuttaa tilanteeseen maapallon toisella puolella. Järjestöt kiikuttavat äänestystuloksen aikanaan päättäjille ja esimerkiksi kunnallisvaaliehdokkaille kohteliaan vaatimuksen kera.
Se, että kampanjan kärjeksi on valittu maitokahvi espresson sijasta, ei ole sattuma.
Melkein kymmenesosa Euroopassa lypsetystä maidosta viedään maanosan ulkopuolelle, etupäässä kehitysmaihin. Kehitysmaiden tuottajat eivät pysty kilpailemaan eurooppalaisen vientimaidon kanssa, koska sen hinta on epäreilun alhaalla. Kehitysmaat ovat ymmärrettävistä syistä katkeria tukijärjestelmälle.
Lienee suomalaisten yhteinen etu, että elämisen edellytykset säilyvät myös Kainuun peräkylissä. Samalla lienee helppo olla yhtä mieltä siitä, ettei näiden edellytysten ylläpidon varjolla pidä tuhota samoja edellytyksiä Haitissa tai Intiassa. Jos kaikki ovat yksimielisiä tästä, miksi vientitukijärjestelmän uudistaminen on osoittautunut niin ylivoimaiseksi?
Jokainen suomalainen voi kysyä sitä omilta päättäjiltään ensi kesän aikana. Ja kun velvollisuus on hoidettu, Reilun kaupan yhdistys tarjoaa reilut vaalikahvit.
Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004