Viisikymppisen Thanongsi Solangkunin kotipiha on kuin paratiisi. Satoja kasvilajeja, ihmisiä työnsä ääressä, vieressä joki ja sen takana sokeritoppavuoret. Ollaan luonnonmukaisella maatilalla Pohjois-Laosissa, kolme kilometriä reppuselkäturisteja kuhisevan Vang Viengin keskustasta. Harva turisti eksyy tänne.

Thanongsi vaikuttaa hyvin koulutetulta ollakseen maanviljelijä. Sitä hän onkin. Köyhät viljelijävanhemmat möivät maansa, ja perhe muutti pääkaupunkiin, jossa poika pääsi kouluun ja oppi ranskaa. Vietnamin sodan aikoihin Thanongsi opiskeli biologiksi bulgarialaisessa maatalousyliopistossa.

Laosin hallitus antoi paluumuuttajalle töitä metsäosastolta, missä Thanongsin piti puuttua etnisten vähemmistöjen harjoittamaan kiertoviljelyyn. ”Erosin työstäni 1989, sillä hallitus alkoi edistää rahakasvien viljelyä eikä tukenut paikallisia vaihtoehtoja. Sen jälkeen työskentelin muutaman kansainvälisen järjestön parissa, mutta niiden vaikutus ruohonjuuritasolla oli olematon, sillä suurin osa rahasta meni ulkomaalaisten asiantuntijoiden palkkoihin. Ei omakaan palkkani huono ollut.”

Thanongsi halusi palata juurilleen. Vuonna 1996 hän osti maapalstan synnyinkaupunkinsa laitamilta ja alkoi opiskella luonnonmukaista viljelyä. Nyt kuuteen hehtariin kasvaneella tilalla on 6 000 mulperi- eli silkkiäispensasta, joiden lehtiä kuivatetaan vihreäksi teeksi sekä syötetään tilan 300 000:lle silkkiperhosen toukalle. Ruoka saadaan hedelmäpuista, vihanneksista, yrteistä, pavuista, sienistä, kaloista ja siipikarjasta. Ylijäämä myydään kaupungin ravintoloille. Karjanlannan ja maanpintaa suojaavat riisinoljet Thanongsi saa lähialueen viljelijöiltä.

Nykyisen maatalouspolitiikan myötä lannoitteet ja suojeluaineet ovat leviämässä Vang Viengin alueelle. Thanongsi on käynyt vastaiskuun pitämällä lähialueen lapsille ja koululaisille ilmaiseksi kerhoja, joissa he oppivat englannin kieltä, biologiaa ja luomuviljelyn alkeita.

”Aikuisetkin voivat vapaasti tulla oppimaan. Haluan, että koko Vang Viengin piirikunta voitaisiin joskus julistaa luomuvyöhykkeeksi. Viranomaiset eivät kuitenkaan ajatukselle vielä lämpene”, Thanongsi hymyilee.

Thanongsin nimellä on hyvä kaiku Phudingdaengin kylässä, sillä hän tarjoaa viljelyksillään työtä kymmenille ihmisille. Hän on myös rakennuttanut kylätalon, jossa kolmeen etniseen ryhmään kuuluvat kyläläiset voivat kokoontua ja oppia toistensa kulttuureista.

Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004