Muun muassa Café Kafkassa Helsingissä lattensa saa halutessaan reilun kaupan versiona.
Kehitysmaiden velkaongelmaa on yritetty ratkaista rakennesopeutusohjelmien avulla huonoin tuloksin. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on kannustanut kahvinviljelyyn, jotta velkoja voitaisiin maksaa takaisin vientituloilla. Tämä on kuitenkin johtanut kahvin ylitarjontaan, ja lopulta muun muassa Vietnamin tultua markkinoille ylitarjonta on romahduttanut hinnat.
Brittiläisen Oxfam-avustusjärjestön arvion mukaan samaan aikaan kun raakakahvin hinta maailmanmarkkinoilla on romahtanut reiluun dollariin kilolta, tuotantokustannukset ovat pysyneet keskimäärin 1,76 dollarin tienoilla. Kun trendikäs suomalainen tilaa nykyään kolmen ja puolen euron kahvinsa maitovaahdolla ja makusiirapilla, on viljelijän tilanne muuttunut niin, ettei hän saa enää edes omiaan takaisin.
Kun lähdetään tutkimaan ketjua kahvilasta kohti kahvin viljelijää, se osoittautuu pitkäksi. Maailmanmarkkinoita hallitsevat kuusi suurta paahtimoyritystä saavat parhaat voitot, sen jälkeen alihankkijat, tukut, tukkujen alihankkijat ja alihankkijoiden alihankkijat saavat vielä osansa. Suurin osa kahvilasta ostetun caffè latten hinnasta jää matkan varrelle. Viljelijälle jäävä osuus kahvista on vain 520 prosenttia, riippuen kahvin laadusta ja ketjun pituudesta.
Reilun kaupan järjestelmässä hyvänä puolena on se, että siinä viljelijäosuuskunnat tekevät suoraan sopimukset paahtimoiden kanssa, eikä tuotto häviä väliportaisiin.
Euroopassa maito läikkyy yli
Kepan Ruoka-aika-kampanjan tämän kevään Caffè Latte -teemassa kiinnitetään huomio kahvin lisäksi myös maidon maailmankaupan ongelmiin. Euroopan unioni tukee maidontuottajiaan kahdella eurolla päivässä jokaista lehmää kohti. Maidon ylituotanto on pysynyt ongelmana, vaikka tuotantoa yritetäänkin rajoittaa kiintiöillä.
Elintarvikkeiden ylituotannon tukeminen mahdollistaa niiden viennin ja myymisen alle tuotantokustannusten. Ruoan vieminen kehitysmaihin ei kuitenkaan ratkaise nälkäongelmaa, sillä maiden oma ruoantuotanto ja omavaraisuus ei pääse kehittymään.
Tulevaisuudessa ruoan puhtaus ja turvallisuus saattavat hyvinkin nousta tärkeiksi kulutuspäätöksiin vaikuttaviksi tekijöiksi. Ihmiset voivat tarkkailla ruoan alkuperää, ravintoarvoja ja terveellisyyttä aiempaa tarkemmin. Tällöin vaatimus kotimaisuudesta ja ekologisuudesta loisi painetta maatalouspolitiikan muutoksiin. Luomu, lähiruoka ja omavaraisuus tekisivät paluuta ruoantuotannossa. Samalla pienet tilat työllistäisivät kotimaassa.
Toinen vaihtoehto on, että EU:n markkinaehtoisella linjalla jatketaan niin, että maaseutu muuttaa muotoaan ja tilat muuttuvat entistäkin suuremmiksi tuotantolaitoksiksi. Nykyinen tukijärjestelmä kannustaa keskitettyyn tuotantoon ja suurempiin tilakokoihin. Keskittyminen suuriin yksiköihin mahdollistaa tehokkaamman tuotannon, mutta heikentää samalla pienem-pien markkina-asemaa.
Suomalaiset voivat omissa kunnissaan vaikuttaa päätöksentekoon ja vaatia esimerkiksi lähiruoan käyttämistä kouluruokailussa sen työllistävän ja alueellisen vaikutuksen perusteella tai reilun kaupan tuotteiden suosimista niiden eettisyyden perusteella. Britanniassa on olemassa kokonaisia reilun kaupan kuntia, ja monet kunnat ovat kokeilleet Suomessakin luomutuotteiden käyttöä kunnan ruokahuollossa.
Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004