Näkökulmat

Moraalin rajat

Alexis Kouros Mitä tahansa muutosta ihmisen tai maapallon historiassa on vaikea todentaa ja mitata. Keinot ovat rajallisia ja aivan liian suhteellisia. Tulosten vertailu on mahdotonta, kun havaitsemisen menetelmätkin muuttuvat. Tämä kaikki antaa mahdollisuuden sivuuttaa yhtä sun toista.

Jos ilmasto todistetusti lämpenee, voidaankin sanoa, että kyseessä on maapallon normaali rytmi, joka on ollut aiemmin tieteelle tuntematon. Jos nuoriso voi pahoin tai on huonokuntoista, voidaan sanoa, että näin on aina ollut, mutta vasta nyt tähän kiinnitetään huomiota.

Silti jokainen aikuinen on varmasti samaa mieltä siitä, että yhteiskunta on muuttunut ja turvallisuudentunne on heikentynyt. Parikymmentä vuotta sitten saattoi talon tai auton ovet jättää lukitsematta, vaikkei itse ollut paikalla. Luottamus muihin ihmisin oli suurempi kuin nyt. Ihmisten elintaso on parempi kuin koskaan, mutta olemme myös tyytymättömämpiä, masentuneempia ja kiireisempiä kuin koskaan. Tilastollisestikin stressi on yleistynyt epidemian mittoihin.

Monen yllämainitun muutoksen takana on epäilemättä materialistinen elämäntapa. Hillitön varakkuuden tavoittelu ja kulutusta korostava elämäntapa ovat ihmisluonnolle sopimattomia ja ahdistavia. Ihminen voi huonosti ja yleinen moraali laskee.

Moraalilla ja etiikalla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaikka moni pitääkin niitä osana uskonnonopetusta. Moraali (moralis, lat.) tarkoittaa tapoja koskevaa, yksilöiden ja ryhmien hyviä tapoja. Nämä hyvät tavat, jotka uskonnot ovat myöhemmin sekoittaneet yhteiskuntien primitiivisiin myytteihin, pelkoihin ja unelmiin ja muotoilleet niistä käskyjä ja ohjeita, ovat olleet eloonjäämisen kannalta välttämättömiä ja jäljitettävissä luonnonlakiin.

Reiluus, hyväntahtoisuus, avuliaisuus ja kohteliaisuus ovat yhteiskunnan eheyden kannalta välttämättömiä. ”Älä toivo muille sitä, mitä et toivo itsellesi”, on ollut tärkeä sääntö, joka on muistuttanut pahuuden tai hyvyyden bumerangiefektistä. Kierrosta, joka tekee tämän päivän voimakkaasta ja sortajasta huomisen heikon ja sorretun.

Alkeellisen yhteiskunnan moraalikäsityksessä lauma-ajattelu on ollut luonteenomaista. Oman heimon henki ja omai­suus on ollut pyhää, muttei toisen, vihollisen, pahan. Vaikka moraali, kuten ihmisen perustunteet ja tarpeet, on universaali, sen vaikutusalueen rajaamista on säännönmukaisesti käytetty moraalittomuuden perusteena.

Globaaliyhteiskunnassa laumojen rajat ovat hämärtyneet, eikä samaan sukuun, kieleen tai etniseen ryhmään kuuluminen riitä enää heimolaisuuden pohjaksi. Kuten George W. Bush sanoi: “Olemme aina tienneet, että on olemassa me ja ne, ja että ne ovat pahoja. Mutta emme tienneet, keitä ne ovat. Nyt tiedämme, että ne ovat niitä!” Näin pahojen hei­mosta tehdään näkymätön, joka kuitenkin on läsnä kaikkialla. Missä tahansa voi kuka tahansa paljastua pahaksi.

On siis oltava jatkuvasti varuillaan, on vähennettävä vapauksia, on kovennettava rangaistuksia, ja koska ”me” olemme niin ilmeisesti hyviä ja ”ne” niin selkeästi pahoja, yleinen moraali ei ole enää yleinen, vaan se on meidän eikä koske ”niitä”. “Niitä” saa vangita ja kiduttaa ja tappaa. “Ne” ovat moraalisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Käsitteiden monimutkaistumisen ja ehdollistumisen kanssa kulkee käsi kädessä myös pelko ilmaista niitä ja haluttomuus seistä niiden takana. Materialismi ja lyhytnäköinen talouskeskeinen ajattelu ovat sulattaneet myös yhteiskuntien moraalisen selkärangan.

Moraalin eristäminen politiikasta ja taloudesta on itsestäänselvyys. Rasismista kidutukseen, poliitikot eivät uskalla ottaa kantaa tai arvostella, jos se voi vaikuttaa talouteen tai maiden välisiin suhteisiin. On silti pöyristyttävää, että karmeimmatkaan kidutuskuvat eivät saa ketään maailman johtajista protestoimaan, kun vastassa on suurvalta.

Putinin verinen ja tunnetusti epäinhimillinen Tshetshe­nian-politiikka ei estä ketään puristamasta hänen veristä kättään. Israelin ja Yhdysvaltain veriteot ymmärretään ja hyväksytään jo etukäteen. Venäjän, Yhdysvaltain ja Israelin päämiehet vastaanotetaan sivistyneen maailman johtajina, mutta Pohjois-Korean johtaja on naurettava rosvo, hänhän kuuluu ”niihin”.

Käsitys siitä, että moraali ei kuulu politiikkaan tai talouteen on niin vahva, että äskettäin Elinkeinoelämän valtuu­kunnan johtaja Risto E. J. Penttilä oli huolissaan presidentti Tarja Halosen ”moralististen” kommenttien vaikutuksesta Suomen ja Yhdysvaltain suhteisiin ja Suomen talouteen, vaik­ka Halonen on ollut yhtä mykkä kuin muutkin kollegansa Yhdysvaltain Irakissa tekemistä ihmisoikeusloukkauksista.

Samanlainen ilmapiiri oli vallalla Hitlerin tunnetun taipaleen alkumetreillä, hänkin sai joitakin liittolaisia ja muut olivat hiljaa. Hänkin taivutti muut maat luovuttamaan ”niihin” kuuluvia pahoja Saksalle, kunnes hänen hulluutensa kääntyi myös hiljaisia vastaan. Hyshhhh!

 

Ilmestynyt Kumppanissa 3/2004

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu