Jukka Koskelainen kirjoittaa esseekokoelmassaan kiinnostavasti Latinalaisen Amerikan vallankumouksista ja kirjallisuudesta. Samalla hän sivuaa muun muassa alueen luontoa ja argentiinalaista rockia.
Kirjan tavoitteena ei ole sen vähempää kuin syventää kuvaa, jonka media näistä maista antaa. Koskelainen arvostelee toimittajia, joiden reportaasit jäävät pelkiksi kurjuuden kuvauksiksi. Lehdistöstä ei ole ollut apua etsittäessä syitä Argentiinan talouden syvään kriisiin.
Koskelainen on asunut useita vuosia Venezuelassa. Hän asui siellä nykyisen johtajan, presidentti Hugo Chávezin noustessa valtaan vuonna 1998. Hän oli maassa myös vuoden 2002 vallankaappausyrityksen aikana.
Koskelainen suhtautuu Chávezin hallintoon hyvin kriittisesti. Hän ihmettelee, kuinka Chávez on onnistunut hurmaamaan eurooppalaisia vasemmistointellektuelleja puolelleen. Korruptio on hänen mukaansa lisääntynyt. Chávez muistaa puheissaan olla köyhien puolella, mutta todelliset teot ovat Koskelaisen mukaan jääneet tekemättä. Koskelainen myös huomauttaa, että Chávezin tärkein neuvonantaja oli Juan Perónia ihaillut argentiinalainen fasisti.
Parasta Koskelaisen tekstissä on kuvia kumartelematon asenne. Che Guevarasta hän kirjoittaa: ”Che on pelkkä symboli, heijastuma ikiaikaisesta toiveesta onnellisten saarista.” Koskelainen kirjoittaa demokratian puolesta mutta ei sokeasti: vaaleilla valittu johtajakin voi olla huono.
Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous on ajoittaisesta toistosta huolimatta mielenkiintoinen katsaus Latinalaiseen Amerikkaan. Kovin syvälle yhdessä kirjassa ei tietystikään päästä, mutta Koskelainen tarjoaa lähtökohtia lukijalle, jota aihe kiinnostaa.
Ilmestynyt Kumppanissa 3/2004