Iman Bibarsia on vaikea kuvitella kenttätyöhön Kairon laitakujille roskankerääjien ja slummien asukkien joukkoon. Mutta huoliteltu meikki peittää alleen feministiaktivistin ja arabinationalistin, joka on ottanut kaikkein köyhimpien naisten elämänlaadun parantamisen sydämen asiakseen. ”Kaikki alkoi epäoikeudenmukaisuuden vastustamisesta”, Bibars muistelee.
Hyväosaisen perheen tytär valmistui huippuarvosanoin Kairon eliittiyliopiston valtio-opin laitokselta. Jo opiskeluaikana hän oli kiinnostunut avioliittoa ja naisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä. ”Kun valmistuin, naisille oli tarjolla vain sihteerin tai pankkivirkailijan töitä. Silloin aloin kyseenalaistaa tilannetta: miksei minulle tarjottu samoja töitä kuin miehille?”
Bibars sai vuoden stipendin Georgetownin yliopistoon, jossa hän luki ensimmäistä kertaa egyptiläisen feministin Nawal el-Saadawin teoksen Eevan kätketyt kasvot. ”Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin että naisia ympärileikataan Egyptissä!” 96 prosenttia tytöistä silvotaan; vain yläluokan tytöt säästyvät operaatiolta.
Bibars hakeutui kutsumuksensa sosiaalityön pariin ja oli mukana perustamassa ADEW-järjestöä (Advancement and Development of Egyptian Women) vuonna 1987. Ensi töikseen alan pioneerijärjestö aloitti mikroluottohankkeen roskankerääjänaisten parissa, surkealla Manshiet Nasrin asuinalueella. Aiemmin, jos nainen halusi ottaa lainan, sillä piti olla miespuolinen takaaja tai pantti.
”Meitä pidettiin tyhminä, koska aioimme antaa lainoja ilman takuita, mutta otimme tietoisen riskin”, Bibars kertoo. Riski kannatti: lainojen piiriin kuuluu noin 5 000 naista ja niiden takaisinmaksuprosentti on 96.
Järjestön toinen kivijalka on lakiavun tarjoaminen. Kävi ilmi, että enemmistöllä ADEW:n asiakkaista ei ollut henkilöllisyyskorttia. Ilman sitä naiset eivät voi periä omaisuutta tai hakea sosiaaliturvaa. ADEW on auttanut noin 1500:aa naista hankkimaan kortin. ADEW tarjoaa myös lukutaitokampanjoita ja terveysoppiseminaareja. Turvakotihanke on vielä jäissä rahoituksen puutteen vuoksi.
Vaikka joitakin epäkohtia on poistettu, Bibarsin mielestä suurimmat ongelmat ovat rakenteellisia. ”Kuinka tehdä naisista tasa-arvoisia kansalaisia sekä kodin sisällä että sen ulkopuolella? Kotona sitä ei tapahdu ollenkaan, miehet eivät auta kotitöissä,” Bibars toteaa.
Kodin ulkopuolella taas tarvittaisiin hoitopaikkoja lapsille ja kerhoja koulun jälkeen. Bibars perää asennekoulutusta. ”Ilman rakenteellisia muutoksia muut naisten asemaa parantavat uudistukset eivät ole kestäviä.”
Ilmestynyt Kumppanissa 4/2004