Marja Tiilikaisen väitöskirja ”Arjen Islam – somalinaisten elämää Suomessa” valottaa kiinnostavasti sitä aluetta, joka tavallisesti islamista puhuttaessa jää katveeseen, islamin läsnäoloa tavallisessa arjessa.

Teos on etnografinen tutkimus, jonka tutkimuskohde tulee paljon lähemmäs kuin ulkopuolisena tarkkailevan antropologin, joka kirjaa ylös vieraan kulttuurin tapoja. Kokonainen luku on omistettu niiden mahdollisten moraalisten ongelmien ennakoimiselle, joita saattaa tulla, kun ystävystyy ”aineistonsa” kanssa ja elämän ja tutkimuksen raja hämärtyy.

Kenties sen takia, että tätäkin on hyvin perusteellisesti mietitty ennakkoon, on vaikea kuvitella, että teos todella herättäisi moisia ongelmia. Sen ote on hyvin kunnioittava, ja haastatellut ihmiset tulevat hyvin lähelle kertoessaan vaikeistakin asioista, kuten sairauksista ja sodan muistojen jättämistä kärsimyksistä. Tekijä on keskittynyt nostamaan naisten arkista ja usein piilossa olevaa uskonnollisuutta näkyville, miesten edustaman virallisen islamin rinnalle.

Kliinisten taulukoiden sijaan teos onnistuu tallentamaan kiinnostavaa aineistoa kulttuurista, joka elää diasporassa voimakkaana, jos naiset jaksavat pitää sitä yllä arjessaan. Niiden 24 vuoden aikana, jolloin somaleja on ollut Suomessa, heidän kulttuurinsa on myös alkanut sulautua, sopeutua ja suomalaistua.

Kirja saa ajattelemaan, miten harvoin kuulee jonkun olevan huolissaan somalien oman kulttuurin säilymisen puolesta, verrattuna siihen puheeseen ja huoleen, jota sopeutumisesta kannetaan. Kirja sisältää hieman surullisiakin kuvauksia siitä, miten sen tekijä pääsee seuraamaan henkienpoistamisrituaaleja, mutta rituaaleihin osallistuvat naiset eivät enää muista tarkkaan, miten se suoritetaan.

Kirja pyrkii esittämään naiset ennemmin toimijoina kuin uhreina, joina heidät usein huivi- tai ympärileikkauskeskusteluissa esitetään. Siksi se tarjoaa mielenkiintoisen kurkistusikkunan somalialaisten naisten neuvokkuuteen.

Ilmestynyt Kumppanissa 4/2004