Neljä kahvimaailman jättiyritystä on tehnyt vapaaehtoisen sopimuksen, jonka tarkoituksena on parantaa olosuhteita kahvin tuottajavaltioissa. Nestlé, Tchibo, Sara Lee ja Kraft ovat sopineet toimista, joilla pakkotyö ja lapsityövoiman käyttö kahviviljelmillä lopetetaan.

Sopimus lupailee myös tiiviimpää yhteistyötä tuottajien kanssa, jotta varmistetaan, että nämä saavat parhaan hinnan tuotteistaan.

Uusi sopimus, joka kattaa kahvin tuotantoa Brasiliassa, Indonesiassa, Keniassa, Keski-Amerikassa, Kolumbiassa ja Vietnamissa, neuvoteltiin Saksan kahviteollisuuden keskusliiton DKV:n johdolla.

Kaupan piirissä vapaaehtoinen sopimus nähdään reaktioksi reilun kaupan kahvin imagoetuun. Sopimuksella tavoiteltaneen myös kahvin lähes ennätyksellisen alhaalla olevien vähittäiskauppahintojen korottamista, vaikka kahvijätit eivät aloitteellaan puutu millään tavoin kahvin hinnoitteluun.

Ensimmäiset uuden sopimuksen mukaisesti tuotetut kahvipaketit ehtivät kaupan hyllyille vuoden 2006 alussa.

Reilun kaupan piirissä uutiseen suhtaudutaan varovaisen myönteisesti. ”Tämä on hyvä alku ja erittäin positiivista, että kahvimarkkinoiden suurimmatkin yritykset tunnistavat vastuunsa. Mielestäni on erittäin tärkeää, että yritystoiminta on mahdollisimman läpinäkyvää ja että luvattuihin parannuksiin liittyy myös ulkopuolisen tahon tekemä valvonta, jotta kaikki ei jää puheen tasolle”, kommentoi Reilun kaupan edistämisyhdistyksen projektipäällikkö Tuulia Syvänen.

”Kahvinviljelijöiden kannalta ensiarvoisen tärkeää on saada kahvista sellainen korvaus, joka kattaa tuotantokulut. Tällä hetkellä muun muassa lapsityövoiman käyttö ja halpatyövoima ovat laajoja ongelmia kahvintuotannossa.”

Annanin neuvonantaja: Älkää maksako velkoja

YK:n pääsihteerin Kofi Annanin talousasioiden neuvonantaja Jeffrey Sachs esittää, että köyhien ja raskaasti velkaantuneiden Afrikan maiden tulisi kieltäytyä maksamasta ulkomaisia velkojaan.

Sachsin mukaan Afrikan valtioiden tulisi vaatia sataprosenttista velkojen anteeksiantoa. Jos rikkaat valtiot eivät suostu, velan peruutus tulisi ”tehdä itse”. Suurin osa hyvin velkaantuneista köyhistä valtioista on Afrikassa.

Sachsin mukaan Afrikan mailla ei ole velkojen maksuun mitään mahdollisuutta, eikä hänen mukaansa ”yhdenkään sivistyneen maan pitäisi pyrkiä keräämään velkoja kansoilta, jotka kuolevat nälkään, sairauksiin ja köyhyyteen.”

Lukuisat Afrikan johtajat ovat useissa yhteyksissä esittäneet, ettei mailla ole mahdollisuutta taistella köyhyyttä vastaan, jos ne joutuvat samaan aikaan maksamaan suuria velanhoitokuluja. Sachs tarjosi selvän tukensa tälle näkemykselle. Hänen mukaansa YK:n analyysit osoittavat, että köyhimpien maiden on täysin mahdonta saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteiden päämääriä, jos velanhoitokuluista ei päästä eroon.

Samassa yhteydessä Sachs kuitenkin muistutti, etteivät velkahelpotukset yksin riitä vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen: tarvitaan esimerkiksi ruoantuotannon kehittämistä ja säästyvien varojen kohdistamista köyhimpien hyödyksi.

Pinokkio puhuu swahilia

Nairobin Musta Pinokkio -projekti on taannut parillekymmenelle katulapselle paremman elämän.

Teatteri on otettu avuksi katulasten auttamisessa Keniassa. Afrikan lääketiede- ja tutkimusjärjestön AMREF:n tukemassa projektissa parikymmentä 11-17-vuotiasta Dagorettin slummin lasta saatiin pelastettua pääkaupunki Nairobin väkivaltaisilta kaduilta näyttelijöiksi kuuluisaan Pinokkio-satuun.

Lapset muokkasivat italialaisen Carlo Collodin alkuperäistekstistä oman sovelluksensa, ja tällä kertaa nenäänsä valehtelemalla kasvattava nukke on mustaihoinen.

Projektin tarkoituksena oli paitsi saada lapset pois kaduilta, myös opastaa heitä koulunkäynnin alkuun ja löytämään vanhempansa ja sukulaisensa. Itse tekeminen ja uusien ystävien tapaaminen toivat elämään järjestystä ja turvallisuutta.

”Moni asia on muuttunut elämässäni teatterin ansiosta. Minua autettiin tapaamaan vanhempani ja palaamaan kotiin. Ennen en käynyt koulua vaan vietin aikani kaduilla ja imppasin liimaa. Nyt opiskelemme maanantaista perjantaihin ja esiinnymme viikonloppuisin”, 17-vuotias Nahason Mbugua kertoo.

Kolmetoistavuotiaan Onesmus Kamaun mukaan teatteri on auttanut häntä löytämään ystäviä ja antamaan mahdollisuuden ”kokoontua yhteen ilman väkivaltaa”.

Mustan Pinokkion kaltaisia hankkeita tarvitaan, sillä pelkästään Nairobin parissakymmenessä slummissa asuu Unicefin arvion mukaan noin 60 000 katulasta. Katulasten määrä kasvaa joka vuosi 10 prosenttia. Lapsilla ei ole varaa koulunkäyntiin, ja viettäessään päivänsä kaduilla he altistuvat väkivallalle tai joutuvat tekemään työtä, jossa heidän terveytensä on uhattuna. Monet ovat kolmannen polven katulapsia.

Projektipäällikkö John Muiruri on iloinen näytelmän tekemisen laajoista vaikutuksista.

”Me saimme koko yhteisön mukaan tähän projektiin. Tämän kokemuksen innoittamana lapset tietävät olevansa ihmisiä, joilla on velvollisuuksia ja oikeuksia”, Muiruri toteaa.

Pinokkion kenialaissovituksessa näkyvät lasten haaveet ja toiveet. Pinokkio menee päivittäin koulun sijasta Lelumaahan, jossa lapset voivat pelata jalkapalloa päivät pitkät ja vieläpä oikeilla nappulakengillä. Apuna tekstin muokkaamisessa oli italialainen vapaaehtoistyötä tekevä näyttelijä Marco Baliani. Esityksen lopussa nuket muuttuvat oikeiksi lapsiksi ja kertovat yleisölle omat nimensä.

Diktatuuri ei haittaa monikansallisia Brumassa

Burmassa toimii yli 400 monikansallista yritystä, vaikka maassa pitää valtaa ihmisoikeuksia polkeva sotilasjuntta, raportoi brittiläinen Burma-kampanja.

Järjestöllä on erityinen noin sadan yrityksen ”likainen lista” tärkeimmistä Burmassa toimivista monikansallisista yrityksistä. Sille ovat päässeet muun muassa Ericsson, Alcatel, Siemens, Lloyd’s, Daewoo ja Rolls Royce.

”Nämä yritykset auttavat sotilasdiktatuuria pysymään vallassa. Ulkomaiset investoinnit ja kauppa eivät tue burmalaisia, vaan vahingoittavat heitä. Maan hallitus käyttää budjetistaan yli puolet sotilasmenoihin ja vain 30 senttiä henkeä kohden vuosittaisiin terveysmenoihin”, arvioi brittikampanjaa johtava John Jackson.

Burman sotilashallitus on toistuvasti torjunut ulkomaailman vetoomukset ihmisoikeuksien parantamiseksi. Burmassa on noin 1 300 poliittista vankia ja kidutus on vankiloissa varsin yleistä. Vuoden 1990 vaaleissa ylivoimaisen voiton saavuttaneen NLD-demokratialiikkeen toimintaa vainotaan, ja sen johtaja, vuonna 1991 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Aung San Suu Kyi on määrätty kotiarestiin.

EU:n suhtautuminen Burmaan on ollut häilyvää. Toisaalta sotilasjuntan toimet on tuomittu selkeästi, toisaalta on katsottu sormien läpi taloudellista yhteistoimintaa sen kanssa.

EU päätti hyväksyä sotilasjuntan edustajien osallistumisen marraskuussa järjestettävään Aasian ja Euroopan ASEM-huippukokoukseen, kunhan edustus ei ole valtionpäämiestasoa.

”Päätös on selvä viesti siitä, että EU asettaa kaupan ihmisoikeuksien edelle”, sanoi John Jackson.

Sensuuria Hanoissa

Syyskuisen Hanoissa järjestetyn Aasian ja Euroopan maiden ASEM-kansalaisfoorumin piti olla Vietnamin menestyksen näyteikkuna maailmalle. Esillä voitetut sodat ja viimeaikainen nopea talouskehitys.

Kansainvälinen media ei kuitenkaan lämmennyt Vietnamin ihmeelle. Sen sijaan isäntämaa sai kovaa sapiskaa siitä, että ulkomaisilta toimittajilta evättiin pääsy kansalaisfoorumiin.

Kansallinen järjestelykomitea kertoi, että suuren kansainvälisen aktivistijoukon vuoksi kokoussaleissa ei ollut tilaa toimittajille. Sen sijaan medialle luvattiin järjestää päivittäinen lehdistötilaisuus lähistön hotellissa.

Päätökseen tyytymätön media toi näkemyksensä esiin selkeästi. Thaimaalainen The Nation -lehti epäili pääkirjoituksessaan, että Vietnamin hallitus pyrkii estämään kriittisen kirjoittelun ennen lokakuista hallitusten välistä ASEM-huippukokousta.

Vietnamin televisio näytti uutislähetyksissään pätkiä yleisötilaisuuksista, joissa oli puhujia maan hallituksesta, sekä työryhmästä, jossa keskusteltiin vammaisten asemasta yhteiskunnassa. Sen sijaan kokoussalien ulkopuolelle ei kantautunut uutisia saleista, joissa puhuttiin Aasian maiden ihmisoikeustilanteesta tai keskusteltiin kriittiseen sävyyn luonnonvarojen yksityistämisestä.

Foorumin pääaiheita tänä vuonna olivat rauha ja turvallisuus, taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus sekä demokratia ja ihmisoikeudet.

Itsesensuuriako lienee ollut se, että muutamat eurooppalaiset ja filippiiniläiset puhujat ylistivät Vietnamia mallivaltioksi. Jopa Vietnamin hallituksen edustajat totesivat, että maassa on vakava tulonjako-ongelma eikä demokraattinen päätöksenteko toimi vielä hyvin.