Lyhyesti sanottuna fistula on synnytyksessä aiheutuva vaurio, joka aiheuttaa naiselle kyvyttömyyden pidättää virtsaa ja/tai ulostetta. Kehitysmaassa asuvan naisen synnytys voi pitkittyä jopa kuudella tai seitsemällä päivällä, koska tarvittavaa apua kuten keisarinleikkausta ei ole saatavilla.

Tällöin lantion pehmeät kudokset joutuvat puristuksiin lapsen pään ja äidin lantioluun välissä. Verenkierron puute tuhoaa kudoksen ja aiheuttaa reiän äidin emättimen ja virtsarakon ja/tai peräsuolen välille.

Muita mahdollisia, mutta harvinaisia fistulan syntytapoja ovat kohdunkaulan syöpä ja keisarinleikkauksen komplikaatiot. Vuonna 2003 Kongossa tuli ilmi tuhansia fistuloita, jotka olivat tulosta viisi vuotta kestäneistä joukkoraiskauksista.

”Virtsan ja ulosteen epämiellyttävää hajua ei tahdo saada pois ja itsensä puhtaana pitäminen on hyvin hankalaa. Lisäksi nainen voi kärsiä hermovaurioista tai kivuista”, Gardner selittää.

Kaikki tämä johtaa psykologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin.

”Vaikka ihmiset olisivat kuinka ystävällisiä tahansa, nainen tietää, ettei hän ole parhaimmillaan ja masentuu. Asiaa ei helpota, että muut saattavat pitää tapahtunutta Jumalan kirouksena. Nainen voidaan eristää perheestä ja ystävistä, jolloin hänellä on edessään yksinäinen elämä.”

Todennäköisiä ”ammatteja” ovat kerjäläinen ja seksityöntekijä.

Köyhyys suurin riskitekijä

Fistulan syyt ovat syvällä kehitysmaiden ongelmissa.

”Köyhyys on suurin riskitekijä, sillä köyhät, aliravitut ja kouluttamattomat tytöt joutuvat naimisiin nuorina, 15-16-vuotiaina, jotkut jopa 12-vuotiaina. Pian sen jälkeen he ovat raskaina kehittymättömine lantioineen. On luonnollista, että synnytyksessä tulee ongelmia”, UNFPA:n Campaign to End Fistula -kampanjan mediavastaava Micol Zarb toteaa.

Zarb puhuu kolmesta viiveestä, jotka mahdollistavat fistulan synnyn. Ne voivat johtaa myös äidin kuolemaan.

Ensimmäinen viive liittyy siihen, että kukaan ei tajua, että synnyttäjällä on jokin pielessä ja että lääkärin apu on tarpeen. Vaikka syrjäisessä kylässä olisi kyläkätilö, hänellä ei todennäköisesti ole tietoa ja kokemusta pitkittyneen synnytyksen hoidosta.

Toinen viive on synnyttäjän saaminen sairaalaan. Köyhyys on suurimpia esteitä: sairaalaan ei ole teitä, busseja eikä takseja ja vaikka olisi, voi olla, että lähtö kiikastaa rahasta tai asenteista. Mies tekee yleensä päätökset naisen terveyspalvelujen käytöstä.

”Etiopian maaseudulla asuvat naiset ovat noin kahden ja puolen päivän kävelymatkan päässä sairaalasta. Synnytysongelmista kärsivä äiti ei siis millään ehdi ajoissa hoitoon, vaan saa fistulan ja menettää vauvansa”, Zarb kuvailee.

Kolmas viive voi toteutua sairaalassa. Koska monissa maaseudun sairaaloissa on liikaa potilaita ja liian vähän pätevää henkilökuntaa, laitteistoa ja tarvikkeita, äiti ei välttämättä pääse hoitoon.

Kattavia tilastoja ei ole

Vakavaan fistulaongelmaan tartuttiin viime vuonna, kun UNFPA alkoi kampanjoida Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja joissakin arabivaltioissa. Mukana on kaikkiaan 30 maata.

Tavoitteena on tehdä fistulasta yhtä harvinainen Afrikassa ja Aasiassa kuin muualla maailmassa. Suomi on tukenut kampanjaa alusta lähtien.

Kampanjan ytimessä on fistulan ehkäiseminen. Lisäksi panostetaan fistuloiden hoitoon ja hoitoa saaneiden naisten sopeuttamiseen takaisin yhteiskuntaan.

Torjunta edellyttää mahdollisuutta perhesuunnitteluun, jolla voidaan välttää liian varhaiset ja liian tiheät synnytykset sekä mahdollisuutta koulutettuun synnytysavustajaan ja -hoitoon hätätilanteessa. Ne ovat osa UNFPA:n