Vieraisilla maasai-perheessä.

”Matkailu on muuttanut minut aivan totaalisesti. Olen aivan erilainen ihminen kuin muutama vuosi sitten”, kertoo 30-vuotias Pia Wallace. Hän on reissannut pitkin maailmaa neljän viime vuoden aikana.

Suurin muutos alkoi tapahtua, kun Wallace kyllästyi kiertämään Eurooppaa ja suuntasi ensimmäistä kertaa kaukomatkalle. Matkat Thaimaahan ja Kuubaan saivat multimedia-assistentiksi kouluttautuneen Wallacen miettimään vakavasti, mitä hän elämältänsä haluaa.

”Aloin pohtia, haluanko todella viettää loppuelämäni miettimällä sitä, miten myyn enemmän vaikka makkaraa tai kuinka teen paremmin myyntiä edistävän sämpylämainoksen”, uraa mainosmaailmassa harkinnut Wallace kärjistää.

Varsinaista hetkellistä heräämistä Wallace ei kokenut, vaan matkoilla koettu ja nähty alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa hänen elämänkatsomukseensa, arvoihinsa ja asenteisiinsa.

”Myönnän, että olin aikaisemmin aika itsekeskeinen. Maailmankuvani pyöri enemmän oman itseni ympärillä. Kehitysmaihin tekemäni matkat saivat mielenkiintoni siirtymään omista ongelmistani enemmän ulkoisiin asioihin.”

Länsimainen hedonismi avasi silmät

Ensimmäisellä Euroopan ulkopuolelle suuntautuneella matkallaan Wallace matkusti pitkin ja poikin Thaimaata paikallisilla kulkuneuvoilla yrittäen tutustua paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin mahdollisimman perinpohjaisesti.

Köyhyyden, slummien ja kerjäläisten näkeminen ei kuitenkaan ollut varsinaisesti se, mikä pisti Wallacen arvoja uuteen uskoon. Päätyminen matkan varrella sijaitsevaan turistipyydykseen Pattayalle avasi Wallacen silmät.

”Vaikka kurjuus oli tietysti järkyttävää, eniten minua kuitenkin järkytti Pattayalla parveilevien länsimaisten turistien hedonismi. Se, kuinka turistit olivat menneet sekaisin siitä vallantunteesta, että kaikki on niin halpaa ja viinaa, seksiä ja huumeita on helposti saatavilla.”

Wallacen turistikadulla kohtaama entinen prostituoitu sai hänet todella ajattelemaan asioita.

”Tämä ilmeisesti järkensä menettänyt nainen kerjäsi kadulla aamusta iltaan pienen lapsensa kanssa pukeutuneena vanhoihin seksivaatteisiin. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hänestä ei ollut enää mitään hyötyä kenellekään sen jälkeen kun häntä oli hyväksikäytetty ja hänet oli tehty raskaaksi.”

Matkalta palattuaan Wallacessa heräsi halu ryhtyä työskentelemään kehitysmaakysymyksiin liittyvien asioiden parissa. Lopullisen silauksen arvomaailman muutokselle antoi matka Kuubaan.

”Itse asiassa se, mikä minuun eniten vaikutti, ei ollut itse matka, vaan paluu Suomeen. Kun tajusin, miten tolkuttoman vapauttava kokemus oli elää maassa, missä ei ole mainoksia!”

Syyt ja seuraukset selkenivät

Matkustettuaan vielä kahdeksan kuukautta Indonesiassa, Malesiassa, Thaimaassa ja Singaporessa Wallace marssi Unifemin toimistoon ja kysyi, olisiko heillä käyttöä hänen ammattitaidolleen. Ja olihan heillä.

Nyt Wallace on tehnyt Unifemille nettisivuja ja taittotöitä. Samalla tavalla alkoi ura Helsingin Kehitysmaakauppayhdistyksessä, jonka puheenjohtajana hän nykyisin toimii. Suunniteltu ura mainosmaailmassa vaihtui työskentelyyn Kansainvälinen Vapaaehtoistyö ry:ssä.

”Kaiken näkemäni epätasa-arvon jälkeen halusin, että työlläni on todellista merkitystä. Olisin ihmisenä pelkkä tyhjä kuori, jos tekisin työtä, joka vain pönkittää länsimaista itsekeskeisyyttä ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta”, KVT:n järjestösihteerinä ja tiedottajana työskentelevä Wallace painottaa.

Työn merkityksellisyys on vain vahvistunut Wallacen tuoreimman, Intiaan ja Nepaliin suuntautuneen matkan jälkeen.

”Olen tullut entistä tietoisemmaksi asioiden syistä ja seurauk-sista laajemmassa, koko maailmanjärjestelmää koskevassa kontekstissa. Esimerkiksi siitä, mitä halpatuonti tarkoittaa tuottajamaan työntekijöille. Samalla on vahvistunut käsitykseni siitä, että meidän jokaisen yksittäisen ihmisen pienilläkin valinnoilla on suuri merkitys. Minäkin saatoin aikaisemmin ajatella, että en itse voi vaikuttaa mihinkään”, Wallace kertoo.

Kriittisyys lisääntyi

Myös 27-vuotiaalle Maria Ruotulle matkailu kehitysmaissa on ollut avartava kokemus. Antropologiaa opiskelevalle helsinkiläiselle reilun vuoden mittainen maailmanympärimatka antoi ennen kaikkea laajemman perspektiivin tarkastella maailmaa. Ruotu asui lapsuudessaan ulkomailla ja vietti vaihto-oppilasvuotensa Alaskassa. Hänen mielestään matkailu ylipäänsä auttaa ymmärtämään, että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta.

”Kun on tavannut ihmisiä, joiden taustat ovat erilaiset kuin meidän, oppii ymmärtämään heidän näkemyksiään ja tapojaan toimia. Sitä kautta voi ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät ja ajattelevat asioista eri puolilla maailmaa niin eri tavoin”, Ruottu pohtii.

Muun muassa Intiassa, Nepalissa ja Indonesiassa pitkiä aikoja viettänyt Ruottu oppi myös ymmärtämään, kuinka helposti voimme jäädä omien stereotypioidemme ja harhaanjohtavan informaation vangeiksi.

”Minulle selkeni hyvin vahvasti se, kuinka helppoa on saada ihmiset lietsottua sellaiseen ajatteluun, joka hämärtää asioiden taustoja ja lisää väärinkäsityksiä. Jos en olisi itse käynyt muslimimaassa ja tavannut muslimeja, voisi nykyinen islamilaiseen maailmaan liittyvä ennakkoluuloinen ajattelutapa vaikuttaa myös minuun.”

Kehitysmaissa matkustaminen voi myös karsia liiallista idealismia ja sinisilmäisyyttä.

”Aikaisemmin saatoin ajatella asioista hyvin mustavalkoisesti. Teinivuosieni idealismi paremman maailman puolesta on muuttunut perustellusti kriittisemmäksi. Matkustamisen kautta olen tajunnut, kuinka monimutkaisia ja vaikeita nämä asiat itse asiassa ovat. Ja kuinka hankala niitä on muuttaa, vaikka se ei tarkoita, ettei niitä pitäisi pyrkiä muuttamaan”, kertoo Ruottu, jolle työ kehitysmaakysymysten parissa on yksi kiinnostava vaihtoehto opintojen jälkeen.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005