Guineabissaulainen Oumar Mbake, 46, on palannut takaisin kotisaarelleen Bubaquelle opiskeltuaan kasvitiedettä äitinsä kotimaassa Norsunluurannikolla. Mbake on paikallinen guerisseur traditionnel, parantaja, joka hoitaa potilaitaan lähiluonnosta löytämillään kasveilla.

Perinteisesti afrikkalaiset luonnonparantajat ovat maaseutukylän arvostetuimpia miehiä, mutta nyttemmin perinneparantajat muuttavat myös kaupunkeihin.

Luonnonlääketiede on osa afrikkalaista maailmankuvaa ja arkipäivää: se selittää ihmisruumiin vaivoista sen, mihin moderni tiede ei yllä.

Parantajat toimivat kuulemma nopeammin, ilman aikaa vieviä analyyseja tai jonottamista vastaanotossa. He tietävät heti, mikä potilasta vaivaa, oli se sitten paha henki, väsymys, hulluus tai mikä tahansa ehkä myös meille tuttu sairaus.

Länsi-Afrikan toukouleur- ja peul-heimojen keskuudessa esimerkiksi migreeni hoidetaan polttamalla neljä arpea potilaan ohimoon, kaksi molempien silmien taakse. Jokaiseen haavaan asetetaan riisinjyvä ja odotetaan, että iho on jälleen ehjä.

“Viillot estävät kivun kulkemisen silmästä takaraivoon”, nuori arpiaan esittelevä wolof-tyttö selittää ja sanoo perinteen olevan kaupunkilaistuneiden wolofien keskuudessa harvinainen.

“Siksi minulta kysytäänkin usein, olenko toukouleur.”

Parantaja Mbake kertoo hoitaneensa sekä kotisaarensa asukkaita että pääkaupunki Bissaun malaria-, hepatiitti- ja vatsahaavapotilaita. Hän kertoo olevansa tunnettu myös akupunktiotaidoistaan.

“Ihminen on luonnollinen olento. Kaikki, mitä hän tarvitsee, löytyy luonnosta”, Mbake puoltaa viidakkoapteekkiaan.

Miehen haave on perustaa turistien vielä huonosti tuntemalle saarelle kasvihoitoja tarjoava sairaala, jossa jo pelkästään rauhallinen ympäristö olisi osa hoitoprosessia.

Isältä peritty kutsumusammatti vie Mbaken päivisin Bubaquen metsiin etsimään vielä tuntemattomia kasveja ja puunosia: juuret, puut ja lehdet ovat kasvitieteilijälle lääkekäyttöön tuttuja.

Hän kertoo myös valmistavansa hedelmähilloja ja hunajaa.

“Ruokavalio ja terveys ovat toisiinsa sidotut”, mies alleviivaa sairauksien ehkäisyn merkitystä.

Pelkkä länsimainen moderni lääketiede ei tyydytä afrikkalaisia potilaita. Se, mitä tiede ei pysty heille selittämään, on henkien aiheuttamaa.

Osa pitää kasvilääkekaappia parempana uskomuksien vuoksi, toiset luottavat siihen, koska lompakko ei yllä tavalliseen apteekkiin. Jotkut uskovat, että vain isoisiltä peritty tieto voi parantaa “pahan tuulen” tuomia sairauksia, joihin ei saa hoitoa tavallisista sairaaloista. Lääkäri lähettää “tuulen tempaaman” potilaan luonnonparantajan luo.

Parantajilla ei ole lääkärin koulutusta, mutta virallisen terveydenhuoltohenkilökunnan puuttuessa he ovat helpomman saatavuutensa vuoksi lähes yhtä arvostettuja kuin länsimaalaisten valkotakit. He löytävät metsästä vaihtoehdot niin mieliala- kuin vaikkapa oksennuslääkkeillekin, jopa Viagralle. Mbake on vahvasti sitä mieltä, etteivät onni ja terveys aina löydy purkista.

Mies ojentaa minulle peukalonpään kokoisen puupalan, joka näyttää minusta tavalliselta kaarnalta.

“Syö se.”

Kiinnostuneena alan jauhaa voimakkaan kitkerältä maistuvaa puuta. Mies tuijottaa minua vaimonsa ja lapsensa kanssa arviota odottaen.

Seuraavan kerran, kun Oumar Mbake matkustaa neljän tunnin kanoottimatkan porsaiden, vuohien ja palmuöljytynnyreiden kanssa Bissauhun, hän aikoo viedä näytepalan laboratorioon. Hän uskoo maistamani kaarnan korvaavan kemialliset antibiootit.

Kysyn, mitä mieltä perinneparantaja on länsimaisesta lääketieteestä. Mbake ei kiellä sen pätevyyttä eikä liiemmin vähättele kemian saavutuksia. Hänen mielestään se on kuitenkin rajoittunutta.

“Kasvi- ja kemialliset lääkkeet ovat kuin toisiaan täydentävät kaksoset tai hyvät ystävät: toinen korvaa toisen heikommat puolet.”

Luonnonlääkäri toivoisikin eurooppalaisafrikkalaista yhteistyötä alallaan – Guinea-Bissaun luonto on monipuolinen ja rikas, mutta maan asukkailla ei ole varaa eikä tietoa hyödyntää sitä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005