Se iloinen kaveri Kuubasta

Elämäniloinen laulajalahjakkuus Erick Jon Kuubasta nauttii täysin rinnoin pitkäaikaisen levyhaaveensa toteutumisesta.

Kua: Erick Jon (Kuvaaja: Tuomo Tarvas

Erick Jon oppi laulamaan jäljittelemällä vanhoja bolerotähtiä.

 

Erick Jonin, 28, tavatessaan huomaa heti, että kyseessä on elämäänsä tyytyväinen mies. Puolisen vuotta sitten lohjalainen Mwamba Records julkaisi Jonin ensimmäisen täyspitkän levyn, Wild and Freen. Siitä hän on unelmoinut koko ikänsä.

 

Kuubalaissyntyinen Jon kiersi vuosikausia keikkapaikkoja ja studioita ja ehti pettyä megaluokan levy-yhtiöiden lupauksiin ja kauniisiin puheisiin. Jon ei kuitenkaan kuulu niihin, jotka valittavat jokaisesta kenkään menneestä kivestä.

”Olen niin onnellinen! Kun levy lopulta ilmestyi, istuin vain kotona ja mietin, että nytkö se tapahtui, kahdeksan vuotta Suomeen muuttamisen jälkeen”, Jon miettii.

Wild and Freetä on vaikea luokitella: se on sekoitus poppia, soulia, jazzia, latinotahteja sekä r’n’b:tä. Monesti pääosassa on Jonin taipuisa ja pehmeä ääni.

Jon oppi laulamisen vanhanaikaiseen tapaan eli jäljittelemällä.

”Kuuntelin Kuubassa paljon radiota. Sieltä kuului vanhojen, kuuluisien bolerotähtien laulua ja minä lauloin heidän päälleen. Mitään kouluja en käynyt.”

Lähipiirin vastaanotto ei aina ollut rohkaisevin mahdollinen.

”Kun ensimmäisen kerran yritin laulaa, naapuri huusi, että pidä suusi kiinni!”

Määrätietoinen nuori mies ei lannistunut vaan nousi 15-vuotiaana lavalle tutun kitaristin kanssa. Ohjelmassa oli vanhoja kansanlauluja ja paikkana havannalainen Dosgardenias-ravintola.

”Jännitin ihan hirveästi. Äitini oli mukana ja hän ei aluksi edes tajunnut, miksi toin hänet ravintolaan. Vielä, kun olin menossa lavalle, hän kysyi, mihin oikein olin menossa. Esityksen jälkeen hän melkein itki”, Jon muistelee hersyvästi nauraen.
 

Television kestokasvo

Boleromusiikin esittäminen ei ole nuorille mitenkään tavallista, vaan suurin osa bolerotähdistä on vanhemman polven muusikkoja.

”Nuoret esittävät lähinnä salsaa.”

Ensimmäisen tv-esiintymisensä Jon teki 18-vuotiaana. Iltaan liittyy muistoja, jotka silloin tuntuivat noloilta, mutta joille pystyy nyt nauramaan.

”Minua jännitti niin kovasti, että join varmaan litran alkoholia ennen esiintymistä! Tulin huomaamattani kovaan humalaan, mutta kaikki meni hyvin ja sain uusia esiintymistarjouksia. Sen illan jälkeen kuitenkin päätin, etten enää juo”, Jon sanoo ja kertoo pitäneensä kiinni lupauksestaan.

Kaikkiaan Jon esiintyi Kuuban television musiikki- ja show-ohjelmissa 15 kertaa ja vielä useammin radiossa.

Tärkeitä ohjeita laulamiseen ja elämään yleensäkin nuori mies sai maailmankuululta laulajalta, Omara Portuóndolta.

”Hän sanoi, ettei kannata juoda eikä polttaa, pitää nukkua paljon ja heti keikan jälkeen kannattaa mennä kotiin. Niin teen edelleen”, Jon kertoo.
 

Rakkaus veti Suomeen

Erick Jonin toi Suomeen rakkaus. Hän oli tavannut suomalaisen Annikan, josta tuli myöhemmin useiksi vuosiksi hänen vaimonsa. Suomi ei ollut Jonille aivan tuntematon, sillä hänen isänsä oli asunut maassa jo pitemmän aikaa. Sopeutuminen vei aikansa.

”Havanna on lämmin, siellä kaikki laulavat ja tanssivat kaduilla. Suomi oli ihan erilainen yhteiskunta. Suomessa ei ole koskaan helppoa, jos ei osaa kieltä. Ystäviä löytyi kuitenkin vaimon avulla. Suomen kielenkin opin melko helposti”, hän muistelee.

Eniten totuttelua vaativat kuitenkin kulttuurierot. Kuubassa Jon oli tottunut siihen, että koko suku asuu saman katon alla ja perheessä on selkeästi miesten ja naisten tehtävät. Mummo ja äiti olivat aina kokanneet ruoan ja pesseet pyykit. Suomessa tämä ei enää sopinutkaan.

”Istuin alussa sohvalla ja huusin Annikalle, että mulla on nälkä ja pese pyykit. Annika huusi siihen, että sulla on kädet, pese itse, ja tuossa on keittiö. Mutta en minä osannut kokata tai pyykätä! Pari kertaa soitin kotiin äitille ja valitin, että nyt kyllä muutan takaisin”, Jon muistelee mutta kertoo pikku hiljaa hyväksyneensä uudet tavat.

Jon ehti uransakin takia monesti puntaroida muuttonsa mielekkyyttä.

”Tulin Suomeen, kun urani Kuubassa oli huipussaan. Täällä ei ollutkaan niin helppoa. Lähtö oli vaikea, mutta rakkaus oli niin kova.”
Ei massapopille ja taustalaulamiselle

Jon jatkoi musiikin tekemistä Suomessa, mutta koska levytyssopimusta ei kuulunut, hän muutti Annikan kanssa Espanjaan vuonna 1998. Jon keikkaili koko ajan ja lähetteli demolevyjä ympäri maata. Hän pääsikin levy-yhtiöiden syyniin, mutta hänelle tarjottiin vain taustalaulua tai video- ja mainosesiintymisiä.

Vuonna 2000 pariskunta muutti Ruotsiin, jossa Annika opiskeli valokuvausta. Vieläkään ei musiikkimaailman tähtitaivas tuikkinut.

”Kaikki halusivat vain minun tekevän Britney Spears- tai Backstreet Boys -musiikkia. He sanoivat, että jos et tee tätä, et saa mitään töitä, meillä on biisit ja bändit valmiina. Mutta en minä sitä halunnut vaan halusin tehdä omaa musiikkia!”

Lopulta Erick ja Annika palasivat pettyneinä takaisin Suomeen. Erick alkoi keikkailla omissa bändeissään ja lauloi myös mm. Nuspirit Helsingin ja Pepe Deluxen kanssa.

Mutta vihdoin tuli vuosi 2004 ja paljon parjattu Popstars2-ohjelma, jonka muuten niin tasapaksusta osanottajakaartista Jonin räiskyvä persoona jäi monen mieleen. Tottunut tulkitsija pääsi aivan loppumetreille: tuomaristo jätti hänet rannalle, koska piti hänen laulutyyliään liian yksilöllisenä, eikä mies raadin mukaan osannut tarpeeksi hyvin suomea.

Popstars oli kuitenkin Jonin mielestä hyvä kokemus – eikä vähiten siksi, että heti ohjelmasta putoamista seuraavana päivänä puhelin soi, ja Mwamba Records tarjosi hänelle levytyssopimusta.

”Se tuntui ihmeeltä. Sen jälkeen olen sanonut, että täytyy aina pitää mielessään, mitä haluaa tehdä ja minne haluaa mennä.”

Vaikka Wild and Free on ollut hyllyissä alle puoli vuotta, Jon puhuu jo seuraavasta levystä.

”Sen haluan tehdä espanjaksi, koska se on äidinkieleni.”

Tällä hetkellä Erick Jon opiskelee laulua Pop&Jazz Konservatoriossa Helsingissä. Suomen valloitus on vielä kesken, mutta marraskuuksi on varattu lentoliput kotimaahan. Silloin Jonin on määrä esiintyä Havannassa paikallisessa musiikkivideogaalassa.

”Minut tunnetaan Kuubassa vieläkin todella hyvin. Ohjelmiani uusitaan vieläkin televisiossa. Markkinoimme Wild and Freetä matkan aikana”, Jon paljastaa.

Mutta riittää suosiota Suomessakin – joskus liiaksikin.

”Kerran kävelin kadulla Helsingissä ja kuusi tyttöä huomasi minut. He halusivat minulta nimmarit ja jouduin juoksemaan heitä pakoon ja hyppäämään taksiin”, Jon naurahtaa.

”Kaikki, jotka tulevat minulle juttelemaan, sanovat ensimmäisenä, että siinä se on se iloinen kaveri.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005

 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu