Wendell Manwarren ja Roger Roberts kertovat rapso-rytmeillään yhteiskunnan epäkohdista ja mahdollisuuksista.
 

Ensin kuullaan Good News. Sitten Mind Yuh Bisness, I Believe ja Revolution. Wendell Manwarren, Roger Roberts ja Stanton Kewley eli 3 Canal jammaa rytmikkäässä rapsobiitissä, englanninkielistä sanomaansa muhevalla triniaksentilla tuutaten.

Keikka on Karibianmerellä sijaitsevan Trinidadin saaren pääkaupungissa, ravintolarakennuksen intiimillä sisäpihalla. Samaan aikaan saaren toisella reunalla socan supertähti Machel Montano esiintyy ulkoilmakonsertissa tuhansille maanmiehilleen.

3 Canal ei ole massojen juttu. Sellaiseksi bändillä on saaren yleiseen makuun liian tarkkaan harkittu sanoma: peace, love and possibility. Trinidadilaiset rakastavat juhlimista – eikä juhliessa kuulu ajatella.

3 Canalin edustama musiikkisuuntaus rapso on energistä rytmimusiikkia, jossa tekstillä on suuri painoarvo. Rapsossa yhdistyvät saaren tavaramerkiksi nousseen kalypsomusiikin lyriikat ja socamelodiat. Kaiken kruunaa afrikkalaisperäinen vahva rumpubiitti.

Motto: Leikkaa ja putsaa

Yhtyeen paikallinen esikuva on rapson Trinidadiin juurruttanut, vahvan uran tehnyt Brother Resistence. Hänen rapsonsa ovat taitavaa ja uskaliasta yhteiskunnallista analyysiä.

Myös 3 Canalin biiseissä on kyllästytty korruptioon, sortoon ja ennakkoluuloihin. Niissä peräänkuulutetaan vallankumousta, vapautta ja universaalia rakkautta.

Ei siis mitään uutta, mutta uskottavaa. Aina ajankohtaista.

”Meistä ei koskaan pitänyt tulla oikea bändi. Loimme kaksitoista vuotta sitten Trinidadin karnevaaleille oman poppoon, tarkoituksenamme saada äänemme kuuluville. Meni kolme vuotta ennen kuin teimme ensimmäisen biisimme Blue (1996). Siitä tuli hitti”, Wendell Manwarren kertoo keikan jälkeen.

Seitsemän levyä ja kaksitoista karnevaalisessiota myöhemmin 3 Canal on saavuttanut aseman trinidadilaisissa musiikkipiireissä. Yhtyeen yleisö koostuu taiteilijoista, yliopistoihmisistä, näyttelijöistä ja toisinajattelijoista.

Monikulttuurisen saaren ulkopuolella tällaista yleisön eriytymistä on mahdoton kuvitella, mutta trineillä onkin kontollaan maine tavallista ennakkoluuloisempana väkenä. Tämän kansanominaisuuden syntyyn eivät brittisiirtomaaherrat ole aivan syyttömiä.

Bändin nimi ei viittaa millään tapaa ryhmän jäsenten lukumäärään. 3 Canalissa oli alkujaan neljä jäsentä, kunnes John Isaacs menehtyi munuaissairauteen viisi vuotta sitten. ”3 Canal on Karibialla sokeriruokoviljelmillä käytetty sirppiä muistuttava veitsi. Yksi bändimme motto onkin ’cut and clear’, leikkaa ja putsaa. Symbolisesti. Yhteiskunnassa”, Manwarren kertoo.

Bändi kutsuu tekemisiään musiikilliseksi seikkailuksi. ”Rapsomiehen tehtävä on opettaa ja viihdyttää. Meillä on vapaus sanoa sanottavamme ja samaan aikaan nautiskella rytmitykityksestä”, Roger Roberts sanoo.

Roberts ja Manwarren tuntevat toisensa kouluajoilta asti. Yhdessä he lauloivat poikakuorossa ja ajautuivat myöhemmin saaren teatteripiireihin, St. Lucian saarelta kotoisin olevan Nobel-kirjailijan Derek Walcottin teatterityöpajoihin. Manwarren ehti ennen 3 Canalia tehdä uraa näyttelijänäkin. Reggaemaailmassa pyörinyt Stanton Kewley tuli kuvioihin myöhemmin.

Katharsis kadulla

Valistamisen ja viihdyttämisen ohessa 3 Canal on syvällä saaren karnevaaliperinteessä, trinidadilaisten ikiomassa katukulttuurissa. Ryhmä penää karnevaalin palauttamista sen alkulähteille, aikaan ennen kaupallista hössötystä. Bändi kerää ympärilleen oman porukan ja iskee kaduille karnevaalisunnuntain ja -maanantain välisenä yönä, alastomat vartalot mudalla tai maalilla sotkettuina.

”Karnevaalin aloittava j’ouvert edustaa karnevaalin alkuperäistä ideaa: roolit riisutaan ja muututaan hetkeksi joksikin toiseksi. Koet katharsiksen. Kun yö vaihtuu aamuksi, olet uusi ihminen”, Manwarren maalailee.

Viime vuonna 3 Canal osallistui Hampurissa nuorisofestivaalille ja rakensi sikäläisten siirtolaisnuorten ja muiden taiteilijoiden kanssa esityksen trinidadilaisen karnevaaliperinteen inspiroimana. Työpaja oli onnistunut synteesi, sillä kaikki siihen osallistuneet taiteilijat edustivat omien maidensa katukulttuuria.

”Oli hurjaa nähdä, kuinka estoisia jotkut nuoret olivat ilmaisemaan itseään kehollaan. Meiltä trinidadilaisilta lanteen liikuttaminen käy niin luonnostaan, ettei sitä osaa pitää omituisena”, Roberts ja Manwarren sanovat.

Mikä rapso?

-Rapso on 1970-luvulla Trinidadissa ja Tobagossa syntynyttä katurunoutta, jonka päämääränä on saada kadunmiehen ääni kuuluville.

-Poliittisesti tietoinen musiikkisuuntaus on yhdistelmä afrikkalaista rumpubiittiä, socamelodiaa ja kalypsolyriikkaa. Vahvoja vaikutteita rapso on saanut myös pohjoisamerikkalaisen rap-kulttuurin militanttiudesta.

-Rapson taustalla on Trinidadissa ja Tobagossa 1970-luvulla syntynyt Black Power -liike. Rapso-artistien sanoma keskittyy yhä mustien emansipaatioon ja syrjinnän vastustamiseen.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2005