Souad Massi ansaitsee toisen tilaisuuden ja Suomessa sen varmaan myös tarvitsee, vaikka hänen kappaleensa Yemma onnistuikin jo viime vuonna pääsemään YleQ:n soittolistalle. Algerialaissyntyisen mutta muutaman vuoden Ranskassa asuneen laulajan ja lauluntekijän toinen albumi on julkaistu uudelleen, kylkiäisenään dvd-levy, jossa muun muassa kuvataan juuri siinä kuultavien laulujen äänityksiä belgialaisessa studiossa sekä taltioidaan laulajattaren lavakarismaa. Akustisella kitaralla itseään säestävän Souad Massin musiikkia on sanottu syvästi algerialaiseksi, mutta ainakin eurooppalaisen korvissa se kyllä kuulostaa perin erilaiselta kuin valtaosa Algeriasta lähtöisin olevasta musiikista, vaikka jo arabia laulukielenä vie mielleyhtymät muslimimaailmaan. Algerialaisuus onkin näissä sävykkään hienovireisissä balladeissa vain yksi mauste, joista muotoutuvassa tasapainoisessa kokonaisuudessa ud-luutun rinnalla soivat esimerkiksi flamencon ja länsiafrikkalaisen popin kitarat, brasilialaiset lyömäsoittimet, Intiaan viittaavat tabla-rummut sekä Lähi-itää ja Eurooppaa yhdistelevät jouset. Vaikka laulut ammentavat monesta musiikkikulttuurista, ne ovat silti selvästi Souad Massin omia. Sekoitus on kenen tahansa helposti lähestyttävissä mutta ei lainkaan laskelmoidun tuntuisesti. Tutun ja vieraan yhdistelmä puhuttelee yhtä lailla nostalgian kaipuutamme kuin toivoamme, kuten muuan yleisön edustaja dvd:llä kauniisti sanoo.
Music from the Chocolate Lands Putumayo
Suklaa voi tuntua merkilliseltä asialta, jonka ympärille rakentaa teemallinen kokoelma-albumi, mutta tämä kooste on idean hienoisen pinnistetystä luonteesta huolimatta sangen maukas. Esittäjät – muiden muassa Susheela Raman, Ozomatli, Susana Baca ja Chocolate Armenteros – ovat kotoisin seuduilta, joilla joko kaakao kasvaa tai suklaata valmistetaan. Kaikkien musiikeissa traditiot hillitysti modernisoituvat tai sekoittuvat toisiin, ja kokonaisuuden yleissointi on pehmeä, rytmi orgaanisen keinahteleva ja melodisuus korvia hivelevä. Suklaata kuuloaistille. Ja löytöjä uteliaille: esimerkiksi Toto Bona Lokuan kongolais-kamerunilais-martiniquelaista tai Taffetasin sveitsiläis-guineabissaulaista musisointia kuuntelisi erittäin mielellään pitempäänkin kuin yhden laulun verran. Bonuksena kansiteksteissä on tietoa paitsi esiintyjistä, myös kaakaonviljelystä ja suklaan historiasta sekä suklaakakkuresepti.
South Pacific Islands Putumayo
Levyn kannessa totuudenmukaisesti ilmoitetaan, että tämä on harvinainen kokoelma helposti avautuvaa Etelämeren saarten nykymusiikkia, siis poppia oikeastaan. Puhdasta perinnemusiikkia ei tämän kokoelman taiteilijoista esitä kukaan, mutta kaikkien pyrkimyksenä on virvoittaa nykyajan eli eurooppalais-amerikkalaisen kulttuurin heikentämää traditiota. Paradoksaalisesti se usein tapahtuu omaksumalla vaikutteita juuri siitä, mikä omaa kulttuuria nakertaa. Niinpä esimerkiksi Tokelaun, Samoan ja Uuden Seelannin kiintopisteikseen ilmoittavan Te Vaka -yhtyeen musisoinnin rautalankasoundissa on yllättävää tuttuutta, joka lähenee jo huvittavuutta. Yksinkertaista ja hyväntuulista, täydellistä ääniraitaa kuvitelmalle paratiisisaarista – vaikka joidenkin laulujen teksteissä tapaillaan karumpaakin todellisuutta. Elähdyttävimpiä ovat kuitenkin esitykset, joissa ollaan hiukan etäämmällä puhtaasta popista: Matatoa Pääsiäissaarilta ja Whirimako Black Uudesta Seelannista.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005