”Maailman intressit ovat nyt muualla”, sanoo Somaliliiton puheenjohtaja, Abdirizak Hassan Mohamed. Sisällissodan ja epävakaiden yhteiskunnallisten olojen murtamassa maassa tämänkaltaisen luonnonmullistuksen seuraukset ovat kohtalokkaita.

Aasian maanjäristys ja sitä seurannut hyökyaalto vaikuttivat tuhoisasti myös Somaliassa, jossa yli 200 ihmistä kuoli. Pahimmat vauriot kärsittiin Koillis-Somaliassa autonomisessa Puntlandin osavaltiossa.

Vakavimmin vaurioituivat rannikolla sijaitsevat kaupungit ja pikku kylät, kuten Hafun, Bender Beila ja Garacad. Tuhoutunut rantavyöhyke on yhteensä 650 kilometrin pituinen.

Tuholla oli valtaisat haittavaikutukset alueiden pääelinkeinoon kalastukseen, jonka huippukausi oli juuri meneillään. Kyläläiset menettivät aaltojen mukana suuren osan kalastustarvikkeistaan. ”Jopa 20 000 ihmistä on menettänyt kalastusvälineensä ja noin 500 pienvenettä on silpoutunut meren tuhovoimasta”, Puntlandin talousministeri Mohamud Abdirahman kertoo puhelinhaastattelussa.

Kalojen pyynnin loppuminen on vaikeuttanut myös ruuan saantia. Lisäksi tulviva vesi vei mennessään mango-, papaija- ja suolaviljelmät, joista monet kylien asukkaat saivat tulonsa. Samoin menetettiin elintärkeitä kotieläimiä, joiden avulla nälkä pysyi loitolla. Ruoka-apua on tähän mennessä pystytty tarjoamaan vain pienelle osalle väestöä, koska tieto syrjäisten kaupunkien ja kylien tilanteesta ei ole tietoverkkoyhteyksien romahtamisen vuoksi kantautunut Puntlandin viranomaisille asti.

Hafunin saarella, jossa 4 500 ihmistä joutui kodittomaksi tai menetti omaisuuttaan, ruoka-avun saantia on hidastanut muun muassa teiden ja rakennuksien sortuminen. Ruoka-apua on kuitenkin onnistuttu jakamaan jo 17 000 kyläläiselle, koska Hafunista saatiin heti tuhon sattuessa yhteys ulkomaailmaan.

Yhtä onnekkaita eivät ole olleet Eilin kaupungin asukkaat, kertoo Somaliliiton edustaja Mohamed Said. Saidin mukaan hätäapu ei ainakaan vielä ole tavoittanut hänen sukulaisiaan. Hyökyaalto aiheutti kaikissa kylissä vahinkoja myös vesihuoltojärjestelmälle, jonka romuttuminen näkyi kaivojen vesien saastumisena ja sitä kautta puhtaan juomaveden puutteena. Puhdasta vettä saadaan tällä hetkellä ainoastaan avustusjärjestöjen välityksellä ulkomailta. Vesipulasta kärsivät ihmiset ovat alkaneet rakentaa uusia kaivoja ja osa ihmisistä on siirtynyt alueille, joilta puhdasta vettä uskotaan löytyvän, ministeri Abdirahman kertoo.

”Somalia tarvitsisi nyt kipeästi kansainvälisen yhteisön tukea”, Hassan vahvistaa. Tilannetta on pahentanut se, että viime vuosien aikana somalialaiset ovat joutuneet ankarien luonnonolojen koettelemiksi.

”Ensin tuli kuivuus, sitten myrskyisät sateet ja lopulta tämä hyökyaalto”, ministeri Abdirahman mainitsee. Kuivuus näännytti ihmiset ja verotti ruokavarantoja, kun taas kylmyys tappoi tilojen eläimet. Lienevätkö syynä moneen kertaan kariutuneet rauhanneuvottelut – länsimaat näyttävät olevan kyllästyneitä auttamaan Somaliaa.

”Länsimaat ovat unohtaneet Somalian”, Hassan sanoo.

Hassan on myös pettynyt suomalaisiin viranomaisiin ja tiedotusvälineisiin, jotka eivät hänen mukaansa ole kertoneet riittävästi Somalian tilanteesta eivätkä kääntyneet katastrofiasiassa Somaliliiton puoleen.

Puntlandin hallinto suunnittelee paraikaa uuden tutkijajoukon lähettämistä rannikolle. Tehtävänä on selvittää tuhon laajuus sekä lääkintä-, ruoka- ja hygieniatarvikeavun tarve eri alueilla. YK:n avustusjärjestöt kuten FAO ja UN-Habitat ovat lupautuneet osallistumaan jälleenrakennustyöhön mm. veneitä, siltoja, teitä ja taloja korjaamalla. Unicef on jo aloittanut rokotuskampanjan jäykkäkouristusta ja tuhkarokkoa vastaan.

Ministerin mukaan Puntlandissa ei kuitenkaan täysin luoteta järjestöjen toimintaan, koska niiden apu ei aina päädy oikeille, eniten apua tarvitseville ihmisille. Ihmisten täydellinen riippuvuus avustusjärjestöjen tuesta uhkaa suistaa katastrofin runtelemat ihmiset yhä syvempään köyhyyteen. Ministeri perää nyt ihmisten omaa aktiivisuutta avun perillemenon varmistamiseksi. Suorat rahalahjoitukset ovat myös välttämättömiä tilanteen vakauttamiseksi.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005