Lauri Otonkoski (toim.): Ilon ja kivun kääntöpiiri – Afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään WSOy 2004. ISBN 951-0-29029-7.
Kokoelmassa Ilon ja kivun kääntöpiiri on novelleja kolmeltakymmeneltä kirjailijalta kahdestakymmenestä Afrikan maasta. Esipuheessaan kokoelman toimittaja Lauri Otonkoski sanoo valinneensa tekstit laajan kirjon perusteella: mahdollisimman monesta Saharan eteläpuolisen Afrikan maasta, sekä urbaania että maaseutukuvastoa, ja tragiikan vastapainoksi myös huumoria.
Esipuhe nimeää lukuisia Afrikan kirjallisuuden ongelmia työvälineiden puutteesta kustantamojen ja lukutaitoisen yleisön puutteeseen. Keskeisin kysymys on kieli: kirjoittaako koloniaalikielellä vai paikallisella? Tämän kokoelman kaikki novellit on kirjoitettu englanniksi, ranskaksi tai portugaliksi. Niin ikään osa kokoelman kirjailijoista on asunut länsimaissa suurimman osan elämästään, osa taas on Intiasta Afrikkaan muuttaneesta perheestä.
Voi tietenkin kysyä, edustaako tällainen valikoima mainittujen maiden kirjallisuutta ja kieltä. Oli miten oli, kielikysymyksessä eri mieltä olevat kirjailijat ovat kokoelman esipuheen mukaan yhtä mieltä siitä, että ”heidän tehtävänään on ollut paljastaa kolonialismin jäänteitä niiden monista valeasuista huolimatta.” Tätä tehtävää täyttävät vaikuttavasti mm. mosambikilainen Lília Momplé novellissaan Celinan tanssiaiset ja kenialainen Ngugu Wa Thiong novellissa Loiston hetket. Molemmissa keskeisenä teemana on naisen pyrkimykset, toiveet ja mahdollisuudet miesten, valkoisten ja rahan hallitsemassa maailmassa.
Humoristisempia sävyjä tarjoaa angolalainen José Eduardo Agualusan novellissaan Yö jolloin joulupukki pidätettiin. Se on koskettava tarina mustasta albiinosta, jonka toiveura tavaratalon joulupukkina uhkaa päättyä huonosti. Monissa novelleissa kuvataan pakolaisuutta ja sen aiheuttamaa ulkopuolisuutta. Suullista kansanperinteeseen pohjaa puolestaan sudanilaisen Taban Lo Liyongin novelli Nielaisu, jossa pythonkäärme nielee nälkää näkevän vauvan.
Kokoelman viimeiset novellit ovat muutamien ilonpilkahdusten jälkeen kivuliaampia: nigerialaisen Ken Saro-Wiwan kirjenovelli Afrikka rikkoo valonsa kertoo enteellisesti kuolemantuomitun viimeisistä mietteistä. Kokoelma päättyy Ben Okrin Afrikkalainen elegia -runoon (!), jossa laulavat niin kuolema ja kohtalo kuin ystävyys ja toivo.
Tarinoiden elävä kieli sekä moninaiset tunnelmat, paikat ja tapahtumat takaavat lukuelämyksen tottuneimmallekin Afrikan-kävijälle.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005