Sirisian koulun tytöt joutuvat opiskelemaan vanhoista kirjoista.
Kello tulee seitsemän. Kukko kiekuu ja linnut livertävät. Aurinko nousee pienessä Sirisian kunnassa päiväntasaajalla Länsi-Keniassa. Kylän läpi kaartavalla hiekkatiellä on jo kuhinaa. Tytöt kävelevät kouluun, miehet ajavat pyörillä kaivolle tyhjät muovikanisterit kolisten. Kylässä sijaitsee Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön ja kenialaisen Karibuni-järjestön rakentama tyttölukio, joka marraskuussa 2004 voitti Kepan Kumppanuuspalkinnon. Palkinto jaettiin hyvästä kehitysyhteistyöstä.
Vuonna 1988 lähellä sijaitseva lukio sulki ovensa tytöiltä.
”Poikien koulutusta pidettiin tärkeämpänä ja tyttöjen sanottiin häiritsevän”, uuden lukion rehtori Dinah Mukewa hymähtää. Lähin tyttölukio oli seitsemän kilometrin päässä, mikä teki lähiseudun tyttöjen opiskelun mahdottomaksi. He menivät aikaisin naimisiin ja saivat lapsia teini-iässä.
1990-luvun puolivälissä kulttuurivaihdossa kylän terveyskeskuksessa olleet suomalaisopiskelijat halusivat tehdä jotain kylän hyväksi. Kyläläisten kanssa todettiin, että suurin ongelma oli tyttöjen lukion puuttuminen. Yhteistyötä laajennettiin terveysalan opiskelijavaihdosta kehitysyhteistyöhön, ja Karibuni Girls Secondary School avasi ovensa vuonna 1997.
Hankkeeseen yhdistyy monta eri tekijää. Koulun rakentamisen lisäksi kyläläisille on hankittu vettä, terveyskasvatusta on vahvistettu, ja terveydenhuollon koulutusta on kehitetty opiskelija- ja opettajavaihdolla. Keniassa hankkeessa ovat mukana terveys- ja koulutusviranomaiset, paikallinen terveysalan oppilaitos, terveyskeskus, koulut, yhteisö ja Karibuni-järjestön väki. Suomessa verkostossa ovat Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulun yliopisto ja Kempeleen koulut.
Esimerkkikoulu
”Ensimmäisenä vuonna meillä oli kaksi opiskelijaa ja istuimme tuolla puun juurella”, Mukewa näyttää. Seuraavana vuonna valmistui koulurakennus ja lukion ensimmäisen luokan oppilaita otettiin sisään 84.
”Ellei tätä koulua olisi, en olisi päässyt opiskelemaan”, entinen oppilas Valentine Mutaki kertoo. Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hän asuu tätinsä luona, jolla on kuusi omaa lasta huollettavana. ”Ilman koulua olisi tätini varmasti pakottanut minut naimisiin”, Valentine uskoo.
”Koulun ansiosta olen mitä olen. Osaan puhua ja käsitellä ihmisiä. Olen saanut lisää itsetuntoa”, vuonna 2002 päästötodistuksen saanut Lydia Kilisewa sanoo.
Entiset oppilaat katselevat vanhaa kouluaan ihaillen: koulu on kasvanut. Vuonna 1999 valmistui toinen luokkahuonerakennus, sitten laboratoriorakennus, jossa on kotitalousluokka ja fysiikan, kemian ja biologian laboratorio. Nyt koululla on myös kaivo. Viime vuonna otettiin käyttöön generaattori, jonka avulla saadaan illalla valoa luokkahuoneisiin. Tänä vuonna valmistuu asuntola 130 oppilaalle.
”Olen ylpeä saavutuksistamme, sillä aloitimme tyhjästä”, vanhem- painneuvoston puheenjohtaja, herra George säteilee. Koulun tulokset ovat olleet hyviä ja nykyään tyttöjä tulee jopa pääkaupungista. Tänä vuonna oppilaita on yhteensä 440.
Asuntola antaa lukurauhan
Koululla on yöpynyt lähes sata opiskelijaa peruskoulun luokkahuoneissa, mutta nyt valmistuu kunnon asuntola.
”Voisivatpa kaikki tyttöni olla asuntolassa”, toivoo Essinas, jonka neljä tytärtä ovat koulussa. Tällä hetkellä vain yksi on asuntolassa, sillä hänen koulumaksunsa maksetaan suomalaisten avulla. ”Täällä opiskelijoilla on valoa iltaisin ja he saavat aina kunnon ateriat”, hän luettelee.
Asuntola antaa myös lukurauhaa. Kotona tytöt tekevät kaikki kotityöt. He kantavat vedet, hakevat polttopuut ja kokkaavat ruoan. Vapaa-aikaa ei ole ennen pimeän tuloa ja myrskylyhdyn valossa on vaikea lukea läksyjä.
Ongelmana olivat myös pitkät ja vaaralliset kotimatkat.
”Kotimatkalla pojat häiritsevät tyttöjä, ja monet tulivat raskaaksi”, rehtori Mukewa pudistaa päätään. ”Vanhemmat pitävät mieluummin tyttärensä asuntolassa, jossa he ovat turvassa kiusauksilta”, hän kertoo.
”Vuonna 1998 aloittaneista vain vajaa puolet suoritti koulun loppuun”, Mukewa muistaa.
Tuolloin päätettiin suomalaisten avulla aloittaa terveyskasvatus koulussa. Tunneilla tytöt saivat valistusta sukupuolitaudeista, ehkäisystä ja seksuaalisuudesta. Nykyään vain kaksi tyttöä vuodessa jättää luvut kesken, ja koululaisten terveys on parantunut.
Karibuni koko yhteisön koulu
Jos ennen ajateltiin, ettei tyttöjä kannata kouluttaa, ovat asiat nykyään toisin.
”On tärkeää, että tytöt peruskoulun jälkeen saavat lisää tietoa. Näin he pystyvät hankkimaan itselleen paremman elämän ja olemaan hyödyksi yhteisölleen”, herra George vanhempainneuvostosta sanoo. Hänen vanhin tyttärensä valmistui viime vuonna, ja nyt isä toivoo hänen jatkavan sairaanhoito-opintoja. Myös Essinas toivoo tyttäriensä jatkavan yliopistoon.
Valentine Mutaki oli ensimmäisiä koulusta valmistuneita vuonna 2001. Marraskuussa 2004 hän aloitti pedagogiset opintonsa Nairobin yliopistossa.
”Haluan oman uran ja tulot ennen perheen perustamista”, hän kertoo. Hän aikoo opettajaksi ja palata kouluun opettamaan.
”Opiskeluympäristö on niin hyvä, että lähetämme enemmän tyttöjä yliopistoon kuin vanhempi koulu seitsemän kilometrin päässä” Richard Walukano, projektin kenialainen johtaja, sanoo. ”Tuloksemme ovat hyviä, koska täällä tytöillä on aikaa lukea, opettajamme ovat omistautuneita ja rakennukset ja laitteet hyviä”, Mukewa lisää.
Hän uskoo, että tulokset uuden generaattorin ansoista paranevat entisestään. Myös suomalaiset opiskelijat ovat lisänneet opiskelumotivaatiota.
”Tytöt pitävät itseään erikoisina, kun heillä on suomalaisia vierailijoita”, Mukewa kuvailee. ”Suomalaiset nähdään roolimalleina”.
Kylän vanhemmat ovat kustantaneet koulusta 25 prosenttia. Oma osuus on maksettu rahana tai tuotteina.
”Jollakulla on puuta, toinen tuo kiviä tai hiekkaa. Jotkut valmistavat tiiliä”, vanhempainneuvoston George kertoo. Hän pitää hyvänä vanhempien osallistumista.
”Näin he tuntevat koulun omakseen ja ovat ylpeitä siitä”, hän sanoo.
Kumppanuuspalkinto yllätti iloisesti. Herra Walukano pitää kouriintuntuvia tuloksia kaikkein antoisimpana.
”Parannamme ihmisten elämää. Näkee, että jotain tapahtuu, ja ihmiset tuntevat, että se edistää heidän kehitystään”, hän sanoo. ”On myös tärkeää, että hankkeen keskipisteessä ovat tytöt ja äidit, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa. Naiset tulevat olemaan muutoksen väline yhteisössä.” Kumppanuuspalkintorahoilla aiotaan kustantaa Valentinen yliopisto-opiskelu.
Kello seitsemän illalla pimeys laskeutuu nopeasti, ja kohta kylä on aivan hiljainen. Kun sähköä ei ole, eivät hiljaisuutta riko turhat vempeleet, ja pimeyttä valaisee vain muutama myrskylyhty. Ainoastaan koululla surraa generaattori. Tytöt istuvat nenät kirjoissa ja valmistautuvat huomiseen koulupäivään.
Seuraavaksi aidsin kimppuun
Kepan Kumppanuus-palkinnon Karibuni-projektistaan saanut Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö jatkaa yhteistyötään kenialaiskoulun kanssa, vaikka hankkeen loppuseminaari jo pidettiin hiukan palkinnon myöntämisen jälkeen. Säätiön edustaja Pentti Huhtinen kertoo, että seuraavaksi mietitään yhteistyötä aidsin hoitamisessa. Yksi tuottoisa projekti ei vielä takaa jatkuvaa menestystä.
”Ei maailma parannu yhdessä yössä. Suunnitteilla on ollut aids-kotihoitoa, alueella on paljon aidsorpoja. Yhtenä ajatuksena olisi saada aidskonsultti joka kylään”, Huhtinen selvittää.
Huhtisen mukaan hankkeen Kenian-vastuuryhmä on järjestäytynyt omaksi kansalaisjärjestökseen ja jatkaa näin eteenpäin. Ovia Suomeen ei ole suljettu: esimerkiksi Sirisian tyttökoulun apulaisrehtori opiskelee parhaillaan kasvatustieteitä Oulun yliopistossa.
Huhtinen on muutenkin ollut tyytyväinen palkinnon Oulussa ja valtakunnallisesti saamaan kiinnostukseen.
”Yksityisesti on moni soittanut ja kiittänyt.”
Diakonissalaitoksen Säätiön lisäksi mukana hankkeessa ovat olleet mm. Oulun yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu, seurakuntia, kouluja ja sairaaloita.
Karibuni-projektin edustajat kumarsivat itselleen marraskuussa 2000 euron arvoisen Kumppanuuspalkinnon, joka jaettiin stipendeiksi Sirisian tytöille.
”Stipendit jaetaan jatko-opintojen maksamiseksi. Voidakseen opiskella yliopistossa tyttöjen on maksettava rekisteröintimaksu, jotka näillä stipendeillä maksetaan”, Huhtinen kertoo.
Huhtinen arvioi, että Kumppanuuspalkinnolla saadaan turvattua parinkymmenen tytön jatko-opinnot. Ensimmäinen Sirisian kylän ylioppilaista on jo aloittanut korkeakouluopintonsa, ja koulua kehutaan yhdeksi Kenian parhaista.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005
Muut Kumppani-lehden linkit:
Pääkirjoitus: Kriisiapua ja jälleenrakennusta
VOX: Kalle Löövi, avun airut
Sankari: Leila del Carmen Garcia Vega, topakka tohtori
Kolumni: Aggressiivista markkinointia
Tupakka kuuluu naisten arkeen Ugandassa
Kehitysmaiden lapset tupakkayhtiöiden kohteena
Kenialaiset iloisia Kumppanuus-palkinnosta *