Me kaikki kuolemme aikanamme, mutta miten ja milloin se tapahtuu, on jatkuva huolenaiheemme. Pelot eivät kuitenkaan ole sopusoinnussa todellisten riskien kanssa, vaan ne pohjautuvat tunteisiin ja mielikuvitukseen tai vaikkapa tuoreimman uutisen piirtämiin kauhukuviin. Maailmassa kuolee vuosittain vaivaiset kymmenen ihmistä hain hampaisiin, silti se on vaara, jota lähes jokainen pelkää uidessaan meressä.
Oxfordin yliopiston entinen biologian professori John Paling on keksinyt mittausvälineen, joka antaa selkeämmän käsityksen arkielämän vaarojen todellisesta riskistä. Paling sai idean ”Vaarojen Richteriksi” kutsumaansa taulukkoon, kun hän näki tupakoivan naisen pohtimassa vedenpuhdistuslaiteen ostamista.
Skaalassa nollapisteeksi on valittu 1/1 000 000 -todennäköisyys. Tämän alle menevät riskit ovat liian pieniä huolenaiheeksi. Esimerkiksi jos jonkin elintarvikkeen lisäaine voi aiheuttaa syövän yhdelle ihmiselle miljoonasta, se ei ole niin vaarallinen, että terveysviranomaiset kieltäisivät sen. Vyöhykettä -2:n ja -4:n välillä Paling kutsuu nimellä Bobbitt (muistatko uutisen vaimosta, joka leikkasi nukkuvan miehensä peniksen?). Tuolla riskivyöhykkeellä tapahtumat ovat ainutlaatuisia. Salamaniskun uhriksi tai hain hampaisiin joutuminen putoavat molemmat nollan alle, mutta hukkuminen omaan kylpyammeeseen ylittää rajan.
Pelkomme on seurausta siitä, millaiseksi kuvittelemme maailmamme, ja tämä kuva syntyy nykyään vahvasti median kautta. Juuri tässä on rako propagandan käytölle, ja epäilemättä sitä myös käytetään tehokkaasti.
Kustannusyhtiö Tammen kokoushuone oli täynnä toimittajia, kun Jan Peter Paul puhui äskettäin julkaistusta kirjastaan Tiedustelu 2000-luvulla. ”Oliko Alpo Rusin väitetty vakoilijatausta ansa, jonka ulkomaiset vakoiluorganisaatiot virittivät Suomelle testatakseen maamme tiedusteluosaamista?” kysyi Paul. Hän on sitä mieltä, että syyskuun 11. päivän iskut 2001 ja Madridin junapommit vaikuttivat merkittävällä tavalla uusien tiedustelurakenteiden syntymiseen Euroopan unionissa ja että Suomi on pyrkinyt mukaan tähän kovaan ytimeen.
”Onkohan meidät hyväksytty, onko siis Supo läpäissyt testin? Onko meistä hyötyä CIA:lle ja EU:n tiedusteluelimille”, arvokkaasti pukeutuneet ja suhteellisen iäkkäät toimittajat kyselivät lähes lapsellisella innokkuudella. Keskustelu siirtyi pian terrorismiin ja siihen, kuinka sen ennaltaehkäiseminen onkin tällä hetkellä eurooppalaisten tiedustelujärjestöjen päätehtävä.
Mietin, kumpi on naurettavampaa, tämä toteamus vai se, että joukko maamme vakavasti otettavia toimittajia ja itse kirjailija ovat nielaisseet propagandan niin helposti. Terrorismiko olisi uhka Suomelle?
Supon tehtävänä pitäisi olla Suomen ja suomalaisten turvallisuuden ja eheyden suojaaminen. Siitä ei ole kauan, kun tuli ilmi, että CIA oli suoraan painostanut useita suomalaisia yrityksiä lopettamaan tietyt kauppasuhteet ja jopa ajanut yrityksiä konkurssiin. Paul mainitsee itsekin kirjassaan Echelon-salakuunteluverkon, jonka avulla vakoiltiin muun muassa EU:n taloutta.
Professori Palingin ”Vaarojen Richteriä” käyttäen itse CIA on huomattavasti suurempi vaara Suomelle kuin terrorismi, ja jos joku itsemurhapommittaja räjäyttää itsensä seuraavan vuoden aikana jossain päin Suomea, hän on tilastollisesti etnisesti suomalainen kristitty ja netissä chattaileva teini-ikäinen. Muuten terrorismi Suomessa on skaalan Bobbitt-alueella, jos silläkään.
Tiedotustilaisuutta seuraavana päivänä olin vieraana Ylen radiokeskustelussa. Aiheena oli Yhdysvaltain mahdollinen hyökkäys Iraniin. Paikalla olivat myös eräs Helsingin yliopiston dosentti ja ulkopoliittisen instituutin tutkija. ”Bushia on haukuttu paljon, mutta mitkä ovat hänen ansioitaan?” kysyi toimittaja asiantuntijoilta. ”Terrorismin vastainen sota”, vastasivat molemmat.
Mietin, kumpi on ihmeellisempää: se, että maailma odottaa, mihin Yhdysvaltain presidentti seuraavaksi hyökkää ja me puhumme hänen ansioistaan, vai se, että ”asiantuntijamme” pitävät juuri terrorismin vastaista sotaa asiana, joka jää Bushin ansioksi historiaan.
Olen vakuuttunut, että juuri niin sanottu terrorisminvastainen sota tulee olemaan Bushin suurin historiallisen häpeän aiheuttaja. Tämän sodan nimissä on vahingoitettu ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja länsimaista sivistystä enemmän kuin koskaan lähihistoriassa. Sen tulos on ollut pelkkä kaaos ja epätoivo. Uhrit ovat miltei kokonaan siviilejä ja syyttömiä. Terrorismia se on vain lisännyt. Monet valtiot ovat käyttäneet sitä alibina oikeuksien rajoittamiseen ja oppositioiden tukahduttamiseen, vaikka niiden alueella ei juuri olisi ollut terrorismin uhkaa. Propaganda on saanut jopa asiantuntijat sekaisin.
Mutta kuten Mark Twain sanoi aikoinaan: ”On valheita, on emävalheita ja on tilastoja.” Tämä oli Churchillin lempilause. Luulen, että monet muutkin poliitikot pitävät siitä. Ihmiskunnan kaikki päätökset kun perustuvat tunteisiin ja mielikuviin, tilastoja käytetään vain silloin, kun ne vahvistavat mielipiteitämme. Muissa tapauksissa herra Twainin mainitsemat muut vaihtoehdot ovat aina käytettävissä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005