Aika moni on varmaan jo kuullut vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien niin sanottua virallista versiota kyseenalaistavista erilaisista salaliittoteorioista, joiden mukaan Bushin hallinnolla olisi ollut lentokoneiskuista paljon enemmänkin tietoa kuin on annettu ymmärtää. Tai peräti että Bushin hallinto tai osa siitä oli suorastaan itse mukana järjestämässä noita iskuja! (Esimerkiksi pönkittääkseen omaa valtaansa, saadakseen tekosyyn hyökätä Afganistaniin ja Irakiin ja ties mihin muuhun maailmankolkkaan tai lisätäkseen poliisivaltuuksia ja rajoittaakseen vapaata kansalaistoimintaa kotimaassa.)
Ja vaikka Bushin politiikkaan suhtautuisi kuinka kriittisesti, useimpien ihmisten aika luonnollinen ensireaktio on varmaan kuitenkin se, että tuollaisia väitteitähän esittävät vain kiilusilmäisimmät höyrypäät, ja salaliittoteoriat on muutenkin parasta jättää omaan arvoonsa.
Kutakuinkin tuota mieltä olin itsekin ennen kuin luin yhdysvaltalaisen filosofian ja teologian professorin David Ray Griffinin kirjan The New Pearl Harbor: Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11.
Griffinin kirja on hyvin vakuuttava ja hämmentävä. Se lienee ensimmäinen jokseenkin kattava ja lähdekriittinen yhteenveto syyskuun 11. päivän iskujen virallista versiota kyseenalaistavien, lukuisten eri toisistaan riippumattomien tutkijoiden päätelmistä. Griffin ei väitä tietävänsä lopullista totuutta siitä, mitä 11. syyskuuta todella tapahtui, mutta hän onnistuu osoittamaan virallisen version tuon päivän tapahtumista niin monessa kohdassa niin ristiriitaiseksi ja epäuskottavaksi, että jossain vaiheessa minullakin heräsi epäilys, onko kaikki sittenkään mennyt ihan niin kuin meille on kerrottu.
Ehkäpä kaikkein kiusallisimmat kysymykset liittyvät Yhdysvaltojen ilmavalvonnan täydelliseen lamaannukseen, New Yorkin World Trade Centerin vähemmän huomiota saaneen rakennus 7:n romahtamiseen sekä Washingtonin Pentagoniin tehdyn iskun fyysisiin todisteisiin.
Olemme tietysti kaikki nähneet tv:stä, kuinka lentokoneet syöksyivät päin World Trade Centerin pilvenpiirtäjiä, mutta Griffinin kirjan luettuani pidän oikeasti uskottavampana sitä, että nuo tornitalot massiivisine teräsrakenteineen romahtivat pikemminkin räjähteiden avulla kuin lentokoneiden törmäyksiä seuranneiden tulipalojen vuoksi. Reilun sadan metrin päässä ollut WTC-7:nä tunnettu rakennus ainakin luhistui kasaan mystisellä tavalla yhtä kontrolloidusti kuin räjäyttämällä puretut talot purkutyömaalla, vaikkei siihen osunut mitään lentokonetta.
Griffinin esittämien faktojen valossa olisin myös aika valmis uskomaan, että Pentagoniin törmäsi Boeing-koneen sijasta ilmeisesti ohjus. Rakennuksen vauriot olivat sellaiset, ettei törmäysaukkoon parhaallakaan mielikuvituksella olisi mahtunut kokonaista jumbojettiä.
Hurjia väitteitä – ja niitä on paljon enemmänkin. Ihan mielenrauhan kannalta olisi epäilemättä hyvin huojentavaa, jos Griffinin kirjassa esitetyt väitteet kyettäisiin kohta kohdalta kumoamaan ja selittämään jotenkin uskottavasti. Sillä jos edes osa väitteistä pitää paikkaansa, niin mitä kaikkea siitä seuraisikaan?
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005