Cannesin GSM -messut vuonna 2004. Messualueelle johtava punainen matto on vuorattu mainoksilla tyttöbaareista, joihin kännykkään puhuvat, tärkeän näköiset liikemiehet ovat haluttua asiakaskuntaa.

Lomamatka Genevessä 2003 miespuolisen henkilön kanssa. Hän muistelee olleensa kaupungissa viimeksi joidenkin it-alan messujen aikoihin, silloin, kun nousukausi oli kovimmillaan. Hän kertoo yrittäneensä miesporukassa etsiä yökerhoa, joka ei olisi ollut täynnä prostituoituja.

”Ei onnistunut, ei täällä ole normaalia yöelämää”, hän toteaa.

Lähdemme illalla ulos. Ja törmäämme tosi kivaan yöelämään, emmekä tapaa ainuttakaan prostituoitua.

Ei ole salaisuus, että bisnesmieskulttuurin sisäiset sukupuoliroolikäsitykset ovat ongelmallisia. Siellä on miehiä, joilla on rahaa, valtaa ja älyä, mutta sukupuolirakenteeltaan heidän työympäristönsä muistuttaa usein lähinnä Saudi-Arabiaa. Sukupuolet ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa harvoin, ja silloin kun ovat, valta-asetelma on selkeästi määritelty.

Yhdysvalloissa muutamien isojen yrityksien naispuoliset työntekijät ovat nousseet kapinaan. He eivät voi hyväksyä kulttuuria, jossa liikemiehet tekevät itsensä idiooteiksi juhlistamalla onnistumisiaan ja hakemalla ryhmän sisäistä yhteishenkeä kuskaamalla asiakkaita ja muita tärkeitä henkilöitä strippiklubeihin ja muihin vastaaviin paikkoihin, joissa nainen voi toimia objektina miesten keskinäisen viestinnän välillä.

Ajatuksiani viiltelee myös nettisivusto World Sex Guide. Siellä miehet arvioivat naisten seksuaalisia kykyjä varsin inhottavalla tavalla, mutta joukkoon mahtuu myös muunlaisia kertomuksia.

Jotkut miehet käyvät läpi seksikokemustaan prostituoidun kanssa lähes pakkomielteiseen sävyyn. He ovat kuin pikkulapsia, jotka toistavat päivän tapahtumia kerta toisensa jälkeen, ikään kuin varmistaakseen itselleen ja muille, että näin todella tapahtui.

”Minä olen hyvä! Minä osaan!” he tuntuvat karjuvan maailmalle.

Kerran eräs miespuolinen tuttavani avautui minulle kokemuksestaan virolaisen prostituoidun kanssa.

”Olen rakastunut häneen. Emme käyttäneet edes kondomia. Hän oli niin viaton”, mies itki haikea katse silmissään.

Eräs toinenkin tuttavamies kertoi minulle ensimmäisestä ja ainoasta prostituutiokokemuksestaan varsin toisenlaisessa hengessä.

”Tiedätkö mitä? Kun se nainen alkoi hieroa rintojaan ja voihkimaan, minä vain purskahdin nauruun. Se koko tilanne oli niin valheellinen, että en saanut ‘sitä’ edes ylös”, mies kertoi minulle hyväntuulisena.

Aina kun keskustelu siirtyy seksibisnekseen ja prostituutioon, tulee mieleen vetää nyrkkeilyhanskat käteen ja lähteä vetämään turpiin jokaista asiaan osallistunutta miestä.

Yleensä kuitenkin tyydyn pauhaamaan asiasta aviomiehelleni, joka on jo tottunut kantamaan hetkellisesti kaikki miessukupuolen synnit harteillaan ja nyökkäilee minulle hyväksyvän näköisenä.

Sitten jään miettimään, onko kysymys välinpitämättömyydestä, jostain synnynnäisestä pahuudesta? Ovatko nämä miehet sikoja? Vai pitäisikö koettaa jaksaa ymmärtää ja löytää mahdollisesti miehen stereotyyppiseen rooliin rakennetut ”sikamaiseen” käytökseen johtavat rakenteet?

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005