Kansanparantaja Moses Khalakie auttaa aids-potilaita rohtojen avulla.

Johannesburgin lähellä sijaitsevalle Kagison asuma-alueelle, kansanparantaja Moses Khalakien kotiin, virtaa aamusta iltaan vieraita kaikkialta maakunnasta. Toiset tulevat perheryhmissä, toiset yksin.

Khalakie on noudattanut kutsumustaan vuodesta 1967. Hän ei ole mikä tahansa sangoma eli kansanparantaja, sillä hän on makhosi, parantaja, jolla on kyky kommunikoida esi-isien kanssa ja joka neuvoo muita parantajia.

Khalakien osittain temppelinä, osittain vastaanottona toimiva huone sijaitsee hänen kotitalonsa siivessä. Hän aloittaa tapaamisen polttamalla kuivattuja impephon lehtiä, ja talloo sitten tulen sammuksiin vapauttaakseen hennon aromaattisen savun, joka nopeasti täyttää huoneen. Savuverhon läpi hän lausuu loitsun, jonka tarkoitus on kutsua esiin esi-isien henget.

Seuraavaksi hän tyhjentää turkispussin sisällön lattialle. Kiiltävät luun ja sarven palaset, vanhat kolikot ja simpukankuoret leviävät hänen eteensä. Hän alkaa tulkita asetelmaa tehdäkseen diagnoosin potilaansa fyysisestä ja henkisestä kunnosta.

Huoneen hyllyt pursuilevat kuivatuilla kasveilla täytettyjä purkkeja. Purkeissa on perinteisiä rohtoja eli mutia. Eräissä niistä lukee ”aidsiin”.

”Käytämme useita satoja yrttejä ja kuivattuja kasveja”, Khalakie kertoo. ”Monet niistä parantavat hiv- ja aids-potilaiden immuniteettia ja auttavat torjumaan sitkeitä viruksia. Niitä voidaan käyttää länsimaisten lääkkeiden ohella.”

Khalakie kertoo saavansa suurimman osan rohtokasveistaan toimittajilta, jotka tuovat niitä Lesothosta, Swazimaasta, Etelä-Afrikan Vendasta ja Botswanasta. ”Kerään myös itse lähiseudulta sellaisia kasveja, joiden kasvupaikan tunnen ja joiden tiedän tehoavan hoitamiini sairauksiin.”

Ensin testiin

Terveysministeriön mukaan noin joka yhdeksäs Etelä-Afrikan 46 miljoonasta asukkaasta on hiv-positiivinen. Luku on arvio, joka perustuu vuosittaiseen, raskaana oleville naisille tehtävään tutkimukseen. Välitöntä tietoa muiden naisten, miesten, vastasyntyneiden ja lasten tartuntatilanteesta ei ole saatavilla.

”Luokseni tulee usein hiv-tartunnan ensioireista kärsiviä potilaita”, Khalakie kertoo. ”Tunnistan oireet – heikkouden, haavat, turvonneet rauhaset kainaloissa ja kaulassa. Kun epäilen aiheuttajaksi hi-virusta, varmistan, että potilaat menevät klinikalle verikokeeseen tutkituttamaan sairautensa. En kerro heille, että heillä on hiv. Heidän on ensin käytävä testissä ja vasta sitten he voivat tulla luokseni kuulemaan, millaista hoitoa voin heille tarjota. On kuitenkin lähes mahdotonta auttaa potilaita, joiden aids on jo pitkällä.”

Etelä-Afrikassa toimii noin 200 000 kansanparantajaa. Noin 80 prosenttia väestöstä, myös valkoisen vähemmistön edustajia, käy heidän luonaan säännöllisesti.

Afrikkalainen kansanparannus on hyvin kokonaisvaltaista ja huomioi myös ihmisten hyvinvointiin voimakkaasti vaikuttavan, esi-isien henkien olemassaoloon perustuvan mystisen maailman. Länsimaisen lääketieteen ruumiin ja mielen erottelua ei ole, ja aineellinen ja henkinen ulottuvuus vuorovaikuttavat kaikessa. Käyttämällä rohtoja ja pitämällä yhteyttä esi-isiin voi parantaa sairauksia, suojella kotia, tuoda onnea, parantaa itsetuntoa ja välttää vaaroja.

Terveydenhuolto uudistettiin apartheidin loputtua vuonna 1994. Tuolloin Etelä-Afrikka nosti kansanparannuksen virallista asemaa alkamalla säädellä sitä, perustamalla sitä tutkivia laitoksia ja varmistamalla, että parantajana toimivat ovat rekisteröityneet virallisesti.

Apartheidin aikaan kansanparantaminen oli tapana nähdä ”mustien epämääräisenä ja alkukantaisena toimintana”, joka parhaimmillaankin oli vain hyvä turistinähtävyys. Sitä käytetään myös väärin. Tiedotusvälineet kertovat usein värikkäin sanankääntein huijarikansanparantajista, jotka pelottelevat ihmisiä noituudella. Kaupungeissa katukauppiaat käyttävät hyväkseen hiv/aids-epidemian sivutuotteena syntyvää paranoiaa ja mainostavat epämääräisiä aids-hoitoja.

”Jotkut käyttävät väärin perinteitämme, mutta oikein käytettynä kansanparannus saa hyvää aikaan”, Khalakie sanoo.

Kasvisterolit suojaavat

Rekisteröityneitä kansanparantajia saattaa nykyään tavata eri puolilla maata klinikoilla ja sairaaloissa, joissa he ennustavat, neuvovat ja jakavat rohtojaan potilaille. Potilaat saavat myös länsimaista hoitoa. Terveysministeriö ja lääketieteellisen tutkimuksen neuvosto MRC tekevät myös yhteistyötä parantajien kanssa tutkiakseen ja analysoidakseen parantajien käyttämät noin tuhat kasvilajiketta.

Tämä työ on vasta aluillaan, mutta Natalin yliopiston ja MRC:n eteläafrikkalaisia rohtoja tutkivan yksikön julkaisemien tulosten mukaan useilla parantajien käyttämillä kasveilla on ihmisen immuunijärjestelmää parantavia ominaisuuksia.

Tutkimus keskittyy erityisesti sekundaarisiksi metaboliiteiksi kutsuttujen kasvien kemiallisten yhdisteiden tutkimiseen. Sekundaariset metaboliitit suojaavat kasveja kasvinsyöjiltä, hyönteisiltä ja mikrobeilta. Niissä on kasvisteroleja, jotka puolestaan liittyvät kehon T-lymfosyyttien vastustuskykyä säätelevään sekä tulehduksia ja syöpää estävään toimintaan.

MRC:n tuore tutkimus tarkasteli kahta parantajien paljon käyttämää kasvia, umkhakhazia (Prunus africana) ja inkomfea (Hypoxis hemerocallide), ja havaitsi niiden lisäävän T-lymfosyyttien määrää potilailla, joilla on keuhkotuberkuloosi ja hiv. Kansanparantajat käyttävät usein molempia kasveja erilaisten sai-rauksien, kuten kuumeen ja pahanlaatuisten kasvainten, hoitoon.

”Monilla käyttämillämme kasveilla on useita käyttötarkoituksia”, Khalakie kertoo. ”Emme käytä tiettyä kasvia vain yhden sairauden hoitoon. Esimerkiksi umganun juuri, jota käytämme paljon, sekä puhdistaa verta ja parantaa hedelmällisyyttä että hoitaa haavoja, ripulia ja vatsatauteja.”

Umganua (Anacardiaceae lannea) voidaan käyttää joidenkin aidsin aiheuttamien tartuntojen hoitoon. Toinen hyvä esimerkki on mababaza (Ornithogalum longibracteatum). ”Se jauhetaan yleensä tahnaksi, jolla hoidetaan haavoja,” Khalakie kertoo,