Maryam Mursal on taistellut tiensä Somaliasta maailmankuuluksi solistiksi.

Sellaista elämäntarinaa kuin Maryam Mursalilla ei kuule usein, eikä hänen tarinaansa heti välttämättä uskoisikaan todeksi. ”Nähtyäni koirien syövän Mogadishun kaduilla makaavia ruumiita ymmärsin, että on aika lähteä”, perustelee Mursal pakoaan Somaliasta.

Maryam Mursal pakeni viiden oman lapsensa ja yhden orvoksi jääneen lapsen kanssa Mogadishusta Djiboutiin. Pakomatka läpi Kenian ja Etiopian kesti lähes seitsemän kuukautta. Mursal käveli, ratsasti aasilla, liftasi rekka-autoilla ja lahjoi itsensä ja seurueensa pisteestä ja turvapaikasta toiseen.

Useimmat paikat osoittautuivat kuitenkin hänelle ja varsinkin hänen tyttärilleen raiskausten pelossa niin vaarallisiksi, että Mursal jatkoi pakenemista Somaliasta aina Tanskan Djiboutin suurlähetystöön saakka. Sinne hän saapui vuonna 1991.

Kun Mursal oli saanut lastensa kanssa Tanskasta turvapaikan monivaiheisen ja vaarallisen pakomatkan jälkeen, hän tapasi vuonna 1992 sovittaja Søren Kjor Jensenin, joka oli kuullut Mursalin erityislaatuisen laulu-äänen radio-ohjelmassa Somaliassa vuonna 1986. Jensen oli ollut niin haltioissaan kuulemastaan, että nauhoitti ohjelman ja muisti Mursalin äänen vielä kuullessaan tämän laulavan kuusi vuotta myöhemmin somalien asuttamalla pakolaisleirillä Tanskassa.

”Siellä laulaessani elin historiaani uudestaan ja muistin, mikä ja mistä olen”, on Mursal jälkeenpäin muistellut.

Hallitus levitti huhuja

Jensen saattoi hyvinkin kuulla radiosta juuri Mursalin vuonna 1986 laulaman Ulimada-laulun (The Professors), joka on kannanotto Somalian diktatuuria, silloista presidenttiä Mohammed Siad Barrea ja tämän somalialaisiin kohdistamaa väkivaltaa ja sortoa vastaan. Tämän presidenttiä kritisoineen laulun takia Mursal sai kahden vuoden esiintymiskiellon Somaliassa ja joutui etsimään toimeentuloa muualta kuin esiintymisestä. Hän oli esiintynyt ammatikseen jo 16-vuotiaana.

Mursal ryhtyi ajamaan taksia ja oli ensimmäinen naispuolinen taksinkuljettaja Somaliassa. Mursal oli jo nuorena tyttönä tottunut toimimaan ja tekemään työtä poikien tavoin, sillä kaikki Mursalin sisarukset olivat tyttöjä, ja lasten odotettiin auttavan vanhempiaan toimeentulon hankkimisessa.

Mursal ei ole ainoastaan ensimmäinen Somaliassa jazzia laulanut, taksia ja kuorma-autoa ajanut nainen, vaan hän on myös ensimmäinen kansainvälisille markkinoille levyttänyt somalialainen nainen. Ulimada-laulun vuoksi Mursal pidätettiin ja häntä kuulusteltiin. Hän vältti vankilan vain täpärästi. Barren hallitus levitti Mursalista perättömiä huhuja, mutta kansan suosikin hyllyttäminen ja solvaaminen sai aikaan poliittistakin vastustusta, jonka vuoksi presidentti joutui taipumaan.

Ylpeä ja peräänantamaton Mursal sai presidentiltä hyvitykseksi talon, mutta vaati presidenttiä sen lisäksi kertomaan koko maailmalle, että Mursalin tekemästä seksityöstä levitetyt huhut olivat perättömiä. Mursal vakuuttaa vastauksellaan kysyttäessä, uskoivatko ihmiset levitettyjä huhuja.

”Eivät tietenkään. Ihmiset tiesivät, etteivät huhut pitäneet paikkaansa. Se on täysin uskontomme vastaista ja olin naimisissa ja kymmenen lapsen äiti.”

Vastuu vääryyksistä

Maryam Mursalia kuullaan Helsingissä toukokuun lopulla Maailma kylässä -tapahtumassa.

Mursalin pääseminen levyttämään Peter Gabrielin Real World -levymerkille on sekin vaikuttava saavutus, varsinkin yhden esiintymisen perusteella. Real World -levy-yhtiön edustaja näki Mursalin esiintyvän Readingin festivaalilla Isossa-Britanniassa 1994 ja kiinnitti hänet oitis laulamaan kahdella levyllä.

Mursal on yhdistellyt bluesia ja soulia ja säveltänyt somalijazzia. Hän on levyttänyt Real Worldille muun muassa enimmäkseen somalialaisista koostuvan Waaberi-yhtyeen kanssa vuonna 1997 New dawn -levyn. Onpa itse Peter Gabrielkin käynyt laulamassa taustoja rouvan somalialaisjuurilla vahvasti latautuneella, Mursalin omia kokemuksia ja pakomatkaa runsaasti ilmentävällä julkaistulla The Journey -sooloalbumilla (1998).

Kuten somalialainen musiikki yleensä, sekä Waaberi-yhtyeen että Mursalin omissa nimissään tekemä musiikki on loistava sekoitus afrikkalaista ja arabialaista musiikkia, säveliä ja kieliä. Mursal ottaa kantaa Somalian tilanteeseen ja pyrkii parantamaan somalialaisten oloja laulujensa avulla. Hän on todennut elävänsä muunkin kuin musiikin ja itsensä vuoksi. Mursalin mukaan ”meillä taiteilijoilla on vastuu yhteiskunnissamme tapahtuvista vääryyksistä ja meidän tulee puolustaa kansaamme”.

Arabialaiset ja somalialaiset vaikutteet ovat vahvasti läsnä esimerkiksi laulussa Somali Udiida Ceb. Laulu on käännetty englanniksi ”Somalia, don’t shame yourself”. Vaikka Mursal asuu nykyään Isossa-Britanniassa ja hänen vahva sekä ainutlaatuinen laulunsa ja musiikkinsa on tehnyt hänet tervetulleeksi ympäri maailmaa Eurooppaa ja Lähi-itää myöten, Mursal on todennut vielä palaavansa kotimaahansa – ehkä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, mutta joskus kuitenkin.

Maryam Mursal Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä 29.5.2005

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005