Kesälehden teemaksi päätettiin jo kauan sitten rakkaus. Toimituksen ulkopuolelta kuului kommentteja siitä, miksi vakavasti otettava kehitysmaajournalismiin keskittyvä lehti valitsee niin kevyen ja pinnallisen aiheen. Itse en kyllä sanoisi rakkautta kevyeksi sen paremmin kuin pinnalliseksikaan.

Rakkautta on kaikkialla ja kaikissa kulttuureissa. Rakkaus, tai sen puute, koskettaa kaikkia. Aina rakkaus ei kuitenkaan suju kitkatta. Kansainvälisissä liitoissa parisuhdeongelmia saattaa kärjistää kahden eri kulttuurin ja kielen yhdistäminen. Tässä Kumppanissa avioliittoneuvoja ja pastori Orlando Molina kertoo, miten kansainvälisyys otetaan huomioon parisuhdeneuvonnassa.

Järjestetyt avioliitot ja moniavioisuus ovat yhä arkipäivää monissa maissa. Kovin paljon niissä suhteissa ei tunnu rakkaudella olevan tilaa. Lehdessä pohditaan senegalilaista, turkkilaista ja indonesialaista moniavioisuutta.

Rakkaudesta on kirjoitettu myös lukematon määrä runoja. Tamperelaisen työhuoneeni seinällä on niistä yksi, ystäväni Niina Hakalahden runo Rakastavaiset.

Vaikka rakastavaiset yrittävät
kätkeytyä ihmisjoukkoon,
he paljastuvat.
Rakastavaisten ympärille
ilmestyy näkymättömiä
karhuja, ahmoja ja jäniksiä,
jotka huokailevat,
hierovat käpäliään
ja lämmittelevät tulen ääressä.

Rakastavaisten kannattaa pitää aina nuo karhut, ahmat ja jänikset luonaan ja rakastaa toisiaan loputtomuuden tuolle puolen. Rakkaus tekee ihmisen onnelliseksi ja tässä maailmassa onni on niin niukka luonnonvara, että senkin takia kannattaa rakastaa.

Mutta ennen kaikkea kannattaa rakastaa siksi, että rakkaan kanssa elämän arkipäivän aamut on helpompi kestää. Kun pahan päivän kohdalla voi luottaa siihen, että viereltä löytyy maailman tärkein ihminen tai rakas ystävä, ei niin suurta pahaa olekaan, ettekö se sulaisi kuin jää kuumien käsien välissä. Tästä minulla on parinkymmenen vuoden kokemus.

Antoisia lukuhetkiä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005