Asha Miró: Gangesin tytär.
Like 2005. ISBN 952-471-509-0.
Asha Miró (s. 1967) adoptoitiin noin seitsemänvuotiaana intialaisesta orpokodista Barcelonaan Espanjaan. Gangesin tytär sisältää kaksi kertomusta Mirón matkoista Intiaan etsimään juuriaan. Mirón tarinan voi lukea täältä.
Miró kirjoittaa tunteisiin vetoavasti. Orpokodissa asuva Asha toivoo saavansa vanhemmat ja pyytää säännöllisesti nunnia etsimään hänelle sellaiset. Miró antaa itsestään kuvan poikkeuksellisen määrätietoisena lapsena. Orponakin hän on rakastettu, nunnien lempilapsi. Rakkaudesta kertovat myös otteet Mirón adoptioäidin päiväkirjasta.
Kun Miró palaa aikuisena etsimään intialaisia juuriaan, teoksen teemaksi nousee opitun kulttuurin voimakkuus. Vaikka Asha Miró näyttää intialaiselta, hän on espanjalainen. Kuvaava on kohtaus, jossa Asha koettaa selvittää intialaisilta tuttaviltaan, mihin kastiin hän kuuluu. Vastauksena on naurunremakka: Eihän Miró voi kuulua mihinkään kastiin, sillä hän on espanjalainen! ”Sinä et kävele kuten intialaiset naiset, et elehdi, liiku tai katso ympärillesi kuten me. Meille olet yksi eurooppalainen muiden joukossa ja sen takia sinun on turha huolehtia siitä, mihin kastiin kuulut.”
Eräällä tavalla Gangesin tytär kertoo sekä ihmisten välisestä tasa-arvosta että epätasa-arvosta. Ashan ja hänen Intiassa asuvan biologisen täyssisarensa väliset erot eivät voisi olla suuremmat. Muutamaa vuotta Ashaa vanhempi sisar on neljän lapsen äiti ja kahden isoäiti, lukutaidoton, eikä tiedä edes tarkkaa ikäänsä. Asha taas on vauras lännen asukki, jonka elämästä parhaillaan tehdään dokumenttia. Ihmiskunnan maallisen onnen epätasainen jakautuminen tulee hyvin selvästi esille. Toisaalta Ashan tarinaan kätkeytyy tasa-arvon ajatus. Lopulta kasvuympäristö määrää kohtalomme, ketään ei ole biologisesti tuomittu köyhyyteen.
Miró kertoo liikuttavan tarinan rakkaudesta ja juurista. Vaikka kertojan vilpittömyyttä ei voi epäillä, jälkimmäisen matkan dokumenttiryhmän läsnäolo on koko ajan vaarassa muuttaa Mirón koskettavan tarinan tositelevisioshowksi. Vika tosin voi olla tunneviihteeseen tottuneessa lukijassakin.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005