Beatrice Alamanni de Carrillo (3. oikealta) on El Salvadorin ensimmäinen ihmisoikeusasiamies.

El Salvadorin ihmisoikeusasiamies, tohtori Beatrice Alamanni de Carrillo on syystäkin huolissaan maansa ihmisoikeustilanteesta.

”Ihmisoikeusloukkaukset El Salvadorissa ovat taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ja niiden määrä työelämässä on kasvanut. Köyhyys on kasvanut ja pääoma kasaantunut kansainvälisiin yrityksiin maanomistuksen sijaan. Maastamuutto Yhdysvaltoihin on lisääntynyt, kuten myös rikollisuus, jolle poliisi ei voi mitään. Oikeusjärjestelmää vaivaa laaja korruptio. Vankiloissa toiminta on ihmisoikeuksien vastaista: niissä saattaa olla 15 000 vankia, vaikka tilaa olisi vain kuudelletuhannelle. Vapaata tiedonvälitystä ei ole, mikä on iso ongelma.”

El Salvadorin ihmisoikeustoimisto perustettiin, kun rauha oli solmittu vuonna 1992 kaksitoista vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen. Parlamentti valitsi Carrillon ja kaksi apulaisoikeusasiamiestä vuonna 2001. He ovat muun muassa koonneet tietoja ja raportteja sisällissodan aikaisista joukkomurhista ja muista murhista, kuten arkkipiispa Oscar Romeron surmasta.

Carrillo on saanut paljon uhkauksia työnsä takia. Vierailupäivämme sanomalehdessä kerrottiin salamurhasuunnitelmista häntä vastaan. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että hän oli edeltävänä päivänä esitellyt parlamentissa viranomaisten laiminlyöntejä ja väärinkäytöksiä, jotka liittyivät erään Yhdysvaltain kansalaisuuden saaneen ammattiyhdistysjohtajan murhaan.

Toinen apulaisoikeusmiehistä kertoi El Salvadorin nuorisojengien tilanteesta. Maassa toimii niin sanottuja marajengejä. Vuonna 2003 säädettiin jengien vastainen laki ja toteutettiin operaatiota nimeltään ”Kovalla kädellä”. Operaatioiden taustalla oli ajatus, että rikollisuuden syy piilee nuorisojengeissä.

Laki ja operaatio olivat kuitenkin perustuslain vastaisia. Suurten operaatioiden toteuttaminen onkin apulaisoikeusasiamiehen mielestä pelkkää poliittista farssia. Vuonna 2003 pidätettiin 7 000 nuorta, joista vain viisi prosenttia sai oikeuskäsittelyn ja muut vapautettiin.

Ihmisoikeustoimisto sai viime vuonna aikaan sen, että jengien vastainen laki kumottiin perustuslain ja YK:n lasten oikeuksien vastaisena. Nyt ongelmana on operaatio ”Hirveän kovalla kädellä”, jota johtaa presidentti Tony Saca. Rikollisuus on kuitenkin lisääntynyt, mikä osoittaa, ettei hallituksen analyysi rikollisuuden syistä ole oikea.

Marajengeissä mafiakuri

Lasten ja nuorten ongelmia ovat myös aliravitsemus ja koulutusmahdollisuuksien puute. Viime vuonna 160 000 lasta ja nuorta ei mahtunut kouluihin. Viisitoistavuotiaille ja vanhemmille on jouduttu ostamaan palveluja yksityiskouluista, jotta ikäluokka saataisiin kouluun. Koulujen puute aiheuttaa syrjäytymistä, ja nuoret ovat usein jengien uhreina.

Italialaissyntyinen Carrillo sanoo marajengien muistuttavan mafiaa: hiljainen solidaarisuus ja taisteleminen muita vastaan yhdistää heidät. Jengistä lähteminen on vaikeaa.

Ihmisoikeustoimistolla on jokaisessa maakunnassa paikallistoimisto, jossa ihmiset käyvät kertomassa kokemistaan vääryyksistä. Ihmisoikeustoimisto on yleensä viimeinen taho, joka voi heitä auttaa. Koko toiminnan budjetti on kolme miljoonaa dollaria, jolla maksetaan 400 työntekijän palkat ja 14 toimiston vuokrat. Rahaa ei juuri riitä esimerkiksi julkaisuihin. Niinpä Carrillo käy paljon tapaamassa ihmisiä henkilökohtaisesti.

Viime vuonna parlamentti valitsi Carrillon ihmisoikeusasiamieheksi uudelle kaudelle. Hän on siten Väli-Amerikan ensimmäinen ihmisoikeusasiamies, joka on valittu uudelleen. Valintaa edelsi adressi, jonka allekirjoitti 60 000 kansalaista.

El Salvadorin ihmisoikeusasiamies on toiminnassaan itsenäinen, riippumaton ja koskematon. Hän ottaa vastaan tietoja ja hänellä on oikeus avata mikä hyvänsä oikeustapaus ja ryhtyä tutkimaan sitä. Carrillo tutkii myös julkisten viranomaisten ja ministeriöiden toimia. Hänen mukaansa valtio ei silti tottele häntä.

”Jos moittii poliisia, voi saada uhkauksia, eikä poliisi toimi niin kuin pitäisi.”

Ihmisoikeusasiamiehen raportit lähetetään YK:n ihmisoikeuskomissiolle, Amnesty Internationaliin ja Amerikan ihmisoikeusjärjestöille. Eri tahot seuraavat asioita ja tekevät niistä julkisia.

”Raportit voivat aiheuttaa hankaluuksia El Salvadorin instituutioille. Ehkä olenkin hengissä siksi, että minulla on vahva kansainvälinen tuki ja verkosto. Ja luterilainen kirkko rakastaa minua”, hymyilee Carrillo.

Myös osa katolisesta kirkosta, ammattiyhdistykset ja kansalaisjärjestöt tukevat ihmisoikeusasiamiehen työtä.

”Saan Jumalalta voiman työhöni ja kutsumus auttaa Salvadorin kansaa kantaa minua. Vaikka olen kotoisin Italiasta, minulla on etuoikeus palvella tätä kansaa. Olen valmis vaikka kuolemaan sen puolesta.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005