Ghanalainen Agora-ryhmä on jo yli 10 vuoden ajan tehnyt uraauurtavaa työtä.

”Taiteet kärsivät joka puolella!” lataa Ghanan kansallisteatterin johtaja Komla Amoaku.

”Tieteiden jälkeen taiteiden kehittäminen on kalleinta.”

Länsiafrikkalainen teatterinjohtaja kuvaa maailmanlaajuista ilmiötä. Köyhissä maissa taiteen kehno asema näkyy kuitenkin selvimmin.

Useimmissa kehitysmaissa kulttuuritoimintaa pidetään hyvänä pr:nä, mutta siihen ei olla valmiita sijoittamaan. Etelän valtioiden kirstut tyhjenevät jo hyvän matkaa ennen budjetin kulttuurimomenttia pelkästään köyhyydestä aiheutuvien kulujen peittämiseen. Taidekentän ongelmat eivät kosketa tavallista kehitysmaalaista.

”Afrikassa tanssia pidetään osana arkipäivää eikä ammattina ollenkaan”, kuvaa tilannetta Ghanan tanssimaailman kärkinimiin kuuluva Francis Nii-Yartey.

”Kylissä siitä saa nauttia ilmaiseksi, miksi kenenkään siis pitäisi tehdä siitä ammattia ja pyytää siitä rahaa?!”

Taide tarvitsee kansainvälisyyttä

Afrikkalainen taide on perinteisesti monipuolista. Ghanassa perinne velvoittaa: ensimmäinen presidentti Kwame Nkrumah oli suuri taiteen rakastaja ja pyrki edistämään taiteen asemaa. Ghanan yliopistossa on tarjottu esittävien taiteiden opetusta aina 1960-luvulta saakka.

Nyt tekijät ovat kuitenkin huolissaan kulttuurikentän kyvystä uudistua.

Ghanassa on taiteiden harrastajia joka pitäjässä, mutta 20 miljoonan asukkaan maasta löytyy vain kaksi ammattiteatteria, joiden henkilökunta on kouluttautunut alalle. Tanssiteattereita on saman verran.

Valtiollisten rahojen ollessa niukat kansainvälisen tuen merkitys kasvaa. Projektiluonteisuudestaan huolimatta kansainvälisten kumppaneiden löytyminen turvaa useimmiten myös ryhmien perustoiminnan jatkumisen.

Ghanassa etelän ja pohjoisen välisiä kulttuuriyhteistyöhankkeita tehdään monella tasolla. Yksittäiset ihmiset ja pienet yhteisöt ovat onnistuneet luomaan kestäviä suhteita yleensä kahdenvälisten hankkeiden kautta. Taidelaitoksilla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet löytää kumppaneita.

Pohjoisen tekemät panostukset tulevat yleensä lähetystöjen ja kulttuurikeskusten budjeteista. Tärkeää on myös koulutuslaitosten kanssa tehtävä yhteistyö. Yllättäen tekijöiden keskuudessa rahoituksen määrään ollaan varovaisen tyytyväisiä. Kulttuuri-yhteistyön laatua arvostetaan määrää enemmän.

Kansainvälisen rahan kanssa on kuitenkin hyvä olla varovainen. Itsestäänselvyytenä pidetään, että kumppanien vaatimuksista pitää olla selvillä ja noudattaa niitä kuuliaisesti. Mitä useampien tahojen kautta tukea saadaan, sitä varmempaa toiminnan jatkuminen on. Yhden tukijan varaan ei kannata laskea.

”Kun molemmat osapuolet- hyötyvät hankkeesta samanarvoisesti, sen toteuttaminen on turvallista. Jos kiinnostus on henkilökohtaista, se ei ole aina pysyvää”, Selete Nyomi sanoo.

Agoro-tanssi- ja musiikkiryhmän Cape Coastiin 1993 perustanut Nyomi puhuu kokemuksesta.

Agoron uraauurtava kansainvälinen ja paikallinen toiminta sai useita vuosia tukea tanska- laiselta kehitysyhteistyöjärjestöltä DANIDA:lta. Lähettilään vaihtuessa vuosiksi suunniteltu tuki lakkautettiin yllättäen. Nyomi tunsi jääneensä heitteille ryhmänsä kanssa.

”Kansainvälisen yhteistyön ei pitäisi olla sellaista”, Nyomi sanoo loukkaantuneena.

”Vaikkei olisikaan resursseja, pitää edes kiinnostuksen kumppania kohtaan säilyä. Jos ei ymmärrä tätä, päätyy vain satuttamaan ja haavoittamaan siellä, mihin apu oli tarkoitettu.”

Afrikkalainen taiteilija myös kasvattaja

Kansainvälisyys vaatii kansainvälisyyttä. Yhteistyössä onnistuneet ovat poikkeuksetta vierailleet tai asuneet ulkomailla.

”Toisten kulttuurien tutkiminen, käyttäytymisen ja taiteiden seuraaminen valaisee kaiken kansojen luonteesta”, Nii-Yartey määrittelee.

Kansainvälinen kulttuuriyhteistyö nähdäänkin mahdollisuutena kasvattaa. Omaan yhteisöön pyritään vaikuttamaan siinä kuin muihinkin kansoihin.

”Vihan perustana on se, etteivät ihmiset tunne – eivätkä välitä tuntea – toisiaan. Silloin luodaan mielikuvia epäolennaisten asioiden perusteella”, Amoa-ku kertoo.

Kaksikymmentäkolme vuotta Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat opettaneet ymmärtämään vihan taustoja.

”Yritän aina kannustaa ihmisiä ylittämään vihan ja epäilykset. Se motivoi tähän työhön.”

Kansainvälinen kokemus antaa uusia vaikutteita myös ammatillisesti.

”Kun kaksi eri taustoista tulevaa yksilöä tanssii yhdessä, tanssista tulee rikkaampaa, mutta myös yksilöt oppivat”, Nii-Yartey kuvaa.

Vaatimuksena ammattitaito

Kaikki tekijät korostavat koulutuksen merkitystä yhteistyön onnistumisessa. Ammatillisuus vakuuttaa vastapuolen hankkeen toteuttamiseen vaadittavista kyvyistä.

”Tarvitsemme koulutusta, joka on edistyksellistä ja jota voi soveltaa. Emme ole vielä päässeet niin pitkälle”, Nii-Yartey kertoo.

Hänen mukaansa taiteen koulutuksessa on vaje jo ennen yliopistotasoa.

”Peruskouluissa ei opeteta taiteita. Yliopistoihin menevillä opiskelijoilla ei yleensä ole mitään taideopintoja takanaan.”

Epäkohdan korjatakseen hän perusti vuonna 1998 taiteen perusopetusta antavan Noyam-ryhmän. Kouluaineiden, kuten matematiikan ja yhteiskuntaopin lisäksi ryhmässä opiskellaan tanssia ja musiikkia. Oppilaille maksetaan pientä kuukausirahaa, joka usein menee suoraan köyhien perheiden toimeentuloon.

Nykyään Noyam-ryhmä on tuttu vieras eurooppalaisilla festivaaleilla. Projektin onnistumisesta ovat kaikki taiteen kentällä yhtä mieltä.

”Kaikki edistys, mitä kentällä tapahtuu, lähtee yksilöistä. Nii-Yartey innostaa muitakin saavutuksillaan”, Nyomi kehuu kollegaansa.

Ongelmia nähdään paljon myös omalla takapihalla. ”Taiteilijat eivät tee keskenään yhteistyötä Ghanassa. Ilmassa on aivan liikaa nurkkakuntaisuutta ja itsekkyyttä”, Amoaku suomii taiteilijoita.

Taidetta, kuten myös kansainvälistä yhteistyötä, tehdään ilman suurempia linjauksia siitä, mihin ollaan menossa. Taustalta puuttuu rakenne, johon eri tekijät ja tekeminen voitaisiin sijoittaa. Valtiolta odotetaan pitkäjänteistä kulttuuripolitiikkaa, joka auttaisi tekijöitä kehittämään alaa.

”Meidän täytyy olla tietoisia, mikä on hyväksi ja tarpeellista meille itsellemme”, Nii-Yartey sanoo kehottaen itsetutkiskeluun.

Kansainväliseen yhteistyöhön toivotaankin uusia tuulia – ja oikeaa asennetta.

”Meidän täytyy osoittaa sitoutumisemme parantamalla asennettamme. Asenne ja visio ja tieto ovat tärkeimpiä. Ne tuovat mukanaan muut maagiset asiat, olkoon ne sitten poliittista tahtoa tai rahaa.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005