Joka vuosi kymmenettuhannet afrikkalaiset yrittävät päästä Gibraltarin salmen yli Eurooppaan. Valtaosa heistä on taloudellisia pakolaisia, joiden on perille päästäkseen pakko turvautua salakuljettajien tarjoamiin kalliisiin ja vaarallisiin kuljetuksiin.

Kukaan ei pysty varmuudella sanomaan, kuinka moni näistä salakuljettajien pienissä, täyteen ahdetuissa veneissä matkaan lähteneistä on menettänyt henkensä tällä lyhyellä merimatkalla. Marokkolaisen siirtolaisjärjestön Atiman esittämän arvion mukaan yli 4 000 ihmistä on hukkunut Espanjan rannikon ulkopuolella viiden viime vuoden aikana.

Tavarat ja pääomat ovat talouden globalisaation edetessä alkaneet liikkua vapaasti yli rajojen, mutta samalla köyhien maiden kansalaisten pääsy rikkaisiin maihin on tehty vaikeammaksi kuin koskaan aikaisemmin.

Mafia auttaa köyhiä pakenijoita

Afrikan horisontista tarkasteltuna köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen kansalaisten matkustusoikeuksien epätasa-arvoon avautuu paljastava näkökulma.

Matka nopeakulkuisilla laivoilla Marokon pohjoisosassa sijaitsevasta Tangerista Espanjan eteläkärjessä sijaitsevaan Tarifaan taittuu vajaassa tunnissa. Rikkaiden maiden passilla matkustavat voivat koska tahansa ylittää Afrikan mantereen ja Euroopan erottavan Gibraltarin salmen näillä turvallisilla aluksilla.

Köyhyyttä ja sortoa pakenevat afrikkalaiset eivät voi käyttää tätä parinkymmenen euron hintaista mannertenvälistä pikayhteyttä, vaan joutuvat ostamaan kuljetuksen salakuljettajilta noin tuhannen euron hintaan ja lähtemään matkaan kirjaimellisesti henkensä kaupalla.

EU-maat ovat 1990-luvun alusta lähtien tiukentaneet köyhistä maasta matkustaviin sovellettavia vaatimuksia ja tehostaneet yhteisten ulkorajojen valvontaa. Lisääntynyt valvonta ei kuitenkaan ole pystynyt pysäyttämään muuttoliikettä kohti Eurooppaa.

Uutiset Eurooppaan laittomasti pyrkivien siirtolaisten kuolemiin johtaneista onnettomuuksista ovatkin vähitellen muuttuneet osaksi arkipäivän rutiinia.

EU-maiden poliitikot ja valtamedia pitävät katteettomilla lupauksilla afrikkalaisia Eurooppaan houkuttelevia salakuljetusmafioita pääsyyllisinä niiden rannoilla esitettäviin kärsimysnäytelmiin.

”On totta, että ihmisten salakuljetus on mafioiden käsissä, mutta mafia ei saa ihmisiä lähtemään kotiseuduiltaan, vaan köyhyys ja sorto”, toteaa espanjalainen journalisti Helena Maleno. Hän on työskennellyt jo monen vuoden ajan Marokossa Saharan eteläpuolisista maista tulevien siirtolaisten avustusjärjestöissä.

Malenon mielestä EU:n tiukentunut siirtolaispolitiikka on luonut mafialle tuottoisat markkinat tekemällä köyhien maiden ihmisten laillisen maahan pääsyn lähes mahdottomaksi.

”Tehostetulla rajojen valvonnalla ei pystytä vähentämään siirtolaisten määrää, mutta laittomasti Eurooppaan pyrkivien matkan vaaroja se kasvattaa. Sen takia entistä useampi kuolee”, Maleno arvioi.

”Muuttoliike on luonnollista kehitystä”

Unicefin projektivirkailijana työskentelevä Mohamed Serifi Villar jakaa Malenon näkemyksen EU:n tiukentuneen siirtolaispolitiikan tuloksista.

”Mitkään muurit eivät pysty kokonaan estämään kolmannen maailman ihmisiä tulemasta Eurooppaan, sillä ihmisten halu parantaa elinolosuhteitaan on voimakkaampi kuin hallituksen keinot estää ihmisiä muuttamasta”, Villa sanoo.

Hän pitää ihmisten muuttoliikettä luonnollisena kehityksenä, eikä sen tielle ei hänen mielestään pitäisi pystyttää tarpeettomia esteitä.

”Ihmiset ovat kautta aikojen muuttaneet paremman elämän toivossa. On turha kuvitella, että tätä olisi mahdollista estää globalisaation aikakaudella, jolloin kuvat länsimaiden yltäkylläisestä elämästä leviävät maailman kaukaisimpiinkin kolkkiin uuden viestintäteknologian ansiosta”, Villa pohdiskelee.

Hänen mielestään EU-maiden torjuva suhtautuminen maahanmuuttoon on kaiken lisäksi myös niiden omien etujen vastaista.

”Useimmissa EU-maissa syntyvyys on alhainen, ja väestö vanhenee nopeasti. Epäedullisen ikärakenteen johdosta EU:n on taloudellisen kehityksensä turvaamiseksi ennen pitkää pakko tuoda työvoimaa sen rajojen ulkopuolelta”, Villa sanoo.

Enemmistö Espanjaan saapuvista on köyhiä marokkolaisia, mutta tätä reittiä käyttävät paljon myös Saharan eteläpuolisista maista Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset. Espanjan rajavalvonnan tiukasta seulasta läpi päässeet jatkavat heti maihin päästyään matkaansa suuriin kaupunkeihin tai maatalousalueiden hedelmäviljelmille työnhakuun.

Ne maahan pyrkijät, joiden matkanteon merivartiosto katkaisee, otetaan ensiksi Punaisen Ristin hoiviin.

”Meidän paikalle saapumisemme rauhoittaa yleensä Espanjan rannikkovartioston pysäyttämät pakolaiset, sillä he odottavat saavansa Punaiselta Ristiltä ihmisarvoisen kohtelun. Meidän tehtävämme on antaa heille ensiapu ja tarkistaa heidän terveydentilansa. Sen lisäksi he saavat meiltä ruokaa ja vaatteita”, sanoo Espanjan Punaisen Ristin Barbaten-osaston johtaja Manuel Fenix Cornelia.

Ei oikeuksia yhteiskunnassa

Merivartioston pysäyttämät maahanpyrkijät viedään poliisin kuulusteltaviksi heti, kun heidän terveydentilansa sallii sen. Poliisin ensimmäisenä tehtävänä on selvittää pidätettyjen kansalaisuus. Espanjalla on palautussopimus muun muassa Marokon, Senegalin ja Nigerian kanssa. Näiden maiden kansalaisten palautus aloitetaan heti.

”Niitä rajoilla kiinni joutuneita, joiden alkuperämaata ei pystytä selvittämään tai joiden kanssa Espanjalla ei ole luovutussopimusta, ei voida karkottaa minnekään, vaan heidät päästetään tutkinnan jälkeen vapaaksi. Samalla he saavat käteensä paperin, jossa lukee, että heidän on poistuttava maasta 21 vuorokauden kuluessa. Sen jälkeen he katoavat jäljettömiin”, Cornelia kertoo.

Kaikki laittomat maahanmuuttajat, joita ei heitetä heti maasta ulos, ovat saavuttaneet ensimmäisen tärkeän tavoitteensa. He ovat päässeet Eurooppaan, ja tästä eteenpäin maasta karkottamisen vaara on melko pieni, sillä Espanjan poliisi antaa yleensä laittomasti maahan päässeiden siirtolaisten olla rauhassa.

Heitä ei kuitenkaan odota yltäkylläinen elämä rikkaiden eurooppalaisten katettujen pöytien ääressä, vaan turvaton ja oikeudeton elämä yhteiskunnan pohjalla.

Ilman työ- ja oleskelulupaa maassa salaa oleskelevat eivät voi hakea laillista työtä, eikä heillä siten myöskään ole oikeutta yhteiskunnan virallisten turvaverkkojen tarjoamaan suojaan. Selviytyäkseen hengissä ei heille jää juuri muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ansaita elantonsa harmaan sektorin raskaissa ja alipalkatuissa töissä.

Pätkätyöläisenä tomaattiviljelmillä

Vaikka laittomilta maahanmuuttajilta puuttuvat kaikki EU-kansalaisille normaalisti kuuluvat perusoikeudet, he saavuttavat huonosti palkatuissa töissäkin usein paremman aineellisen elintason kuin mihin heillä olisi ollut mahdollisuus kotimaassa.

Siksi useimmat haluavat jäädä pysyvästi Eurooppaan. Niin myös Cádizissa asuva mauritanialainen Sidi Brahmi, joka saapui kolme vuotta sitten kalastusaluksella työskennelleen veljensä avustuksella Kanarian saarille.

”Veljeni piilotti minut konehuoneeseen, eikä mukana oloani huomattu koko matkan aikana”, Brahmi muistelee. Hänellä näyttää olleen muutenkin onni matkassa. Espanjan viranomaiset eivät huomanneet Brahmin tuloa Las Palmasiin, ja sieltä hän pääsi jo muutaman viikon kuluttua jatkamaan matkaansa lentokoneella Madridiin.

Brahmi ei ole kuitenkaan vielä onnistunut saamaan pitävää jalansijaa Espanjan työmarkkinoilta. Tähän mennessä hänen pisin työsuhteensa on ollut puolen vuoden pesti Almerían seudun vihannesviljelmillä, joilla Suomeenkin tulevat kurkut, tomaatit ja paprikat monesti kasvatetaan.

Nämä viljelmät toimivat pitkälti Marokosta ja muista Afrikan maista saapuneiden alipalkattujen laittomien siirtotyöläisten varassa. Brahmi muistelee vieläkin kauhulla niissä vallinneita epäinhimillisiä työolosuhteita. Palkka on pieni, ja raskasta työtä tehdään sietämättömässä kuumuudessa.

Vaikka Brahminin toimeentulo on edelleen satunnaisten pimeiden töiden ja hänen Punaiselta Ristiltä saamansa avun varassa, hän vakuuttaa olevansa tyytyväinen elämäänsä Espanjassa. Hän esittelee tyytyväisenä tilapäistä oleskelulupaansa, joka on ensimmäinen askel pitkällä matkalla kohti Espanjan kansalaisuutta.

Muut EU-maat nyrpeinä Espanjalle

Laillisen työsuhteen ja sosiaalisten oikeuksien takaavien paperien saaminen on Espanjassa laittomasti oleskelevien yhteinen toive. Tämän vuoden aikana toive kävi toteen lähes 700 000:lle harmaalla sektorilla työskennelleelle siirtolaiselle, joille hallitus antoi tilaisuuden anoa työ- ja oleskelulupaa toukokuussa päättyneen laittomien maahanmuuttajien joukkorekisteröinnin aikana.

Sosialistihallituksen työministeri Jesús Caldera Sánchez-Capitán luonnehti hallituksen päätöstä suureksi menestykseksi. Hänen mukaansa rekisteröinti toi 700000 harmaan sektorin työpaikkaa laillisen talouden piiriin, minkä tuloksena valtion verotulot kasvavat tuntuvasti.

Myös ammattiyhdysliike oli tyytyväinen päätökseen, muun muassa siksi, että harmaan sektorin huomattava pienentyminen vähentää työvoiman polkumyynnin haitallisia vaikutuksia palkkakehitykseen.

Espanjan hallituksen päätöstä vahvistaa maassa luvatta oleskelevien oikeuksia laillistamalla heidän oleskelunsa ja työsuhteensa ei kuitenkaan otettu vastaan raikuvin kättentaputuksin muiden EU-maiden hallituksissa.

Monet johtavat poliitikot, jotka mielellään haluaisivat tukkia kaikki sisääntuloportit EU:n rajoja kolkuttavilta köyhien maiden ihmisiltä, pelkäävät Espanjan hallituksen politiikan avaavan laillistetuille siirtolaisille ovet myös muiden maiden työmarkkinoille.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005