Ana Menéndez: Rakas Che.

Yhdysvaltoihin muuttaneilla kuubalaisilla ja heidän jälkeläisillään on kaiho – jotain on jäänyt taakse, jotain, joka on niin lähellä ja samalla niin kaukana. Varsinkin jälkeläisten kohdalla tuo kaiho on ennen muuta juurettomuutta.

Näin myös Ana Menéndezin romaanissa Rakas Che, jossa isoisänsä mukana aikoinaan Miamiin muuttanut nuori kuubalaisnainen koettaa selvittää omaa taustaansa, löytää edes jonkinlaisen kuvan omista vanhemmistaan. Samalla teos on löytöretki omaan minään.

Etsintä on usein turhauttavaa, mutta sitten nainen saa postin välityksellä nivaskan kirjeitä. Ne ovat äidin, Teresan, kirjeitä tyttärelleen ja niistä käy ilmi, että äidillä on ollut rakkaussuhde Che Guevaran kanssa. Etsintä jatkuu.

Rakas Che on kaunis kirja rakkaudesta, mikä välittyy kirjeistä. Mutta onko kirjeiden lähettäjä todella romaanin päähenkilön äiti? Ovatko kirjeet totta vai ei – oliko rakkaussuhde todellisuutta vai mielikuvituksen tuotetta?

Jos romaanista poistaa äidin kirjeet, jäljelle ei jää juuri mitään. Tarina kirjeiden ympärillä on pinnallinen, jo useaan kertaan kerrottu. Ilmeisestikin se on jonkinlaista omakohtaista kaipuuta, epävarmuutta, mutta kirjallisesti ei kovinkaan jäsennettyä eikä ajatuksia tai tunteita herättävää.

Kuuba on arka paikka edelleenkin monille – arempi kuin me täällä Euroopassa voimme kuvitellakaan. Mielenkiintoista kuitenkin on eräänlainen Che-kultin herääminen kautta maailman. Joillekin siihen sisältyy nostalgiaa, toisille kenties vain jonkinlaista vallankumousromantiikkaa.

Rakas Che ruokkii varmasti molempia.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005