Luthando Trust -tila on saanut rakennettua reilun kaupan lisillä koulutuskeskuksen, Jeffrey Rossouw ja Nokwanele Mzamo kertovat.
”Minä haluan nousta tilanjohtajaksi. Haaveilen, että tulevaisuudessa naapuritiloilta tullaan kolkuttamaan meidän ovellemme ja pyytämään neuvoa”, Jeffrey Rossouw sanoo.
”Minäkin haluan nähdä tilamme menestyvän. Haluan, että eräänä päivänä lapseni sanovat: kiitos äiti, teit tämän meidän takiamme”, Nokwanele Mzamo kertoo.
Mzamo johtaa eteläafrikkalaisen, sitrushedelmiä tuottavan Luthando Trust -tilan mustien työntekijöiden säätiötä. Rossouw on säätiön sihteeri. Nämä työntekijä-omistajat vierailivat elokuussa Suomessa vauhdittamassa reilun kaupan hedelmäkampanjaa. Luthandon appelsiinit ja sitruunat ovat nyt myynnissä Suomessa.
Kampanjamatkalla mukana oli myös Luthandon alkuperäinen afrikaaniomistaja Hermanus Potgieter. Hän kertoo, että tilasta tehtiin kaksi vuotta sitten yhtiö. Kolme neljäsosaa osakkeista osti mustien työntekijöiden säätiö, joka sai hallituksen avustuksen ja lainan osakkeiden hankintaan. Tilalla on 35 vakinaista ja 70 kausityöntekijää. Potgieterille itselleen jäi neljännes osakkeista.
Luthandon omistajuuden pirstominen on osa valtakunnallista ohjelmaa, jonka tavoitteena on siirtää 30 prosenttia maanomistuksesta enemmistön eli mustien käsiin vuoteen 2010 mennessä.
Reilu kauppa tuo lukutaidon
Reilun kaupan myynnistä saaduilla lisillä on tilalle rakennettu koulutuskeskus ja kaksi vierasmajaa. Yhdeksäntoista tilan työntekijää käy keskuksessa iltaisin peruskurssia, jossa heitä opetetaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Samassa rakennuksessa pidetään myös elämänhallinnan kursseja.
Mzamo tai Rossouw eivät tarvitse lukutaito-opetusta, mutta he janoavat kirjanpidon ja maatalousopetuksen kaltaisia, tilan varsinaiseen johtamiseen harjoittavia kursseja. Mzamo toimii jo nyt tilalla työnjohtajana ja laaduntarkkailijana. Rossouw vastaa tilan taimitarhasta.
”Meidän pitää oppia vielä todella paljon”, kuvaa Rossouw.
”Minä toivon, ettei Potgieter jätä tilaa, ennen kuin me olemme täysin oppineita. En halua, että saamme tilan haltuumme nähdäksemme sen vain joutuvan perikatoon puutteellisten taitojemme takia”, tunnustaa Mzamo.
Vierailijat ovat täydessä yhteisymmärryksessä siitä, mikä on kaikkein tärkein kohde reilun kaupan tuomille lisärandeille. Tilayhtiön viisivuotissuunnitelmasta on jäljellä kolme vuotta, jonka jälkeen työntekijöiden säätiöllä on etuosto-oikeus tilan loppuihin osakkeisiin.
Luthandosta tuli ”meidän tilamme”
Rossouw ja Mzamo huokuvat ylpeyttä ”meidän tilastamme”. He sanovat kerta toisensa jälkeen, miten paljon heitä on innostanut pääsy mukaan tilan päätöksentekoon. Nyt kaikista asioista keskustellaan ja neuvotellaan, ja säätiön johtajilla ja Potgieterillä on kerran kuussa virallinen kokous.
”Kannan paljon suurempaa vastuuta tilasta kuin aiemmin. Jos työt tilalla takkuilevat, tunnen sen suorastaan luissa ja ytimissäni”, kertoo Rossouw asenteidensa muuttumisesta.
Seuraavaksi reilun kaupan lisillä puuhataan päiväkotia koulutuskeskuksen yhteyteen ennen kaikkea kausityöntekijöiden lapsille. Nyt hoito on epäluotettavien ja ikuista huolta tuottavien tilapäisratkaisujen varassa.
Luthandon kaltaisella tilallakin lasten kouluttaminen pysyy pulmallisena. Potgieterin mukaan tilan työntekijän keskipalkka on 9 000-10 000 randia vuodessa, ja jos perheessä on kaksi lasta, koulumaksut vievät kaksi kolmasosaa vuotuisesta palkasta.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2005