Tutkija Pierre-Arnaud Chouvy pitää Yhdysvaltain ”huumesotaa” arvaamattomana.

Vuonna 2004 Afganistanin unikkoviljelmät tuottivat 87 prosenttia maailmalla myydystä heroiinista. Viime maaliskuussa julkaistussa huumeita koskevassa vuosiraportissaan Yhdysvaltain ulkoministeriö luonnehti maata ”huumevaltioksi”.

Ranskalainen huumeiden maantieteeseen erikoistunut tutkija Pierre-Arnaud Chouvy tarkastelee tilastoja kriittisellä silmällä.

”Vuonna 2004 Afganistanissa oli 130 000 hehtaaria unikkoviljelmiä, mikä on kieltämättä ennätys. Mutta unikkoviljelmät muodostavat kuitenkin vain 2,9 prosenttia maan viljellystä pinta-alasta”, hän muistuttaa.

Chouvy ei halua puhua ”huumevaltiosta”. Hänen mielestään asiat eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia.

”Puhutaan räjähdysmäisestä kasvusta ja verrataan vuoden 2004 satoa vuoteen 2001, joka oli ennätysmäisen alhainen.”

Ja syystä. Vuonna 2001 talebanien johtaja mullah Omar oli julistanut unikon viljelyn islamin vastaiseksi eikä epäröinyt käyttää kovia keinoja. Tarkoituksena oli taleban-hallituksen imagon kiillottaminen kansainvälisen yhteisön, muun muassa Yhdysvaltojen silmissä.

Huumetalous kannattaa

Vuoden 2001 jälkeen tuotanto palasi ennalleen samoihin lukuihin, joissa se on ollut kuluneet kolmisenkymmentä vuotta. Sen ajan Afganistan on tuottanut oopiumia kansainvälisille markkinoille. Sitä ennen unikkoa viljeltiin lähinnä paikallista kulutusta varten. Vuonna 1972 Afganistan tuotti vain sata tonnia oopiumia, kun taas vuoden 2004 sato oli 4 200 tonnia.

Kaupallinen tuotanto alkoi toden teolla vuonna 1979, samaan aikaan kun sota Neuvostoliiton kanssa, ja jatkui koko sisällissodan ajan. Unikon viljely oli helppo ja nopea tapa saada rahaa sissijoukkojen aseistamista varten.

”Sotakonteksti on aina otollinen harmaan talouden kehittymiselle. Laittomat huumeet ovat vain osa sitä. Afganistanin sisällissodan aikana kumpikin osapuoli, sekä talebanit että Pohjoisen liitto, tuottivat oopiumia rahoittaakseen sodankäyntiä”, Chouvy selittää.

Raha motivoi myös viljelijöitä, joita on entistä enemmän. Vuonna 2004 unikkoviljelmien arvioidaan tuoneen elannon 2,3 miljoonalle afganistanilaiselle eli 12-14 prosentille maaseudun väestöstä. Oopiumin kilohinta on keikkunut parhaimmillaan 280 dollarin tienoilla. Vaikka se laskikin viime vuonna 92 dollariin, hehtaari unikkoa tuottaa silti kaksitoista kertaa enemmän kuin hehtaari vehnää.

”Kuinka moni viljelijä välittää kielloista, kun kyse on tällaisista summista?” Chouvy kyselee. Ei kovinkaan moni. Vuonna 2004 oopiumia tuotettiin ensimmäistä kertaa jokaisessa Afganistanin 32 maakunnasta. Huumekaupan tuotto eli 2,8 miljardia dollaria vastaa 60:tä prosenttia maan virallisesta bruttokansantuotteesta. Vain murto-osa siitä päätyy viljelijöille, joille kyse on perustoimeentulon turvaamisesta. Suurimmat tienestit, arviolta 2,2 miljardia dollaria, menevät huumekauppiaiden taskuihin.

Viljelmät saatava pois

Viljelijät ovat kuitenkin joutuneet silmätikuiksi huumeidenvastaisessa taistelussa, jota Afganistanissa on käyty kansainvälisin voimin vuodesta 2002 asti, lähinnä Englannin ja Yhdysvaltojen johdolla. Englanti haluaa vähentää kotimarkkinoiden heroiinitarjontaa, josta 95 prosenttia on peräisin Afganistanista. Yhdysvallat puolestaan uskoo huumekaupan rahoittavan terroristien toimintaa.

Britannian johdolla unikkoviljelmistä yritettiin ensin päästä eroon rahalla. Viljelijöille tarjottiin 250-300 dollaria jokaista tuhottua ”jeribiä” kohden (viisi ”jeribiä” muodostaa hehtaarin). Korvauksia maksettiin vuosina 2002 ja 2003 yhteensä 3,5 miljoonaa dollaria. Tulokset olivat kehnot. Viljelijät kasvattivat unikkoja tuhotakseen ne sitten – tärkeintä oli, että elanto oli taattu.

Niinpä korvausten maksamisesta luovuttiin ja viljelmien tuhoaminen siirrettiin maakuntien hallinnolle vuodesta 2003 alkaen. Jokaiselle provinssille myönnettiin oma budjetti tuhoamisesta aiheutuneiden kulujen kattamiseen. Sekään ei toiminut. Yleensä rahat päätyivät aivan muihin tarkoituksiin.

Yhdysvallat uskoo järeämpiin keinoihin: peltojen tuhoamiseen, jonka tarkoitus on pelotella viljelijät luopumaan unikoista. YK:n huumeidentorjuntatoimiston (UNODC) raportin mukaan kuitenkin vain 17 prosenttia viljelijöistä olisi siirtynyt muihin lajikkeisiin tuhoamisen pelossa.

Yhdysvallat rahoittaa myös afganistanilaisten viljelmien tuhoamiseen erikoistuneiden joukkojen (Central Poppy Eradication Force) koulutusta. Joukkojen on tarkoitus työllistää yhteensä 700 ihmistä. Afganistanin sisäministeri, kenraali Mohammad Daud on ilmoittanut, että vuoden loppuun mennessä koulutetaan 2 300 uutta ”huumesotilasta”. Kentällä joukot ovat joutuneet useiden aseellisten hyökkäysten kohteeksi. Yhdysvallat puhuu peittelemättä ”huumesodasta”.

Arvaamattomia seurauksia

”Yhdysvaltojen huumepolitiikka perustuu hyvän ja pahan dikotomialle. Huumeet ovat pahasta ja ne on hävitettävä hinnalla millä hyvänsä”, Chouvy selittää. Siinä sivussa huumeiden vastainen sota on hyvä perustelu puuttua sotilaallisin keinoin kolmansien maiden politiikkaan.

Chouvy ei usko hetkeäkään viljelmien tuhoamisen tehokkuuteen. Hän luonnehtii sitä katastrofiksi: ”Maan talous pyörii oopiumin ympärillä – ja kyse on yhdestä maailman köyhimmistä maista. Mitä tarjotaan tilalle?”

Chouvylla on esimerkkejä siitä, miten tuhoisia seurauksia viljelmien nopealla tuhoamisella saattaa olla. Vuonna 1996 Laos sitoutui lopettamaan oopiumin tuotannon kesäkuuhun 2005 mennessä, Yhdysvaltojen ja YK:n painostuksen alaisena. Kumpikin lupasi maalle 80 miljoonaa dollaria kehitysapua. Todellisuudessa vain murto-osa summasta on maksettu.

Vaille elinkeinoa jääneet viljelijät ovat puilla paljailla, eikä hallituksen lupaamaa apua kuulu. He ovat siirtyneet unikolle otollisilta vuoristoalueilta kohti laaksojen riisiviljelmiä, joissa sairaudet leviävät helpommin – eikä ainoana lääkkeenä toiminutta oopiumia enää ole saatavilla.

”Laos on onnistunut huumeidenvastaisessa politiikassaan loistavasti, mutta millaisin inhimillisin kärsimyksin?” Chouvy kyselee. Oopiumin mukana Laos tuhosi myös merkittävimmän painostuskeinonsa neuvotteluissaan Yhdysvaltojen ja YK:n kanssa.

Afganistanin presidentti Hamid Karzai tasapainottelee myös kansainvälisen painostuksen ja maan sisäisen turvallisuuden välillä. Vuoden 2004 vaalien jälkeen hän julisti ”pyhän sodan” huumeita vastaan ja aikoi vähentää viljelmiä 25 prosenttia tänä vuonna.

Toisaalta korruptio on jokapäiväistä ja oopiumitalous tuottavaa myös poliitikoille. Karzain oman maakunnan Kandaharin alueella unikkoviljelmät kukoistavat siinä määrin, että Yhdysvallat syyttää presidenttiä huumesodan väheksymisestä.

Chouvyn mielestä Karzai on vain viisas. Huumesodalla saattaa olla arvaamattomia ja kauaskantoisia vaikutuksia.

”Aseelliset selkkaukset ja poliittinen epävarmuus ovat omiaan luomaan otollista pohjaa huumeiden harmaalle taloudelle. Ja kun tuotanto vähenee, hinnat nousevat ja riskinotto kannattaa entistä enemmän”, Chouvy selittää.

Vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan. ”Tulojen väheneminen ajaa viljelijät työnhakuun Pakistanin puolelle. Naiset, joilla on tärkeä rooli unikon viljelyssä, ajautuvat prostituutioon”, Chouvy listaa ja huokaa: ”Huumeita tarkastellaan usein erillään muusta taloudesta, vaikka ne ovat sidoksissa koko yhteiskuntaan.”

Varsinkin, jos kaksi kolmasosaa kansantaloudesta riippuu huumeista.

Kehitysohjelmia sotilaiden tilalle?

Onko huumetaloudelle siis vaihtoehtoa? Chouvy uskoo, että on, mutta vaaditaan kärsivällisyyttä, pitkällä aikavälillä toteutettua kehitysapua ja huumetuotannon tarkastelemista osana koko maan taloutta. Chouvy puhuu vaihtoehtoisesta kehityksestä.

”Eikö olisi viisaampaa kehittää ensin sitä osaa taloudesta, joka ei riipu oopiumista? Jos jokaisessa afgaaniperheessä olisi yksi palkkatyössä käyvä perheenjäsen, tilanne olisi varmasti kovin toisenlainen”, Chouvy arvelee.

”Sitä paitsi viljelijät kasvattavat oikein mielellään muutakin kuin oopiumia, jos se vain takaa heille riittävän toimeentulon.” Ei riitä, että tuhotun sadon tilalle tarjotaan ilmaisia vehnänsiemeniä, jos perheen tulot putoavat kymmenesosaan ja jos mikään muu yhteiskunnassa ei muutu.

Mutta Chouvyn kannattama vaihtoehto vaatii aikaa ja rahaa eikä tuota nopeita ja näyttäviä tuloksia. Sitäpaitsi se edellyttää aivan toisenlaista asennoitumista.

”Kuinka moni poliitikko on valmis selittämään, että Afganistan tuottaa oopiumia vielä ainakin parikymmentä vuotta – ja että sen ajan eurooppalaiset nuoret kuolevat edelleen heroiinin yliannostuksiin?”

Huumeidenvastaisessa taistelussa ”vaihtoehtoinen kehitys” näyttäytyykin toistaiseksi marginaalisena ilmiönä. Vuonna 2003 Yhdysvallat varasi vaihtoehtoisille kehitysohjelmille 36 miljoonaa dollaria, kun taas vuonna 2004 niille uhrattiin ainoastaan kuusi miljoonaa dollaria.

Vuonna 2005 Yhdysvallat rahoittaa huumesotaa Afganistanissa yhteensä 773,5 miljoonalla dollarilla.

”Suurin osa rahasta palaa takaisin amerikkalaisten aseita valmistavien yritysten taskuihin. Huumeiden vastainen sota on niin hyvä bisnes, että sen lopettaminen voisi olla kohtalokasta”, Chouvy ironisoi.

”Vain kaksi valtiota on onnistunut lopettamaan oopiumin tuotannon: kommunistinen Kiina ja Mullah Omarin Afganistan. Burma ja Laos ovat hyvää vauhtia hävittämässä tuotantoa. Yhtäkään näistä maista ei oikein voi luonnehtia demokratian mallioppilaaksi. Huumetalouden nopea poistaminen on mahdollista vain diktatuureissa.”

Lääkitsevä oopium-unikko

Oopium-unikko, papaver somniferum, kasvaa kuivassa ja lämpimässä ilmastossa. Se kestää kuivuutta paremmin kuin monet viljat. Sato kypsyy reilussa puolessa vuodessa. Kukat puhkeavat noin kolmen kuukauden kuluttua siementen kylvämisestä. Terälehtien pudottua kasviin muodostuu siemenkota, jonka sisällä on maitomaista nestettä. Se kerätään tekemällä viilto siemenkotaan. Auringossa neste kuivuu ja muuttuu ruskeaksi.

Raakaa oopiumia on käytetty ripuli- ja kipulääkkeenä tuhansia vuosia. Vuonna 1805 saksalainen kemisti William Serturner valmisti siitä morfiinia, joka on lääketieteen hyvin tuntema kipulääke. Heroiini puolestaan on puolisynteettinen aine, jonka kehitti englantilainen kemisti CRA Wright vuonna 1874. Ensin ajateltiiin, että sitä voitaisiin käyttää morfiiniriippuvaisten hoidossa.

Lääketeollisuus kasvattaa oopium-unikkoa omiin tarpeisiinsa. Opiaatteja käytetään paitsi morfiinin valmistukseen myös muun muassa yskän- ja ripulilääkkeissä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2005